Vierailija

Sivut

Kommentit (29)

Viimeiset tunnit on pahimmat ja hetki ennen ponnistusta. Sitä vaan hiljaa oottaa ja toivoo, että kuolis siihen paikkaan. Mullakin edessä synntys taas muutaman viikon sisällä : ) Eka kesti toista päivää, toinen enää 15 tuntia, että jos kolmas tulis jo 10 tunnissa ja ei taaskaan tarttis ottaa kipulääkkeitä.

Mulla ekassa synnytyksessä oli kyllä kipeitä suoistuksia, mut kertaakaan ne ei ollut niin kipeitä, et olisin tarvinnu jotain muuta lievitystä, kun miehen hieromaan alaselkää. Tokassa nappailin ilokaasua ja synnytys olikin niin nopee, et ei paljon muuta ehtiny. Viimeinen olikin sit rankin. Ilman epiduraalia en olis pärjännyt. Muistan vaan sellasen epätodellisen olotilan, kun kipu oli just niin kovaa, et piti ottaa käyttöön kaikki voimavarat, et pysty olemaan. Mutta kätilöön kyllä kannattaa luottaa ja kertoa kaikki tuntemukset ajoissa, niin ehtii sit reagoida. Voi olla, et anestesialääkärillä on paljo hommaa, eikä ehdi ekana just sun luokse, jos tarviit puudutuksen. Ja mulla oli kaikissa synnytyksissä semmonen ajatus, et katotaan nyt kuinka tää tästä lähtee sujumaan..En suunnitellut kauheesti ennakkoon! Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jotenkin tuntui hassulta, että puhuminen ei onnistunut supistuksen aikana, mitään kipua ei tuntunut missään vaiheessa, vielä... Mutta kun mahasta kuului sitten hassu ääni ja vedet meni niin sitten alkoi kivutkin... tosin hyppimisellä ja kävelyllä siitä selvittiin

No sanotaanko niin, että kun jo on tuntikausia sattunut niin että meinaa taju lähteä, niin ei se kipu siitä enää varsinaisesti kovene. Kun lapsi sitten tulee ulos repien paikkoja tullessaan niin sitä luulee silloin kuolevansa siihen että repeää halki kun ennen tuntui siltä että kuolee kipuun. Aika moni olisi valmis kuolemaan synnytyksen aikana, jotta saisi kivun loppumaan. Mä ainakin olisin painanut eutanasianappia jos sellainen olisi ollut saatavilla. Mulla on neljä lasta. Kaksi teiniä ja kaksi pientä. Luulisin että olen päässyt kuitenkin helpolla, kun pisinkin kesti vain seitsemän tuntia, lyhin alle tunnin.



Jos vatsakipusi kenties mahdollisesti voivat johtua muusta kuin suppareista, niin sitten ne EIVÄT ole supistuksia. Niistä ei voi erehtyä.

Itse olen synnyttänyt kolme lasta, 3,5 kg - 4,7 kg ja kaikissa tapauksissa supparit ovat olleet kamalampia kuin itse lapsen tuleminen (tai istukan). Lapsi on suunnilleen luiskahtanut ulos. Mutta nämä kaikki ovat tietysti tosi yksilöllisiä juttuja. Ja entäs ne jälkisupistukset sitten :-DD



Ihmettelin vain todella outoa kipua selässä vähän väliä, neuvolassa kun painotettiin että supistukset tuntuu mahassa ja maha menee kovaksi, minun mahalleni ei tapahtunut mitään!



Puoltoista päivää seurasin selkäkipua ja sitten kun tuli limatulppa soitin sairaalaan ja mainitsin oudoista selkäkivuista, käskivät mennä sinne. Kun pääsimme sairaalaan niin tyttö syntyi Tutkimushuoneeseen ;=) Kaksi ponnistusta ja se oli siinä! Sanoin vielä sen jälkeen että oliko tämä muka synnytys?! Tämä oli ensimmäinen synnytys ja seuraava saattaa olla kanssa nopea!

Kaverit sano, että se lapsen ulostuleminen ei oo mitään verrattuna supistuksiin -nauroin ja sanoin, että koskaan ei ole ollut menkkakipuja ja muutenkin mun kipukynnys on suuri.

Kun supistukset tuli, menetin tajuntani monesti. Kun sanottiin, että saa alkaa ponnistamaan, ei se lapsen ulostulo tuntunut enää miltään.

Istukan ulostuleminen... No, se vaan luiskahti sieltä. Tuntu vähän samalta, kuin jos on joskus jäänyt kondomi sisään ja sen tonkii ulos jälkikäteen :D

Minulla ol isaman aikaan vatsa ihan sekaisin joten arvelin kipujen johtuvan osittain siitä.

En pystynyt liikkumaan enkä puhumaan, ja huohottamaan vain, niin kipeitä ne olivat, mutta silti koko ajan odotin jotain paljon pahempaa.



Toki sitten loppuakohden tuskat paheni niin, että ehkä minäkin olsiin painanut sitä eutanasianappia :)

Minä ainakin istuskelin synnytyssalissa kiikkustuolissa ja odottelin koko ajan pahempia supistuksia, kun luulin että niiden pitäisi olla vielä kovempia. Hikeä vähän pukkasi ja huohottamaan pisti, mutta pahempaakin olin kokenut.

Viimeiset supistukset, jotka lykkäsivät vauvan lopulta ulos olivat mahtavia, mutta niitä ei onneksi tullut kuin muutama ja vauva oli jo pihalla. Tuntemukset ovat niin yleisvaltaisia, ettei siinä alapään repeämistä erikseen ajattele. Ja kun vauva oli ulkona, kivut loppuivat kuin seinään.

Toson niitä tikkejä tuli reipas 40 kappaletta ja kun ensimmäisiä yritti kätilö laittaa niin se sattui sitten niin pirusti. Huomattuaan miten paha repeämä todellisuudessa oli ja pyysi lääkärin paikalle joka iski kyllä sellaiset lääkkeet suoneet että oli oikeastaan aika hiprakkainen olo, eikä tuntunut enää mitään...

Mitä kipulääkettä kannattaa sitten pyytää? Mäkin luulin, että se ponnistusvaihe olis se pahin. Lähtö voi olla jo vaikka ens yönä....

ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat