Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kommentit (16)

En ole yhtä epäitsekäs kuin omat vanhempani.

Olen nähnyt, miten raskasta työtä se on ja miten paskaa tulee niskaan joka suunnasta. Siinä syytä kyllin.

Toisaalta en tiedä oisko musta siihen, se on aika rankkaa touhua, lapsella monesti jo kaikenlaisia ongelmia ja sit kun biologiset vanhemmat voi ottaa lapsen takaisin milloin tahansa, ja jos joutuu näkemään että lapsi saa aina pettyä. Toisaalta ois halu auttaa. Ehkä sit kypsempänä, ja tosiaan nyt omat lapset vie kaiken huomion enkä halua että he jäävät mistään paitsi. Jos kyseessä olisi joku ennestään tuttu lapsi,vaikka sukulaisen, ottaisin heti tässäkin tilanteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tai siirtää sijaisperheestä lastenkotiin jos lapsen vanhemmat sitä vaativat.





Vierailija:

Lainaus:


Ilmeisesti eri asia kuin adoptio, mutta onko taas eri asia kuin väliaikainen sijoitusperhe...?




syynä s-vanhemmaksi ryhtymiseen sekundäärinen lapsettomuus ja halu auttaa vaikeissa oloissa eläviä lapsia. Rankkaa on ollut mutta silti kannattavaa!

En usko, että pystyisin tavoitteisiin kasvattaa lapsesta ehyttä ja hyvin esim. koulussa menestyvää. Sijaisperheissähän pitäisi tälläisissä onnistua kuitenkin, mitä on saanut seurattua sivusta.



En usko, että kestäisin paineiden ja suurennuslasin alla kasvattamista.



En usko, että osaisin olla tasavertainen kasvattilasten ja omien lasten välillä. Voisin uskoa, että omat lapseni jäisivät vähemmälle, koska tunnollisena antaisin varmasti näille deprivaatiota kokeneille enemmän huomiota.



Usein nämä lapset ovat fas-lapsia ja heillä saattaa olla käytös, mielenterveys ym. häiriöitä. Tälläiset lapset vaativat todella paljon, en ehkä jaksaisi olla tässä kohtaa aikuinen kasvattajana paikallaan?



En usko, että jaksaisin sitoutua tähän kaikkeen.



En usko, että jaksaisin käydä jatkuvaa keskutelua lastensuojelun, kasvatusneuvoloiden ja biologisten vanhempien kanssa.



En usko, että pystyisin elämään omien lasten mustasukkaisuutta sijoitettuja kohtaan ja ehkä myöhemmin he purkavat tästä syytä traumojaan meihon vanhempiin, välit katkeavat jne.



Rehellisesti minusta ei olisi, mutta ne kenestä on, nostan hattua!!

Alunperin ajatus ryhtyä sijaisvanhemmaksi sai alkunsa, kun olin useampana kesänä työssä lastenkodissa.

Ajatus pulpahti taas esiin, kun emme heti ensimmäisen lapsemme jälkeen saaneet toista lasta - meihin kuitenkin otettiin yhteyttä vasta, kun toinen lapsemme oli syntynyt. Meille syntyikin vielä kaksi biologista lasta lisää ennenkuin sitten saimme ensimmäisen sijoitetun lapsen, joka on 3-vuotta nuorempi kuin nuorin biologisista lapsistamme.



Me olemme alunperinkin toivoneet erityistä hoitoa vaativia lapsia ja kaksi lapsistamme onkin vaurioitunut biologisten äitiensä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena. Meille sijoitetut lapset ovat sellaisista oloista, että heidän on arvioitu asuvan luonamme itsenäistymiseenä saakka - muodollisesti sopimuksessa tietysti lukee toistaiseksi, koska suomessa ei lainsäädännöstä johtuen tehdä muunlaisia sijoituspäätöksiä.



Itselläni on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutus ja teen tätä perhehoitajan työtä päätoimisesti l. en ole kodin ulkopuolella palkkatyössä. Meidän perheellemme tämä elämäntapa sopii ja aikaakin on riittävästi kaikille lapsille, kun vain toinen vanhemmista käy palkkatyössä. Taloudellisesti elämämme on niukempaa, kuin jos olisin kk-palkkainen virkamies, mutta meille onkin elämässä materialla vain sivuosa - koemme elävämme täällä maan päällä auttaaksemme muita, emme hyötyäksemme toisista ihmisistä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat