Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija


Minua loukkasi älyttömästi synnytys- ja imetyskyselyt esikoisen syntymän jälkeen, ja raskausaikana suututti sellaiset moukat jotka hoki joka kerta että ootpa lihonut, paljonko on tullut painoa?



Minusta on jotenkin itsestäänselvää että tällaisia ei kysellä, varsinkaan tuntemattomilta tai puolitutuilta!

Olenko ihan outo?

Kommentit (20)

Etenkään palkoista siis. Jos tiedät mitä muut tienaavat osaat itse pyytää samaa etkä kuvittele, että muiden palkat paljon matalemmat.



Aiemmin kuvittelin, että toimistotyöstä 1500 euroa kuussa hyvä kunnes tein vähän kartoitusta ja tajusin saavani 500 euroa kuussa liian vähän verrattuna kavereihini. Pyysin palkankorotusta ja sainkin 350 lisää palkkaa. Tarinan opetus ainakin mulle, että palkoista PITÄÄ puhua.

jakaa jokaisen vastaantulevan äidiksi itseään nimittävän kanssa.



Aika usein esitän vastakysymyksen, jos en halua vastata. " Miksi kysyt?" " Jaa, repeydyitkö itse?" , " No eivät kai kaikki repeydy pahasti?" , " Olisiko pitänyt repeytyä?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tai " mitä itse pyytäisit minun tilanteessani" tai " saan palkkaa xx verran, onko se mielestäsi paljon vai vähän?"



Et jos keskustelun aloittaa vain utelemalla TOISEN palkkaa, ei vastapuoli tiedä motiiviasi, ellet sitä paljasta. Töksäyttely on ikävää.

Muuten riippuu niin siitä kuka ja kuinka läheinen henkilö kyselee. Ehkäisy- ja sänkyjuttuja en myöskään retostelisi julkisesti. Eniten minua oikeastaan jurppii eräs tuttavani, joka haluaa aina tietää kaikkien ihmisten elämästä pienimmätkin yksityiskohdat mutta omista asioistaan ei kerro kuin kysyttäessä ja tuolloinkin hyvin ylimalkaisesti. Tasapuolisuutta peliin!

tai hämmästelee, että " pitäisi sinun isäsi mennä lääkäriin kun kuulin että hänellä oli ripulikakka tänään" ...



(jälkimmäisen kommentin kuullut anopilta)

Vierailija:

Lainaus:


Ihmetyttää vaan jotkut jotka kysyy kahvipöydässä että kuinka pahasti repeydyit synnytyksessä!




En tosiaankaan kertoisi moisesta muuten kuin pienessä naisporukassa tai kahden kesken. Voin vain kuvitella miten työkavereilla on mielessään värikäs kuva revenneestä römpsästäni pitkään moisen kahvitauon jälkeen...



Synnytyksestä olen julkisesti maininnut jotain ympäripyöreää, kuten että oli ihan niin rankkaa kuin olin kuvitellutkin ja kesti aika kauan. Tutummille äideille (tms) olen maininnut, että piti vähän tikata, mutta ei mitään isompaa. (mikä siis on totuus, tuo repeily oli vain esimerkki)

En nyt tarkoita, että alkaisin auliisti selvittää jotain seksielämäni yksityiskohtia jossain ruuhkabussissa tuntemattoman vieruskaverin kysyessä. Mutta vaikkapa puolitutut työkaverit saa kyllä kysyä ihan mitä tahtovat, ilman että häkellyn. Mulle ei ole tabuja raha-asiat, äänestäminen, seksi, raskaus, synnytys, imetys... Totta kai se, millä asenteella kysytään, vaikuttaa myös. Jos joku yrittää vaikkapa kaivelemalla kaivaa jotain negatiivista mun raskausajan ulkonäöstä, totta kai loukkaannun. Mutta lähtökohtaisesti mulla ei ole tabuja. Olen kasvanut sellaiseksi, ystävien kanssa puhun kaikesta jne.

Riippuu kysyjästä, läheisiltä siedän enemmän kuin puolitutuilta.



Henkilökohtainen seksielämä on yksityisasia, yleisellä tasolla ei ongelmia puhua seksistä. Perhesuunnittelu on ystäville ihan normaali puheenaihe, useimpien sukulaisten kanssa taas ei.



Raha-asioissa en ole niin tarkka, ihan hyvin voin kertoa asunnon hinnan tai palkkani, mutta noista utelu on minusta vähän tökeröä. Eri asia on, jos joku esim. harkitsee hakevansa samanlaiseen työpaikkaan kuin minä, tai on ostamassa asuntoa tms. eli on joku muu syy kuin uteliaisuus. En kyllä kysele noista muilta jos ei ole selvää syytä kysyä.





jotkut ajattelevat helpommin, että yksityisyyttä on loukattu ja oltu epäkohteliaita, kun toiset. Jotkut läpättävät kaiken julki.. enemmän kun kuuntelijat haluisivatkaan, toiset taas pitävät visusti omat asiansa ominaan.

eli en kovin mielelläni kerro, paljonko minä tai mieheni tienaamme, mitä olemme maksaneet mistäkin isosta hankinnasta (asunto, auto) tai paljonko on lainaa. Kaikesta muusta juttelen ihan mielelläni, tai no seksielämä on myös sellaista yksityisaluetta josta korkeintaan puhun kautta rantain. Eli nyrkkisääntönä ehkä se, että jos asia koskettaa vain minua itseäni, minua ei haittaa siitä puhua, mutta minun ja mieheni väliset asiat ovat mielestäni yksityisasioita, vain meille kahdelle kuuluvia.

Omalta väeltä sietää enemmän, vierailta ei. Yksi tuntematon täti tuli kysymään miksi emme ole hankkineet lapsia? Sekös sille kuuluu että emme ole onnistuneet vielä...ei tulis mieleenkään kysyä esim tuollasia.

Raha-asioista en halua puhua. Palkkaani voi kysyä, ja välillä kysytäänkin, mutta en vastaa. En myöskään koskaan kysyisi itse, eikä naapureiden palkka- ja verotiedot lehdissä kiinnosta pätkääkään. Vain lähimmät ystäväni tietävät, että omistan asunnon ja osakkeita. Seurustelusuhteessa kerron vasta hyvän ajan kuluttua.



Toinen on äänestys; en koskaan kerro kenellekään ketä olen äänestänyt.



Ihmetyttää vaan jotkut jotka kysyy kahvipöydässä että kuinka pahasti repeydyit synnytyksessä!



Minä taas voin kertoa avoimesti ketä äänestin, samoin palkan jos joku haluaa välttämättä tietää.

ap

vitutti ihan sairaasti kommentit " no sittenpä et tiedä synnytyksestä mitään kun lapsikin oli noin pieni" . No joo, enpä tiedäkään (varsinkin kun leikattiin ja vielä hätäsektio), mutta en ymmärrä pitääkö sitä erikseen tuoda ESILLE.



Olisi varmaan pitänyt aina paiskata naamalle, että vittuako siinä ihmettelet, en tiedä mitään synnytyksestä mutta ei juuri paljoa paina, suurempi huoli tässä siitä on että lapsi on tosi sairas eikä muuksi koskaan muutukaan.



Että perseen perse, mieluummin olisin synnyttänyt sata tervettä lasta alateitse ja ponnistanut peräsuoli pullottaen kuin saanut yhden niin sairaan lapsen, että pitää letkuilla ruokkia eikä varmaan koskaan opi liikkumaan.



MITÄTÖINTI on perseestä, vähättely on perseestä, empatian puute ja se, ettei osaa asettua toisen asemaan on syvältä.



Noin muuten multa saa kysellä, saa kysellä sitäkin, että miksi lapsi on letkuissa, mikä on ennuste ja tuntuuko pahalta. Mutta ei saa sanoa, että " varmaan kun et ollut naimisissa niin teille noin sattui - vai onks teillä suvussa jotain vikaa..."

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat