Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (40)


jos vaikka esim. alkoholistivanhempien lapsi siirtyisi hypoteettisesti vaikkapa Italiaan ihan pienenä, hänestä tuskin tulisi alkoholistia sillä ympäristö ei tarjoasi milloinkaan sellaista mallia.

Vierailija:

Lainaus:


Onko kaikki, mihin ihminen kehittää riippuvuuden sairauksia?



Miksei ihmiseltä voisi vaatia vastuun kantoa itsestään, sen sijaan että piiiloudutaan jonkun sairaushöpötyksen taakse?






Ehkä? Koska et selvästikään ymmärrä yhtään sitä, että silloin kun sitä viinaa pitää saada, MIKÄÄN ei pysäytä. Siinä ei auta lähimmäisten neuvot, pyynnöt, käskyt, rukoukset, ei mikään maailmassa. Viinanhimosta puhutaan, mutta se antaa väärän kuvan, koska himo kuulostaa sanana jossain tapauksissa positiiviselta. Alkoholismi on pakkotila, kuten jo aiemmin kirjoitin, ja kukaan ei siihen halua tai alkoholistina onnellinen ole!



Kirjoituksesi loukkaa, mutta osoittaa myös täyden tietämättömyytesi asiasta. Kiitollisuudella sen sijaan luen näitä, jotka asiaa ymmärtävät ja siitä tietävät. (mm. 20/29)

18



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sehän olisi ainoa tapa pysyä varmasti terveenä eli olla sairastumatta alkoholismiin.



Jos itsellä on käynyt hyvä tuuri elämässä, jopa niin hyvä, että paranee itsekseen masennuksesta (se oli varmaankin lääkärin diagnosoima eikä kirjoittajan itsensä?) , niin miten se kenenkään muun elämään liittyy? Luulisi, että noin hyvällä tuurilla tuntisi syvää kiitollisuutta sen sijaan, että tuntee ylenkatsetta muita kohtaan.



Ei meistä kenenkään tarvitse täällä itse päätellä omilla aivoillamme, onko alkoholismi sairaus vai ei. Se on tautiluokituksessa omalla kohdallaan omalla tunnuksellaan siinä missä muutkin diagnosoitavat sairaudet.



Tietenkin siitä voi parantua itsekseen. Uskomattomalla tuurilla. Paranee syöpäkin joskus itsekseen hoitamatta ja mitä ihmeellisimpiä tarinoita kuuluu maailmalta monen muunkin asian suhteen. Sattuma nyt vain ei ole asia, johon voi nojata kun puhutaan yleisellä tasolla. Eikä oma kokemuskaan. Siksi onkin hyvä, että meillä täällä sivistyneessä maassa on tietoa tarjolla, eikä itse tarvitse mututuntumalla arvailla, miksi Jeppe juo.



Kukaan ei halua alkoholistin elämää. Siksi olisikin tärkeää opettaa nuorilleen, mistä alkoholismissa on kysymys ja että se voi osua heidänkin kohdalleen. Äidin ylenkatse ei lasta suojele sairastumiselta. On siis karhunpavelus opettaa teinilleen, että maistele rauhassa vaan, alkoholismia tapahtuu vain niille joillekin muille, jotka ovat huonompia ihmisiä.



Jonkun poika tai tytär jokainen alkoholisti on. Olisipa heillä ollut äiti, joka olisi tiennyt asioista niin paljon, että olisi varoittanut, kuinka viinan kanssa voi käydä. Teinistä kun ei vielä mitenkään voi tietää, onko hänellä alttius sairastua vai ei. Jokainen uskoo aloittaessaan juomisen, että voi sen lopettaakin. Jokainen. Se ei vain kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Jos itselläsi on käynyt hyvä tuuri eikä viina vie sinua, ole kiitollinen ja yritä edes tuntea myötätuntoa sellaista kohtaan, joka ei ole yhtää hyvää osaa saanut. Yritä muistaa, että aivan yhtä luottavaisena hän ne ensimmäiset juomansa joi kuin sinäkin.



Alkoholismi ei parane paheksumalla. Hyysätään alkoholistia tai ei, hän juo ja juo kunnes löytää motivation hakea apua. Arvatkaas, kummalla tavalla tuo motivaatio löytyy helpommin, haukkumalla vai rohkaisemalla?

Jos oma empatia ei riitä alkoholistin ymmärtämiseen, voi ainakin yrittää vaikuttaa vähän fiksummalta pysymällä hiljaa aiheesta, josta ei tiedä tarpeeksi ja jonka parissa paljastaa vain oman luonteensa pienuuden.

Esim. liiallinen kuntoilu on jo sairaus, joa siitä syntyy riippuvuus.



Ylensyöminen on sairaus, samoin kuin anorexia.

Jostain syystä vain anorexiasta puhutaan enemmän. mielestäni pitäisi puhua enemmän ylensyömisestä, koska se on kuitenkin yleisempää, mutta taas törmääme siihen että epämielyttävistä asioista puhutaan vähemmän.



Jos olet laiha....so what ? Onko anorexia.... ?

MUTTA jos olet ylipainoinen se onkin aika arka asia, kuka siihen puuttuisi.



Mielestäni Suomessa maksamme niin korkeita veroja että täällä voisi olla mahdollista järjestää PAKOLLINEN terveystarkastus kahden vuoden välein KAIKILLE.



Vakuutusmaksut pitäisi entistä tarkemmin rajata painon/kunnon mukaan.



Toivoisin äitien ja isien enemmän katselevan ISOJA ihmisiä kadulla ja varsinkin rannoilla ja miettivän " tuollaisenko lapsen haluan" tai jopa

onko lapseni onnellinen ylipainoisena.



Elämä ei ole vain tänään, kun haluat että vauva on hiljaa/ lapset kurissa ja syö jotain energia/lisäainepommia.







Vierailija:

Lainaus:


Onko kaikki, mihin ihminen kehittää riippuvuuden sairauksia?



Miksei ihmiseltä voisi vaatia vastuun kantoa itsestään, sen sijaan että piiiloudutaan jonkun sairaushöpötyksen taakse?




ja kädet tärisevät niin, että viina pitää kaataa lautaselle ja hörpätä siitä, niin ei sitä tosiaan ajattele, että homma on hallinnassa ja ihminen terve.

Eli alkoholin suurkuluttaja ja väärinkäyttäjä eli juoppo ei välttämättä ole alkoholisti. Hän vain juo liikaa. Alkoholismilla tarkoitetaan sairautta, jossa ihminen ei kykene enää päättämään yhden annoksen jälkeen, juoko lisää vai ei. Hän on riippuvainen alkoholista eikä pysty käyttämään sitä tavallista tervettä järkeään kun tulee alkoholi kuvioihin mukaan. Jos eiole itse koskaan sairastanut riippuvuutta, on helppo sanoa, että ottaisi itseään niskasta kiinni. Sama juttu kuin vaikka masennuksen kanssa: moni väittää, ettei se mikään sairaus ole, kun" olinhan minäkin kerran surullinen ainakin viikon ja sitten vaan lakkasin olemasta sitä" .



Sen määrittelemisen, onko jokin sairaus vai ei, voi maallikko jättää huoletta asiantuntijoille. Sitä ei yhden aavee-mamman mielipide muuta suuntaan eikä toiseen, että alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on sairaus, josta ei voi parantua tahdonvoimalla. Jos ihminen pystyy noin vain ilman tukikeinoja lopettamaan alkoholinkäyttönsä, hän on ollut suurkuluttaja, ei riippuvainen. Myöskin jos entinen juoppo kykenee nykyään ottamaan pari kaljaa ja jättämään siihen, ei kysymys ollut alkoholismista hänen kohdallaan. Alkoholismi on synnynäistä, liittyy aivokemiaan eikä se ole parannettavissa. Alkoholisti voi lopettaa alkoholin käyttämisen, mutta hän ei lakkaa koskaan olemasta riippuvainen. Absolutismi on siis alkoholistin kohdalla ainoa tapa pärjätä. Hän ei voi juoda vähän.



Eli eipä sekoiteta puuroja ja vellejä. Osa paljon juovista ihmisistä ei siis voi tilalleen mitään riippuvuussairauden vuoksi, osa voi koska heillä ei ole tuota sairautta, mutta lopettaminen on tietenkin heillekin usein vaikeaa. Lähinnä voimakkaan tapariippuvuuden vuoksi, ei sen vuoksi, mitä alkoholi tekee heidän aivokemialleen.



Ai niin ja vielä se, että alle 10% suomalaisista on alkoholisteja. Osa heistä ei ole koskaan aloittanutkaan juomista, joten alkoholismi ei ole lauennut, osa on. Alkoholismi ei läjähdä päälle yhdestä kaljasta, kyllä se vaatii jonkun aikaa ottamista, mutta voimakkaan taipumuksen omaava henkilö alkoholisoituu jo juomalla pari kertaa kuussa vaikkapa vuoden ajan.

Alkoholismi ON sairaus. Renttuilu on elämäntapa. Alkoholisti ei koskaan myönnä olevansa sairas, ja juo vaan. Kyllä sen näkee, että kyseessä ei ole terve ihminen, kun mies lähtee vaikka paljain jaloin 30 asteen pakkaseen kävelemään 10km matkan saadakseen sitä viinaa. Tekee kirjaimellisesti mitä vaan viinaa saadakseen, ja jos ei viinaa ole, juo jotain muuta pään sekoittavaa, vaikkapa hajuvettä. Kun sitä viinaa on pakko saada elimistöön, vaikka pitäisi mennä olla kirkossa siskon pojan konfirmaatiossa. Kossupullo on povitaskussa ja kirkosta on pakko luikahtaa ulos ottamaan.



Alkoholismi ei todellakaan ole " valinta" , vaan se on pakkotila, joka on periytyvää. Kukaan ei päätä alkaa alkoholistiksi. Eikä kukaan halua olla alkoholisti. Harva siitä eroon pääsee, koska alkoholisti ei myönnä sairauttaan, kun hän ei tajua sitä sairaudeksi. Alkoholistihan on myös masentunut, kokee olevansa hirveän huono ihminen. Ja masennus on itsessään jo vakava sairaus. Eikä alkoholismista koskaan parannu täysin, vaan vaara retkahtaa on olemassa vuosienkin selvän kauden jälkeen.



Alkoholistin lapsena tiedän tämän ja olen itse nähnyt. Ei ole helppo elää alkoholistin lapsena. Vaikka isäni on kuinka kiltti, eikä ikinä väkivaltainen tms. niin on aivan hirveää avuttomana katsoa, kuinka toinen tekee hidasta itsemurhaa. Jokainen alkoholistin läheinen kärsii valtavasti, ja senkin syyllisyyden kestäminen, ajaa alkoholistia juomaan vielä enemmän. Hirveä noidankehä.

Hän ei mene, koska ei ole mielestään sairas. Me muut kuulemma voimme hakea apua, jos meistä siltä tuntuu :-(



Joskus kahden viikon juomisputken jälkeen kauheassa krapulassa hän saattaa myöntää tarvitsevansa apua, mutta hän ei uskalla hakeutua hoitoon, koska hän on aivan varma, että katkaisussa/hoidossa ihminen aivopestään ja hänen luonteensa muutetaan. Isä pelkää muutenkin hysteerisesti lääkäreitä ja sairaaloja. No järjelläkin voi päätellä missä kunnossa sisuskalut ovat 50 vuoden juomisen jälkeen. Kun on putki päällä, isä saattaa olla viikon syömättä. Kun ei ruoka mene alas. Ei todellakaan mitään tervettä touhua!



Mutta isääni ei hyssytellä ja olen esim. itse tehnyt hänelle selväksi, että kännissä mulle ei tarvitse soitella. Tavallaan kamalaa, koska silloin hän varmaan tarvitsisi tukeani, rakkautta ja läsnäoloani eniten, mutta en vaan kestä sitä sönkötystä ja itsensä tuhoamista, en. :' -(



Osaatteko neuvoa, MITEN saisin isän ymmärtämään, että hän voisi hakea apua, ja hänen elämänlaatunsa paranisi valtavasti??

18



PS. Isän äiti, yli 90v nykyään, kärsii isäni juomisesta myös, kaikki me läheiset. Hän kantaa sydämessään sitä äidin tuskaa ja samoin sitä turhaa syyllisyyttä, niinkuin me kaikki läheiset. " On minun syyni, että isä juo, koska en saa häntä lopettamaan, vaikka tekisin mitä."

Vierailija:

Lainaus:


Ärsyttävän ylimielinen teksti, usko ihan mitä haluat. Oma mielipiteeni on, että alkoholismi ei ole sairaus, ja siitä voi kyllä parantuakin ihan itsekin. Kuten myös masennuksesta, olenhan itsekin parantunut vuosien masennuksesta ihan itse.



Nykyään on vaan niin kivaa, kun mistään ei tarvitse ottaa itse vastuuta, kun aina voi heittäytyä reppanaksi ja vaatia lääkkeitä ja syyttää muita.






Oli tosi pahasti alkoholisoitunut 38v mies (pikkuaivot surkastunut yms) no kysyin että mistä asti sinulla on ollut ongelma. Tai mikä sai sinut juomaan. Hän vastasi minulle: kuule ei siihen tarvittu kun lapsen kuolema! se sai minut miettimään " spurguja" erikantilta! Koskaan ei tiedä mitä pahaa niille on tapahtunut lapsuudessa yms. Ja oman lapsen menetys on pahimpia!! Eli tietyllä tavalla alkoholismi on sairaus. Tai siis korjaan on sairaus.

syntyy alkoholismi.

Mutta alkoholismi sinänsä ei ole se sairaus, vaan ennen liiallista alkoholin käyttöä tapahtuu aivotoiminnassa jotain joka " vaatii" alkoholia, eli samoin kuin luulosairas syö kipulääkkeitä luulokipuihin, alkoholisti ottaa viinaa kun luulee sen auttavan, siitä syntyy riippuvuus alkoholiin.



Eli aivotoiminnan häiriön seurauksena saattaa olla mm. alkoholismi, jota sitten pidetään sairautena. Se ei ole sairaus vaan seuraus jostain aiemmin syntyneestä sairaudesta.



Perintötekijät (tutkitusti) vaikuttavat alkoholismin syntyyn, koska joku aivotoiminnan häiriö joka synnyttää alkoholiriippuvuuden on geneettinen.

on kaksi eri asiaa.

Alkoholisteja on varmaankin jokaisen lähipirissä satoja.

Rappioalkoholistit näemme tuolla puistoissa päivittäin, ja miettikää !!!!!

Ei varmaankaan kukaan heistä haluaisi olla " sillanallanukkuja# tjms.



Siksi alkoholismiin pitäisi puuttua vaikka olisi kuin kaikki hyvin, jos tuntuu etta joka viikko pitää juoda niin silloin jo on aika mietiä.



Läheisten varsinkin pitäisi sanoa suoraan ja VÄLITTÄÄÄ ennenkuin on liian myöhäistä.

Pahinta on hyssyttely !!!



HYSSYTTELIMME aikoinaan isäni kanssa ja seurauksena oli että HÄN sai luvan juoda, koska kukaan ei puuttunut asiaan. ISÄNI hoiti työnsä aina kunniallisesti, hakkasi vaimon ja lapset säännöllisesti ja sai ansiomitallin, niin työstä kuin sodastakin....että näin.

määritellyt sairaudeksi.

Eikä tarvitse kovinkaan suurta järjenjuoksua, kun katselee oikein kurjassa kunnossa olevia naisia tai miehiä, niin ei voi ajatella, että joku vapaaehtoisesti haluaisi olla siinä kunnossa.

ei ole mitään, mitä voisit tehdä isäsi hyväksi. Kukaan ei saa häntä lopettamaan, siihen tarvitaan se oma tahto. Sitten kun hän suostuu hoitoon, voit auttaa monella tavalla mutta ennen sitä ei ole mitään mitä voisit tehdä :(



Menetin isäni viinalle, vaikka hän elikin viimeiset 4,5 v raittiina. Ei tässä paljon voi sanoa. Et voi muuta kuin yrittää kestää itse ja yrittää päästä syyllisyydestä.

Onko kaikki, mihin ihminen kehittää riippuvuuden sairauksia?



Miksei ihmiseltä voisi vaatia vastuun kantoa itsestään, sen sijaan että piiiloudutaan jonkun sairaushöpötyksen taakse?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat