Seuraa 

Jatkuvaa parkumista, kiukuttelua. Ei suostu syömään ellei itse anna lusikkaa käteen, jolloin menee muutama lusikallinen ja sitten paiskaa lusikan lattialle ja taas se huuto alkaa. Jos kosken, niin läppäsee kädellä että " ei" ja huutaa. Juotavakaan ei oikein kelpaa vaan heittää mukinsa/tuttipullonsa lattialle vihaisena.

Muksulla on nykyään koko ajan sellainen " ylpeän vakava" ilme, ei tule enää pahemmin hymyjäkään. No nyt on ollut viimeiset pari viikkoa kylläkin vähän ripulia ja välillä kuumettakin, mutta silti ihmetyttää mihin entinen niin iloinen ja kaikkeen osallistuva lapsi on oikein hävinnyt.

Olemme lapsen isän kanssa olleet asumuserossa pari kk, mutta muksu on lähes joka arkipäivä miehen vanhemmilla hoidossa kun minä olen töissä ja näkee isäänsäkin usein. Tuntuu että pappakin on siellä tärkeämpi kuin äiti täällä.

Ainoa keino millä saan muksun edes hiukan iloiseksi on lukea kuvakirjaa tms. tosi intensiivistä toimintaa, mutta silloinkin seuraa kauhea huuto heti kun lopetan vaikka olisin lukenut jo tunnin.

Alkaa olla jo ihan epäonnistunut ja riittämätön olo :(

Kommentit (2)

Ja asumuseronnekin varmasti vaikuttaa. Lapsi aistii yllättävän hyvin vanhempiensa tunnetilat. Meillä on 1 v 2 kk ikäinen poika, jolla on myös " kiukuttelukausi" . Ulkona ja päiväkodissa poika on tyytyväinen. Sisällä kotona kiukuttelee kaiken aikaan. Olemme siis paljon ulkona. Jos olen väsynyt, stressaantunut tai kiukkuinen, niin kiukuttelu on takuuvarmaa. Mitä rauhallisempi olen itse, sitä rauhallisempi on poikakin. Syöminen sujuu parhaiten itse. Poika saattaa raivostua kovastikin, jos yritän häntä syöttää. Syömme paljon " somiruokia" , koska ne menevät parhaiten. Myös velli on helppo juoda itse mukista tai tuttipullosta. Puuron ja jugurtin tms. poika antaa yleensä osittain syöttää, kunhan saa samalla syödä itsekin. " Vauvan ruokia" poika ei ole suostunut syömään aikoihin.

Älä siis ota itseesi vaan koita pikemminkin ajatella, että lapsi uskaltaa kiukutella vain kaikkein läheisimmälle ja turvallisimmalle ihmiselle, joka ilmeisesti olet sinä. Toki läheisiä aikuisia voi olla useampikin. Lapsi siis tiedostamattomasti ajattelee, että kaikkein turvallisin aikuinen taatusti rakastaa häntä, kiukuttelevanakin, eikä hylkää tms. Käännettynähän tämä toimii ns. vieraskoreutena.



Ja siis uskaltaisin väittää, että lapsellasi on ensimmäinen selvä itsenäistymiskausi meneillään, siitä nämä " haluan syödä itse - ei kun haluankin heittää lusikan maahan - haluan juoda itse - enkä haluakaan" . Lapsi siis opettelee haluamaan eikä taatusti tahallaan kiusaa sinua, vaikka varmasti siltä välillä tuntuukin. Äitiys on ajoittain ja pienen lapsen kanssa useinkin suunnattoman rankkaa. Muistan, kuinka ihmettelin aikanaan, että minne minun hyväntuulinen ja yhteistyöhaluinen vauvani hävisi, kun reilun 1v. iässä tulivat juuri vastaavat tempaukset. Nyt esikoiseni on jo 3v. ja uhma on toisenlaista... toki monet asiat myös luistavat välillä mahdottoman hienosti :-)



Ohjeeksi antaisin, että päätä viimeistään nyt, millaiset pöytätavat haluat lapsellesi opettaa. Meillä on esimerkiksi se linja, että ruoalla tai juomalla ei leikitä. Tämä tehtiin selväksi jo tuolloin 1-vuotiaana. Eli yleensä lapsi syö ja juo sen minkä tarvitsee, kun tulee kylläiseksi, niin alkaa tuo pelaaminen. Meillä varoitetaan kerran ts. muistutetaan, että mukia ei saa kaataa/lusikkaa heittää ja kerrotaan, että ruokailu loppuu, jos niin tekee. Ja tästä on myös pidetty kiinni. Lapset ovat fiksuja ja oppivat hyvin nopeasti ns. hyville tavoille, jos vanhemmat ovat johdonmukaisia. Ja tietysti suuret kiitokset aina, kun sujuu hyvin :-)



Tsemppiä kasvatustyöhön!



- tiukkis

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat