Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ne on ihania silloin kun nukkuvat :(



Tänään vuoronperään kiljeneet kummatki. Toinen aloittaa ja toinen lopettaa. Kaikki on yhtä tappelua, nyt myös vanhempien välillä. Koska tää helpottaa????

Kommentit (13)

Mä olin aivan loppu kun odotin meidän kolmatta, raskaus teetti hermot ihan kireelle mutta helpotti HETI kun olin synnyttänyt! Tsemppiä :)Vierailija:

Lainaus:


Nyt 2 vuotias uhmaikäinen. Toinen syntyy elokuussa. Mä oon jo valmiiks ihan hajalla. Poika ei usko mua yhtään. Päivät on yhtä huutoa ja tappelua. Miestä ei paljon kotona näy, enkä yhtään ihmettele: kuka täällä viittis olla kun poika ja sen tähden minäkin ollaan kiukkusia kuin ampiasparvi.



jos saisin nyt päättää niin en tekis tota toista lasta, kun en pärjää yhdenkään kanssa. Olen huono ja surkea äiti ja mulla on hermot niin tiukalla että kohta pää räjähtää.



Eikä oo ketään sukulaisia jotka auttas ja vaikka oliski niin an kai mä nyt lastani muille veis hoitoon?




Järjestäkää yhteistä aikaa vaikka vaan oleilulle tai nukkumiselle. Pienenkin hengähdystauon jälkeen jaksaa taas paremmin olla vanhempi lapsilleen. Pitäkää huolta fyysisestä kunnosta, kummallekin liikunnallinen harastus kerran viikossa; uintia, kävelyä, juoksua tms.



Armahtakaa itsenne turhasta ja keskittykää vanhemmuudessakin olennaiseen. Selkeä päivärytmi ja selkeät rajat/ säännöt. Terveelliset elämäntavat: riittävästi ulkoilua ja terveellistä ruokaa, turhat välipalat ja herkut pois, riittävästi unta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isomman kanss pärjää jo hyvin, mutta yhdessä ovat kaaoksentekijöitä. Pienempi on huutanut/sairastanut koko elämänsä ja nyt alkaa kynttilä olla palanut molemmista päistä kummallakin vanhemmalla. Ei kyllä vauvakuumetta ole ja jos tulee niin tarvii siä varten kuvata meidän päivästä ote videokameralla. Katsoo sitä hetken niin palautuu realiteetit taas mieleen.

ja rennompi meininki (rutiinit tietysti pitää olla, mutta muuten). Näin jää myös enemmän aikaa huomioida lapsia.



Minulla vain yksi lapsi ja ison osan ajasta hoitolapsia mukana. Tiedän, ettei minusta ole enää toisen lapsen äidiksi, en vaan jaksaisi sitä hulinaa.

toki on huonojakin päiviä mutta ei mitään merkkiä loppuunpalamisesta. Annatteko lapsille aikaa? Huono parisuhde vaikuttaa varmasti myös lapsiin. Onko ketään joka voisi välillä hoitaa lapsia että voisitte olla kaksin ja levätä?

oon hoitovapaalla, esikoinen käy kerhossa 2 pv / vko , nyt syksyllä 4 pv / vko 3 h / krt. ja täytyy tunnustaa poika odottaa kerhopäiviää ja minäkin!! kiva olla erossa vähän aikaa... äitikahvilassa käymme kaikki yhdessä ja niista esikoinen pitää enempi ku omista kerhopäivistään.



onhan se arki välillää raskasta ja hermot menee, ja huudettuakin tulee mutta kuitenkin kauhulla ja innolla odotan ensikesää jolloin palaan työelämään ja lapset menevät hoitoon.



Nyt 2 vuotias uhmaikäinen. Toinen syntyy elokuussa. Mä oon jo valmiiks ihan hajalla. Poika ei usko mua yhtään. Päivät on yhtä huutoa ja tappelua. Miestä ei paljon kotona näy, enkä yhtään ihmettele: kuka täällä viittis olla kun poika ja sen tähden minäkin ollaan kiukkusia kuin ampiasparvi.



jos saisin nyt päättää niin en tekis tota toista lasta, kun en pärjää yhdenkään kanssa. Olen huono ja surkea äiti ja mulla on hermot niin tiukalla että kohta pää räjähtää.



Eikä oo ketään sukulaisia jotka auttas ja vaikka oliski niin an kai mä nyt lastani muille veis hoitoon?

kun tänään vaimot vaihtoon ohjelmassa oli lapsia kahdeksan.... Mulla menee hermot jo näiden kahden kanssa, vaikka toinen onkin vasta vauva mutta esikoinen " ihanan raivostuttava" 4-vuotias.

Ajattele jo lapsesi kannalta: päivästä toiseen saa kinastella väsyneen äidin kanssa. Miksi ihmeessä et veisi lastasi muille hoitoon???? Joku teini tai opiskelija ansaitsisi varmasti mielellään hieman taskurahaa hoitokeikoilla!



Vierailija:

Lainaus:


Nyt 2 vuotias uhmaikäinen. Toinen syntyy elokuussa. Mä oon jo valmiiks ihan hajalla. Poika ei usko mua yhtään. Päivät on yhtä huutoa ja tappelua. Miestä ei paljon kotona näy, enkä yhtään ihmettele: kuka täällä viittis olla kun poika ja sen tähden minäkin ollaan kiukkusia kuin ampiasparvi.



jos saisin nyt päättää niin en tekis tota toista lasta, kun en pärjää yhdenkään kanssa. Olen huono ja surkea äiti ja mulla on hermot niin tiukalla että kohta pää räjähtää.



Eikä oo ketään sukulaisia jotka auttas ja vaikka oliski niin an kai mä nyt lastani muille veis hoitoon?




Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat