Vierailija

...särkee sydämen, kun sitä jatkuu ja jatkuu, eikä mikään tunnu auttavan. Tai jos, niin hetkeksi. Tuntuu, että pienokainen kärsii kovasti, ja kuinka lohdutat, niin eipä siitä aina juuri apua ole. Ja tuleehan siinä sitten itsellekin syyllinen ja väsynyt olo. Asumme myös kaukana sukulaisista, joten hoitoapu ei ole oven takana. Ja sylistä ei häntä pysty laskemaan, vaan se on ainut paikka missä hän viihtyy. Vauveli on nyt 7 viikkoa, ja yritän kovasti häntä totutella vähän lattiallakin olemaan, jotta pääsisi vähän " venytteleään" ja hahmottamaan itseään, mutta useimmiten tulee heti itku, kun lasken lattialle. Päiväunet onnistuu vain rintarepussa, ja nukahtaakin illalla syötön jälkeen vain syliin. Onneksi yöt menevät kuitenkin ihan kohtuullisesti, vain parina yönä viikossa pientä itkua. Pelkäämme, että saamme vielä neljä vuotiaanankin kanniskella lastamme sylissä, jotta hän nukahtaa. Tosin hän on kuitenkin niin pieni, että ei kai tässä iässä vielä kannata väkisin sängyssä nukuttaa? Mutta kaiken itkun keskellä oman vaavin hymystä saa kuitenkin voimaa.

Onko kenelläkään kokemuksia, miten selvitä päivästä yksin itkevän vauvan kanssa? Kuinka järjestää arjen touhut, syömiset, suihkussa käynnit ja kodin? Levätäkin tietenkin olisi hyvä, mutta missä välissä....?

Vinkeistä kiittolliset uusi äippä ja vauveli

Kommentit (4)

Vauva rintarepussa monesti imuroin ja laitoin ruokaa yms.



Mutta kun vauva vähän kasvoi, niin sitten annoin hänen vähän lattialla kitistäkin hetken, enkä heti rynnännyt hätiin ,kun tiesin, että ei ole nälkä, eikä jano eikä vaipat märkänä.



Juttelin vauvalle, että kuulepassa, jos sulla olisi isoveli tai -sísko, niin en minä silloinkaan sua kerkeisi joka inahduksesta hyysäämään.



Pikku hiljaa se siitä helpotti.



Meillä kans ei sukulaisia asu samalla paikkakunnalla... illalla lähdin yksin lenkille hetkeksi, ettei seinät kaadu päälle.



Tsemppiä!!

Arvaapas vaan, millainen alku meillä oli! Puoli neljään aamuyöllä itkettiin vatsavaivoja. Perhepedissä nukuttiin. Äiti samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa, koska tämä heräsi pian, jos poistuin vierestä. Pinnasänky vasta kamala kapine olikin. Unikoulu 6-kuisena muutti paljon meidän elämää. Ja kyllä se kuule helpottaa tuosta, vaikket henno sitä unikouluakaan isompana pitää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaksoset joutuivat kukin vuorollaan odottamaan mitä milloinkin ja itkua oli mahdoton välttää. Vaan eipä nuo kovin onnettomilta nykyään näyt (5-vuotiaita). Suihkussa ja wc:ssä kävin ihan hyvällä omallatunnolla, laitoin vauvat babysitteriin kylppärin lähelle. Ei se itku vauvaa mitenkään vaurioita, jos esim. kuulee rauhoittavan äänesi ja huomaa, ettei häntä jätetä yksin pitkäksi aikaa. On ihan eri asia antaa vauvan itkeä tuntikausia kuin pieniä aikoja kerrallaan, se nyt vaan kuuluu vauvojen elämään se itkukin aina välillä.

jos on joku konsti millä vauva ei itke niin käytä sitä. Eli kanna niin paljon kun ikinä jaksat, anna nukkua vieressä, hemmottele mielin määrin. Unohda nyt alkuun kaikki jalot ohjeet miten vauvaa ei saa totuttaa tähän eikä siihen, täytyy karaistaa lattialla jne, tai muuten se vielä armeijassakin nukkuu vieressä - niin kun tuo mahtava klisee kuuluu.



Vauva tarvii läheisyyttä ja turvaa eikä voi koskaan saada sitä liikaa. Meillä on ollut kaksi itkuista vauvaa ja yksi hyvin vähän itkuinen ja varsinkin kahta itkupussia olen kanniskellut, he ovat nukkuneet vieressä ja olen tehnyt varmaan kaiken vastoin ohjeita. Enkä kadu tippaakaan. Kaikki kävelevät (pienin tosin vielä haparoiden), puhuvat (pienin edelleen vasta muutamia sanoja) ja nukkuvat (isoin aina omassa sängyssään, keskimmäinen aamuyölle ja kuopuskin jo osan yöstä - ja tiedän että kun sen aika tulee, saan kyllä kaikki omiin sänkyihinsä). Ja minä uskon että lapseni ovat hyvin onnellisia!



Kent ja lapset 6v10kk, 2v10kk ja 1v2kk

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat