Vierailija

Lukiessa tuota ketjua, jossa kauhistellaan isovanhempien osallistumista lapsiperheen ("ydinperheen") elämään, tuli vaan mieleen, että millainen isovanhempi itse ajattelet olla?



Minä ainakin toivoisin, että saisin olla omille lapsilleni niin läheinen vielä vanhanakin, että kelpaisin hoitoavuksi. Haluaisin olla mahdollisimman läheinen lapsenlapsilleni, haluaisin päästä vielä hoitamaan pieniä lapsia. Toivoisin, että omat lapseni asuisivat niin lähellä, että he voisivat huolehtia myös minusta sitten kun olen vanha, että voisin olla omillani mahdollisimman pitkään. Olen miettinyt näitä asioita viime aikoina, koska omat vanhempani asuvat monen sadan kilometrin päässä ja näen heitä aika harvoin. Isäni on jotenkin yhtäkkiä pappaantunut ja hidastunut, on aika pelottavaa nähdä, että isästä on oikeasti tulossa vanha. Voi kun voisi olla lähempänä. Kamala ajatuskin, että todennäköisesti 10-15 vuoden kuluessa vanhempani ovat jossain vanhainkodissa, ehkä jo kuolleita. Myönnän, että olen niin itsekäs, etten haluaisi saman katon alle. Kunpa he olisivat edes lähempänä.

Kommentit (1)

Hän ei koskaan ollut mikään perinteinen "mummu" eikä hoitanut meitä lapsia paljoakaan. Mutta enemmänkin hän jäi mieleen uskomattoman älykkäänä, mielenkiintoisena tarinankertojana ja poikkeuksellisena persoonana. Hänen kotinsakin oli yhtä jännittävä paikka kuin isoäiti oli itsekin.



Toivoisin joskus olevani samanlainen, kaverillinen isoäiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat