Vierailija

Jos olet, niin millaisessa elämäntilanteessa ja miksi? Motiiveja...



Jäitkö kiinni/kerroitko itse pettäneesi?



Seuraukset?

Kommentit (16)

Eka suhteeni oli " vapaa suhde" ja miehellä oli paljon muitakin naisia. En laskenut pettämiseksi sitä, että harrastin satunnaista seksiä muidenkin kanssa. Tosin harvoin.



Toista poikaystävääni petin siinä vaiheessa, kun suhde tuntui ahdistavalta. En tosin mennyt sänkyyn, pussailin vain.



Tokaa poikaystävääni petin kun olimme seurustelleet 2-3kk. Tuntui tosi paskalta ja jotenkin mulla oli huono omatunto koko loppusuhteen ajan. En ikinä kertonut juttua miehelle. Suhteen loppuvaiheessa petin vielä toisen kerran ja itse asiassa jätin miehen samaan syssyyn.



Kolmatta poikaystävääni en pettänyt menemällä sänkyyn, mutta kun suhde oli vetelemässä viimeisiään, flirttasin yhden tyypin kanssa, vaihdoimme paljon tekstiviestejä ja kävimme treffeillä (emme koskeneet toisiimme ollenkaan). Tämä poikaystäväni petti sen sijaan minua kai aika montakin kertaa.



Neljättä poikaystävääni en pettänyt missään vaiheessa. Hän petti minua ainakin kahden naisen kanssa.



Nykyistä poikaystävääni en haluaisi pettää mistään hinnasta. Siitä, että olen pettänyt fyysisesti kumppania on nyt 9 vuotta aikaa. Se oli siinä mielessä kasvattava kokemus, etten sitä toistaisi. Ajattelen itse, että tein sen siksi, että olin niin epävarma itsestäni ja toisaalta siksi, että kokemukset miehistä olivat tosi karuja. Halusin olla " ekana se paskiainen" , mutta ei se oikein onnistunutkaan.



Olen tosi flirtti tyyppi, mutta haluan vetää rajan siihen, että flirtti pitää säilyä etäisyytenä, siitä ei saa seurata kenellekään pahaa mieltä ja flirtin vastapuolen on ymmärrettävä homman luonne. Vaikka flirttailisinkin jonkun kanssa, en halua sen johtavan mihinkään. Itse asiassa joskus nuorena kun tuollaisesta seurasi seksiä, se oli lähes aina 100 % pettymys... Hauskempaa kun jättää tekemättä.



Omasta murusta taas tietää, mitä saa, eikä se mun mielestä ainakaan ole huono asia. Koska itsepähän olen valinnut ;-)

Tuliko sinulle syyllinen olo ensimmäisen pettämisen jälkeen, vai ajattelitko, että koska mieskin on minua kohtaan mulkku, niin kyllä minäkin osaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ollut pitkissä suhteissa ja välillä on ollut vaikeita aikoja, mutta on täysin omaa elämänfilosofiaani vastaan hakea tyydytystä muualta silloin kun kotona ei mene hyvin. Parisuhde on paitsi tunteita, myös tahtoa, ja siksi en usko, että koskaan tulenkaan pettämään. En voisi katsoa itseäni silmiin sen jälkeen, puhumattakaan mieheni silmiin!



Minua on petetty kerran, ja vaikka siitä ajan kanssa (yli vuosi meni) ja työllä ja tuskalla saimme suhteen takaisin raiteilleen, jotain oli silti tuhottu lopullisesti. Ei siinä lohduttanut, että ei kuulemma merkinnyt miehelle mitään... Päinvastoin, se loukkasi vielä enemmän. Miten mies VOI pettää ja sitten vielä sanoa, ettei se merkinnyt mitään, kun se vei pohjan kaikelta johon olin meissä uskonut?? Mies kertoi itse, en ollut huomannut mitään. Jälkeenpäin voin sanoa, että parempi olisi, jos hän ei olisi kertonut, ja sillä helpottanut omaa oloaan, olisi vaan kärvistellyt tunnontuskissaan yksin! -Emme ole enää yhdessä, ero tuli muista syistä, mutta kyllä tuo pettäminenkin vaikutti syvällä sisällä.





petin kostoksi, tosi lapsellista. Olimme silloin olleet yhdessä 4 vuotta enkä ollut päässyt yli miehen pettämisestä, joten tilaisuuden tullen petin kostoksi. Vuosi pettämisen jälkeen kerroin miehelle painostuksen alla. Olemme edelleen yhdessä, nyt naimisissa ja kaksi lasta. Molemmat aikuistuneet aika lailla ja olemme päässeet yli noista pettämisistä. Yhdessä olemme olleet nyt 14 vuotta. Minua kyllä harmittaa pettäminen edelleenkin, mutta tehty mikä tehty...

Kaikki pettämiset ovat liittyneet siihen, että vakisuhteessa on mennyt huonosti, olen etsinyt hyväksyntää ja ihailua muualta. Inhoan itseäni noiden juttujen takia, kyse on minun huonosta itsetunnostani, syy on minussa.

Nykyistä miestäni en kyllä koskaan - enkä ole edes haaveillut hänen kanssaan ollessani kenestäkään muusta.

Aiemmissa suhteissani oli niin tylsää + seksittömiä kausia, että petin aina kun oli mahdollisuus. Enkä voi sanoa että olisin koskaan kärsinyt huonosta omastatunnosta. Ajattelin asian niin, että mulla on oikeus saada edes jostakin seksiä, kun kerran kotoa ei irtoa ; )

Olen ehkä pettänyt jotain 20 kertaa...

Nyt olen siis 30-vuotias, ja tässä suhteessa jo 4 vuotta. Toivottavasti vielä 40 vuotta edessä tämän ihanan mieheni kanssa!

Hyvin kerroit kasi...



Kun itse mietin omaa pettämistäni, niin minulla ei mielestäni ole huono itsetunto, pettäminen oli tosiaan jotain sellaisen hakemista, mitä oma mieheni ei voinut antaa. Mutta enää en pettäisi, sillä ei se kuitenkaan loppupeleissä ole " reilua" toista kohtaan, mutta silti pelottaa, että jos olen taas " onneton" niin lankeanko uudestaan.

Ei kyse oikeastaan ollut kostosta tms. Etsin ainoastaan sitä, että joku pitäisi minua seksikkäänä, hyväksyisi, antaisi " rakkautta" (siis ei Rakkautta, vaan jotain sinnepäin, lämpöä...). Silloisen poikakaverini kanssa oltiin seurusteltu jo pitkään, suhde oli muutenkin jo kuolemassa, oltiin ehkä kyllästytty toisiimme, kaikki oli tasapaksua ja sitä samaa, tuntui, ettei poikakaverini enää välitä minusta, halua minua, jne. Poikakaveri ei siis ollut mulkku (hehee, kirjaimellisestikaan, sänkypuuhat ei loppuvaiheessa kiinnostaneet enää kumpaakaan).



Seuraavassa suhteessa tavallaan rankaisin itseäni tuosta pettämisestä, ja seurustelin yltiökusipään kanssa, joka kohteli minua todella törkeästi ja petti sen kuin kerkesi - kertoi niistä minulle aina kännissä ja minä annoin anteeksi.



Ääh, en jaksa näitä miettiä, menee juhannusfiilis kokonaan. Mutta joka tapauksessa, pettämiseni ovat johtuneet siitä, että minulla on ollut huono itsetunto ja olen yrittänyt hakea hyväksyntää vieraista sängyistä... Ehkä olen onnistunut kasvamaan itseni kanssa, etten enää hölmöile.



-8

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat