Vierailija

On siis kyllä ollut lääkityksellä jo pitkään, mutta tuntuu että silti yhä flegu, äkäinen, inhottava kaikille koko ajan. On vakavasti masentunut ollut jo kohta neljä vuotta. Kohta en enää jaksa. Apua?!

Kommentit (14)

jos tuntuu että ainoastaan miehen asiat ja ongelmat pyörii päässä aamusta iltaan, etkä jaksa hoitaa itseä, kotia ja lapsia, on aika lähteä. Jokaisen jaksamisella on rajansa. Pitemmän päälle voit ajaa itsesikin masennukseen tai uupumukseen, jos vain väkisin yrität kaikki langat käsissäsi ja jaksaa.



Mielestäni kukaan ei neljän vuoden jälkeen voi sanoa että olisit luovuttanut helpolla, varsinkaan jos hoidosta (lääkityksestä) ei varsinaista apua ole ollut.

Jos mieliala ei ota kohentuakseen, suosittelen erilaisia terapia- ja lääkitysmuotoja. Kysymyksesi särähtää korvaani pahasti, sillä itse seison ajoittaisesta ahdistuksesta ja mielialahäiriöstä kärsivän mieheni rinnalla niin myötä- kuin vastamäet - ja todellakin kauemmin kuin neljä vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jos olette naimisissa niin eikös se mene "kunnes kuolema teidät erottaa" ja "niin myötä- kuin vastamäessä"??



Ei siinä sanota et "ps. jos miehesi sairastuu masennukseen,unohda tämä kohta"

"älä eroa ota vaikka omakin pää hajoaisi, joutuisit itsekin hoitoon ja antamaan lapset huostaan". Kuinka kehtaat tuomita toisen kun et tilannetta tunne?



Lainaus:

jos olette naimisissa niin eikös se mene "kunnes kuolema teidät erottaa" ja "niin myötä- kuin vastamäessä"??



Ei siinä sanota et "ps. jos miehesi sairastuu masennukseen,unohda tämä kohta"

Meillä myös tilanne, jossa miehen masennus on jatkunut pitkään. Pahaa vaihetta kohta vuosi takana. Ihanaa, etten ole ainoa, joka on miettynyt noita jaksamisajatuksia. Koti ja lapset kuitenkin hoidettavina. Tuntuu, että itsellä takki ihan tyhjä, paineet kuitenkin siihen että toista pitäisi vain tukea ja jaksaa auttaa...

Mieheni sairastui vakavaan masennukseen (itsemurha yrityksiä 3 kpl) 10 vuotta sitten.



Minusta se ei silti ole koskaan tarkoittanut,että minulla olisi oikeus lähteä ja jättää hänet,rakastamani ihminen yksin ja ilman apua. Tottakai,kunnalta saa apua ja mt-toimistosta jne,mutta ei rakkautta,välittämistä,aitoa tukea.

Ap ja 6/8 teillä on oikeus lopettaa suhteenne. Kenenkään ei tarvitse heittäytyä marttyyriksi oman ja lastensa mielenterveyden kustannuksella.



Uskon että rakkaus kuolee jos kumppani on jatkuvasti vaikea, ei suostu riittäviin hoitoihin, lääkityksiin tai edes lääkäriin.



Petturi mies joutaa kiertoon. Jotain itsekunnioitusta naiset hyvät ja ajatelkaa lastennne tulevaisuutta jos teillä niitä on.



Lapsille ei tee hyvää jos kotona on pitkäaikainen mielensairauteen sairastunut vanhempi.

En tarkoita etteikö masennus olisi sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Mutta se voi myös olla sumuverho jollekin.



Masentuneen puoliso voi myös sairastua masennukseen. Tai kanssa-masennukseen. Mitä sitten teet, kuka sitten teillä jaksaa jos on lapsia tai muuten elämä vaatii, että joku jaksaa ja hoitaa kaiken?



Ei kai sille ole aikarajaa, tuet niin pitkään kuin siltä tuntuu. Jos et enää jaksa niin sitten et jaksa. Et sinä voi toista ihmistä kantaa elämän läpi. Masennuksesta voi toipua jos tahtoo: hakea apua, vaihtaa lääkitystä, kokeilla jotain muuta hoitomuotoa. Onko miehesi tehnyt nämä vai nautiskeleeko vain masennuksestaan ja siitä että sinä teet kaiken?

Mut toki väliin on mahtunut pitkiä iloisia kausia. Silloin tuetaan kun tarvetta on, vaikka välillä ei jaksaisi.



Onkohan miehesi lääkitys kunnossa, jos on tuollaisia oireita? Jotkut lääkkeet ei tehoa vaan aiheuttavat kuvailemiasi oireita. Kannattaisi vaihtaa lääkitystä, elämänlaatu paranisi huomattavasti.

Eikö avo/avioliitossa ole kyse myötä ja vastoinkäymisistä. Mitä jos itse sairastuisit johonkin vakavaan tautiin niin kuinka kauan miehen pitäisi jaksaa tukea?



Varmasti se on raskasta, en mä sitä sano, Mut ei tukemisella mitään aikarajaa ole.

todella kyse sairaudesta ja siitä ettei sopivaa hoitoa ole löytynyt niin mielestäni on outoa ajatella jotain aikarajaa tms. "kestämiselle". Olet sitoutunut mieheesi, vaikka ymmärrän kyllä että tuollaisina aikoina on vaikea jaksaa. Itselläni oli puolen vuoden masennusjakso lääkityksineen ja terapioineen, ja nyt menee paremmin. Mieheni oli lähes täydellinen tuki ja aivan korvaamaton, mutta en voi sanoin kuvailla kuinka pahalta tuntui kun eräänä päivänä keskustellessamme aiheesta hän sanoi, ettei välttämättä haluaisi enää olla kanssani mikäli joutuisin jatkaaman lääkitystä (vaikka siitä olisi apua). Kyseessä on SAIRAUS, ei miehesi oma valinta! Miettisitkö samoin, jos hän sairastaisi syöpää tms. ? Kysyisitkö, kuinka kauan sinun tulee kestää kun tuo syöpä ei näytä paranevan? Nii-in, omalla kohdalla tuo mieheni kommentointi pisti todella miettimään hänen suhteellemme osoittamaa painoarvoa... Joka tapauksessa, voimia sinulle ja perheellenne!

Mies on ilmeisesti masentunut, muttei suostu lääkäriin. Sen sijaan ''lääkitsee'' itseään alkoholilla, koska sanoo saavansa siitä ainakin hetkellisesti hyvän olon. Juoksee omilla teillään ilmoittelematta mulle mitään, on pettänyt mua viime vuonna ainakin yhden naisen kanssa. Miten kauan mun pitäisi tuota menoa katsella ja tukea miestä?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat