Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tarkoitan näitä omassakin tuttavapiirissä esintyviä tapauksia, joissa vanhemmat eivät tule lainkaan toimeen ilman, että omat vanhemmat ja/tai appivanhemmat ovat päivittäin hoitamassa lapsia/auttamassa kodinhoidossa. Eikä kyse ole suurperheistä vaan 1-2 lapsen perheistä joissa äiti saattaa olla vielä äitiyslomalla pienemmän kanssa ja isompi lapsi osa-päivähoidossa ja jopa maksettu siivoja käy kerran viikossa. SIlti isovahemmat vievät/hakevat lasta hoidosta, auttavat pihatöissä, ottavat lapsia yökylään jotta vanhemmat saavat omaa aikaa ja kaikkea tätä päivittäin ja viikottain.



Ihmetyttää, onko kyse laiskuudesta, isovanhempien avuliaisuuden hyvääksikäytöstä vai jostakin uusavuttomuudesta vai mistä?



Tuntuu oudolta ettei perheillä ole ollenkaan omaa rauhaa vaan koko ajan on joku ydinperheeseen kuulumaton paikalla. Yleensä tähän kuvioon liittyyy vielä se, että perheen isä on lapsistaan vieraantunut uraohjus joka ei vapaa-ajallaankaan halua tehdä muuta kuin omia juttujaan, eli omta lapset ei kiinnosta.

Sivut

Kommentit (40)

Enemmän minua tökkii kaksi tuttavaperhettä, toisessa neljä ja toisessa viisi lasta. Pakko tehdä enemmän kakaroita kuin jaksaa hoitaa ja ovat molemmat jatkuvasti tinkimässä lastenhoitoapua ihan kaikilta. Se ärsyttää.

johtuvat enemmän isovanhemmista kuin uusavuttomista vanhemmista.



Äidit alkavat olla enemmän kuin kypsiä, mutta tarvitsevat kyllä avun kun mies on töissä 22h ja samalla rakennetaan uutta taloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jaa, noh, voivat olla lasten kanssa ulkona tupakan mitan verran. :)



Appiukko ei myöskään tee tasan mitään meidän eikä kyllä muidenkaan lastensa hyväksi. Anoppi taas tekee ja tekisi vähän liikaakin. Annan aika vapaasti hakea lapsia, mutta joskus rajoitan kun tulee parikin kertaa päivässä. Sanon, että meillä on vähän omiakin juttuja suunniteltu. Anoppi haluaisi myös tulla siivoamaan meille, mutta en ole päästänyt. Olen sanonut, että niin kauan kuin itse olen jaloillani, hoidan itse kotini. Ja kun sairastun, on minulla terve mies, joka voi auttaa. Anoppi tietysti vetää aina herneet neniinsä, "kun ei hänen apu kelpaa, on sitten ylpeä miniä"... Nii-i!!

Me nimittäin ollaan rakentamassa tien toiselle puolelle anoppilasta. Aivan epäilemättä lapsemme tulevat viettämään lukemattomia hetkiä siellä. Mutta ehkä ero on siinä, että ei me heitä tarvitsemalla tarvita. Itse koen, että se on suuri rikkaus, kun lapsilla on paljon aikuisia, jotka heistä välittää.



Mä en edes niin välttämättä olisi niin lähelle halunnut muuttaa, mutta lasten takia sen tein. Tiedän itse, kuinka kivaa on, kun on isovanmepia lähellä, olen itsekin asunut lapsuuteni samassa talossa, jossa asui myös mummoni ja tätini. Ja kannattaa muistaa, että ne lapset kasvavat, ja hetken kuluttua niistä alkaa olemaan oikeasti enemmän seuraa kuin vaivaa, ja jossain vaiheessa jo paljon apuakin.



Että tällaisia ajatuksia. Niin ja ystäväni anoppi muutti myös poikansa ja tämän puolison paritalonaapuriksi. Ja kaikki ovat varsin tyytyväisiä.

Meillä tosin on esteenä välimatka, asuvat aika kaukana joten nähdään molempia isovanhempia muutaman kerran vuodessa. Tämä on tosin riittänyt lapsille vielä. Toisaalta ihmettelen ap:n kuvailemia perheitä, toisaalta kadehdin. En kuitenkaan haluaisi isovanhempien pyörivän arjessamme jatkuvasti, haluan itse pitää langat käsissäni ja hoitaa itse perheeni niinkuin parhaaksi näen. Ja tietysti miehen avustuksella. Hoidamme lapsemme siis pääasiassa kaksistaan, toki on muita, esim. kummeja välillä mukana kuvioissa, että lapsilla on muitakin aikuisia elämässään.

Aika paljon on varmaan kiinni siitä, mihin lapset tottuvat ja mihin heitä totutetaan.

me asutaan samassa pihapiirissä ja piha on yhteinen,talot vaan erit.

Lapset ramppaa päivittäin molemmissa taloissa,illat siitä kun mieheni on tullut kotiin töistä niin sit rauhoitutaan omaan kotiin.



Jos mummolassa aikuisvieraita tmv niin pidän lapset kotona mut muuten jos lapsia ei ole kuulunut mummolaan jostain syystä klo 11 mennessä,mummo soittaa meille radipuhelimella (meillä on tällasetkin käytössä heh!!!) et missä ne mussukat ku mummolla ois täällä niille sitä&tätä hommaa ja puuhaa jne



Itse teen osa-aikatyötä ja ihan mummon toimesta ja papankin he kaitsevat lapsia sen aikaa,vaikkakaan ei niistä kukaan taida huomata edes et käy jossain sen 3h :D



Meillä isovanhemmat ovat noin 50v ja molemmat eläkkeellä,mutta jaksavat hyvin ja ennenkaikkea haluavat!!

Se saattaa myös olla yksinäinen vanhuus...



Mutta hei, ymmärrän kyllä että ap:n mainitseman kaltaisia tapauksia on, mutta kannattanee myös muistaa, että monet perheet toimivat suurempana yksikkönä ihan kaikkien halusta.



Ei kaikki isovanhemmat koe omien lastensa ja näiden lasten elämässä täysillä mukana olemista minään taakkana,vaan pikemminkin se on sit Elämää isolla Eellä.

kaikenlaisessa. Lasten ollessa ihan pieniä he mm. tarjoutuivat usein siivoamaan ja tiskaamaan, jotta me saisimme levätä. He myös mielellään ottavat lapsia hoitoon. Nyt kun lapset ovat jo isompia, mekin autamme isovanhempia monin eri tavoin - oli kyse sitten mökkipuuhista, tietokoneongelmista tms.



Kieltämättä aika huvittavaa, jos joku tämän perusteella ajattelee meidän olevan uusavuttomia vanhempia, jotka eivät pärjää ilman apua. Voi taivas teidän kanssanne, ei voi muuta sanoa. Koettakaa nyt vain hyväksyä se tosiasia, että joissakin suvuissa ihmiset ovat mielellään olemassa toisiaan varten.

Ja sitten isovanhempa parat valittavat esim. minulle, että on aika rankkaa tuo lastenhoito tällä iällä.. varsinkin kun on vaikkapa vielä omakin ansiotyö hoidettavana. Toisaalta minusta isovanhempienkin pitäisi osata pistää itse rajat liialliselle hyväksikäytölle.

Ovat kyllä ilmeisesti auttelemassa ihan omasta tahdostaan, mutta kyllä pidän hieman outona kun isovanhempien auto karauttaa paikalle joskus kuudelta aamulla, joskus kymmeneltä illalla. Yleisesti ottaen ei mene päivää etteivätkö he edes käväisisi. He hoitavat myös talossa siivoukset sekä pihatyöt.



Lähinnä tulee mieleen, eikö tämä ydinperhe kaipaa mitään yksityisyyttä. En minä ainakaan haluaisi että minun tai mieheni vanhemmat pamauttaisivat kylään joka päivä ilmoittamatta ja mitä ihmeellisimpiin kellonaikoihin. Toisaalta monissa maissa tuollainen kanssakäyminen taitaa olla ihan normi, Suomessa on totuttu erillisyyteen.

miksi lapsen pitäisi elää vain äiti-lapset-umpiossa, jossa silloin tällöin hereilläoloaikana näkyy myös uraisä?



Kautta aiakin lapset ovat eläneet suuremman aikuis- (ja lapsi)joukon keskellä ja oppineet siitä sosiaalisia taitojaan.



Meilä on ennemminkin niin että joudutaan vähän vetämään rajoja sille, paljonko meillä saa sukualaiset rampata: ainoat lapsenlapset moelmpien sukujen puolelta

kun täälläkin joku tosissaan intti, että siivoaminen on mahdotonta, kun kaksi lasta pyörii jaloissa - ja haukkui äitinsä, kun tämä oli kehdannut perua siltä päivältä lupauksensa hoitaa lapsia.



Että onhan se nyt hurjan itsekästä, kun mummolla on omakin elämä.



Hohhoijakkaa.



Tottahan toki se on varmaan vähän mummonkin vika, kun on alun perinkään tuohon suostunut. Vanhemman ja viisaamman pitäisi pitää joku raja hyväksikäytöllä.

Harmi vaan että se aika on meidän lapselta pois...Isovanhempien pitäisi pyrkiä tasapuolisuuteen, riippumatta siitä hoitavatko lastenlapsia paljon vai vähän.

lähteekö avun tarjoaminen ja arjessa mukana oleminen isovanhemmista itsestään vai vaatiiko perhe apua? Minulla on tuttavapiirissä näitä molempia tapauksia ja silloin kun kyse on tästä ensimmäisestä, se on hienoa. Lapset saavat läheiset suhteet isovanhempiin ja isovahemmat nauttivat lastenlapsien kanssa touhuamisesta.



Sitten taas ihan lähipiirissä on perhe, joka vaatii isovanhemmat "pakolla" apuun ihan sellaisiin jokapäiväisiin juttuihin kuten kapassakäymiseen (ostattavat ruokansa isovanhemmilla), siivoamiseen ja lasten kanssa ulkoiluun. Tässä ei todellakaan ole kyse mistään vastavuoroisuudesta vaan siitä, että tämä äiti ei pärjää itse lastensa kanssa arjessa. Isää kiinnostaa enemmän omat sählyt ja jalkapallot kuin perhe. Tähän kuvioon kuuluu myös se, että tämä perhe ei arvosta pätkääkään toisten tarpeita ja menoja. Jos esim. juuri se mummi, jota ko äiti oli kaavaillut lastenvahdiksi kosmetologireissun ajaksi, onkin vaikkapa mökillä, seuraksena on raivari ja vaatimus keskeyttää oma tekeminen hänen tarpeensa takia. Suoraansanoen kyseessä on minusta aivan törkeä hyväksikäyttäminen enkä ymmärrä miten isovanhemmat alistuvat moiseen kyykyttämiseen. Ainut, joka ei alistu on toisen mummin uusi aviomies, mutta hän onkin sitten tämän äidin mukaan itsekeskeinen paskiainen.

Lainaus:

En minä ainakaan haluaisi että minun tai mieheni vanhemmat pamauttaisivat kylään joka päivä ilmoittamatta ja mitä ihmeellisimpiin kellonaikoihin.




haluaisi, että meille kukaan tulisi joka päivä "kylään"; mutta meillä ainakin mummo on osa perhettä, eli jos tulee meille, ei siinä kenenkään tekemiset keskeydy. Minusta silloin on "vieras kylässä", jos pitää muut toimet keskeyttää, keitellä kahveja, pitää seuraa jne.

Meillä ainakin mummo on osa perhettä, osaa vaikka tyhjentää tiskikoneen tai viedä pyykit narulle, ja ihan itse tekee. Ei silloin kukaan koe, että meilläpä on vieras, pitäisköhän sille keittää kahvia?

Enemmin minua rassaisi se jos just ois sellaisia isovanhempia jotka tosiaan käy "kylässä", kyllähän monilla sellaisia on. Sellaiset jäävät etäiseksi, jos isovanhemmuus on sitä, että isovanhempia pidetään vieraina jotka tulevat "kylään". Sitten keitetään kahvit ja istutaan alas seurustelemaan. Huh, ihan ajatus jo puistattaa!

Kai meidän perhe sitten on jonkin verran "etelä-eurooppalainen", kun meillä isovanhemmat on päästetty osaksi arkeamme, emmekä pidä heitä mitenkään kylään tulevina vieraina.

Ei meillä tosin mummo sun muut joka päivä pihaan pamahda, mutta kaksi kertaa viikossa käy.

Ja vielä tuosta välimatkasta, mistä joku mainitsi, että kun on sitä matkaa, ollaan etäisiä. Kaverini asuu Englannissa, ja silti hänen Suomessa asuvat vanhempansa ovat erittäin läheisiä lapsenlapsilleen. He käyvät Englannissa kahdesti vuodessa ja Englannissa käyvät kahdesti vuodessa Suomessa.

Minusta ovat oikein hyvä esimerkki siitä, että kaukana (missähän? jossain peräti 350 kilsan päässä?) asuminen ei ole mikään este läheisille väleille. Jos tahtoa löytyy, kyllä on mahdollisuuksiakin. Jos ei, sitten ei.

Ja kiitos kysymästä, molemmat isovanhemmat Suomessa ovat yhä työelämässä. Silti heillä on mahdollisuus järjestää aikaa lapsenlapsilleen. Jos jollain tämä ei etäisyyden vuoksi onnistu, ehkä syynä ei sittenkään ole se etäisyys.

musta olis ihanaa että isovanhemmat olisi mukana lastenlastensa elämässä ja nimenomaan siinä arjessa...mutta ei meillä vaan.. hyvä jos kerran pari kuussa ovat isovanhempien hoivissa ja silloinkin tuntuu että saa anella, vaikka olisi ihan hyväkin syy esim. hammaslääkäri, kampaaja tms. Leffa-illat ym. vapaa-aika miehen kanssa kahden on ihan haavetta vielä...En ole katkera, mutta kuitenkin...tuntuu että lapset menettävät jotain. Apukaan ei olisi joskus pahitteeksi. meilläkin kun on iso huusholli ja 3 lasta, 8 v. 4v. ja 8kk....mutta ikinä en ole apua keneltäkään ulkopuoliselta kodinhoitoon saanut, oma mies tietysti auttaa, onneksi... EN KAI MUUTEN JAKSAISIKAAN

Lainaus:

vanha totuus että lapselle läheisempi mummo on se äidin puoleinen mummo. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että isän puolen mummo jää vähän etäisemmäksi. Lapsenhoito nyt vaan on naisten juttu, ja tottakai äidin on helpompi hoitaa oman tyttärensä lapsia kuin vieraan naisen eli poikansa puolison, lapsia.




Toivottavasti omat lapsesi ovat sinua fiksumpia. Toivottavasti et ole kenenkään mummo. Tulee todella paha mieli sinun poikiesi lasten ja miniän puolesta. :(

Omat vanhemmat ja miehen vanhemmat ovat eronneet, ja uusien puolisoidensa kanssa ovat kaikki neljä pariskuntaa niin juoppoja, että ei lapsia uskalla edes kylään viedä ja ne jotka juopottelee vain iltaisin ja viikonloppuisin, ja muuten käyvät ansiotöissä, hoitavat pari kertaa vuoteen lapsia sen yön just nirkoisasti, eikä enempää. Isoisovanhemmat ovat elossa mutta eivät enää halua hoitaa, enkä haluakaan käyttää hyväksi heitä enää, kun ovat meidät lapsenlapsensa jo hoitaneet kaikki viikonloput ja lomat kiltisti. Ovat kyllä huomanneet että ei heidän lapsistaa ole mummeiksi ja papoiksi mutta jos ei jaksa, niin ei jaksa enää.



Ulkopuolisia lastenhoitajia on sentään ja vastavuoroista naapuriapua.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat