Seuraa 

Meillä lapset 3.5v ja 1.5v ja meille ollut aina tärkeää että lapset saisi olla kotona niin pitkään kun mahdollista mutta väluillä tuntuu että jotkut vanhemmat ei ymmärrä. olen palannut vasta töihin enkä tee täyttä päivää ja koska molemmat vuorotöissä niin saadaan sovittua hyvin niin että lähes aina jompi kumpi lasten kanssa (toki yhteistäkin vapaata jopa on) ja muutoin mummut käy auttelemassa. Käydään kerhossa (vanhemman kanssa lähinnä) ja tavataan joka viikko ikäisiä kavereita joko meillä tai heillä eli on seuraa ikäisistään. Tottahan se on että ei meillä joka päivä varmaankaan tehdä kaikkee mitä päiväkodissa tehtäis mutta ei meillä myöskään istuta päiviä tv.n ääressä vaan kyllä meillä askatrrellaan,lauletaan,leikitään ,leivotaan jne. mutta kun välillä alan jo itsekin miettiä että jääkö meidän vanhempi jotain tärkeää vaille kun ei herätetetä joka päivä päiväkotiin leikkimään? Välillä kun saa " ihmetystä" ihan lähipiiristäkin että kun meidän lapset ei ole hoidossa. Kyllä kait ne oppii sosiaaliset taidot muutenkin jos vanhemmat huolehtii siitä muuten.

Kommentit (15)

Aluksi kun tyttö oli 9-10kk ikäinen ja äitiysvapaa loppui, meille oli itsestään selvyys että jäisin kotiin hoitamaan vielä pitkäksi aikaa. Ajasta ei sen kummemmin ollut puhetta, siihen asti kun hyvältä kaikista tuntuu.



Tällöin paljon ihmiset (tutut sekä sukulaiset) " paheksuivat" tätä. " Kannattaisi viedä tarhaan nyt, myöhemmin sitten niin vaikeaa, huutaa vaan äidin perään." jne. Otti oikein päähän välillä, mitä muut ovat meidän valintoja arvostelemaan. No, kotona ollaan edelleen (nyt tyttö 1v7kk) ja hyvin ollaan viihdytty! Onhan raha välillä aika tiukilla, mutta pärjätään! Nyt myöhemmin olen sitten saanut positiivista palautetta kotona hoitamisesta. Varsinkin ruotsalaisilta sukulaisilta ihan tässä lähiaikoina. Oikein ihmettelivät että vielä nykyään joku viitsii/jaksaa hoitaa lasta kotona. Hyvässä mielessä siis ihmettelivät. Ja tuntui siltä, että joku todella arvostaa vielä kotihoitoa.



Vieläkään meillä ei ole kiire tytöllä päivähoitoon ja äidillä töihin. Tällä mallilla jatketaan siihen asti kun joko rahat loppuu tai kyllästytään kotona oloon =)


Pinnu, unohda noiden mainitsemiesi muiden ihmisten ihmettelyt ja anna asioiden olla niin kuin ne ovat, jos se tuntuu hyvältä ja lapsetkn tuntuu viihtyvän kotona. Kyllä varmasti kotona on hyvä, jos touhuttavaa riittää ja vanhemmat järjestävät niin, että kontakteja muihinkin lapsiin välillä löytyy. Ja kertomuksestasi päätellen asia on teillä kunnossa. Miksi siis ei olisi lapsella kotona hyvä?



Taitaa olla vähän niin, että teki niin tai näin niin aina löytyy ihmettelijöitä, että miksi ette tee toisella tavalla. Kuitenkin sekä hoitopaikka että kotihoito voi olla lapselle hyvä vaihtoehto, ei kumpikaan ole aina paha ratkaisu. Itse kavahdan ihmisiä, jotka rummuttavat, että vain yksi tietty ratkaisu on se oikea.



Ohimennen mainiten vielä: Siitä olen eri mieltä, että kotiin jääminen olisi tärkeää, jotta lapsi saa nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa (niin kuin muistelen jonkun kirjoittaneen). Hoitopäivät opettavat lapselle tietyn päivärytmin, mikä ei minusta ole huono asia vaan luo turvallisuutta. Sitä siis herätään suurinpiirtein aina suurinpiirtein samaan aikaan - myös viikonloppuisin. ;)



Laura_77,

(jolle kotiin jääminen ei ollut valitettavasti vaihtoehto, vaan lapsi meni tarhaan 1v iässä.)







Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkoitin nimen omaan sitä KOKO perheen aikaa, sitä että ollaan kaikki yhtä aikaa kotona (tai vaikka lomalla). Ei niin, että äiti lähtee aamuksi töihin ja kun tulee, isä lähtee tai päin vastoin. Että lapset kyllä saa olla koko ajan kotona vanhempiensa hoidossa, mutta yhdessä, siis äiti, isä ja lapset harvoin, siis näillä mun tuntemilla tapauksilla noin yksi yhteinen vapaapäivä parissa viikossa.



Ok, eihän siinä mitään jos tuo on omasta mielestä kelpo arkea. Meidän perheessä siihen arkeen nimen omaan kuuluu aikaa toisillemme, siis koko perheenä. Ei vain niin, että on äiti ja lapset ja isä ja lapset. Arki on meillä sitä, että käydään töissä ja tullaan kotiin yhtä aikaa, ollaan illat ja viikonloput sekä loma-ajat kaikki yhdessä. No toki omiakin menoja on, mutta siis näin pääasiassa. Tuo on sitä ihanaa arkea :))



Minusta ei ole muuten siinäkään mitään pahaa, että on parisuhteelle aikaa. Meillä sitä aikaa on joka ilta muutama tunti ennen kuin menenmme nukkumaan. Harvemmin lähedemme esim. reissuun kahdestaan, ehkä yksi yö vuodessa. Mutta arjessa ehdimme olla myös puolisoita toisillemme. Enkä sitä ainakaan häpeä, että kaipaankin mieheni seuraa ja rakkautta :) Siksihän hänen kanssaan olen yhteen mennyt ja perheen perustanut. Miksi siis lasten myötä pitäisi tinkiä kaikesta muusta?



Tulipa vain mieleen sellainen, että jos monta vuotta jatkaa sitä, että harvoin näkee puolisoaan ja saa hänen kanssaan aikaa viettää, niin mitä sitten kun tilanne muuttuu? Ollaanko sitä sitten jo vieraita toisilleen? Muistaako sitä enää, millaista on kun siinä ARJESSA on vierellä puoliso, ei vain kännykän tai sähköpostin päässä?



Ehkä kärjistettyä, mutta minusta ei ole mitenkään upeaa, että mies ja vaimo elävät arkea erillään ja kuulumiset vaihdetaan oven suussa tai lapuilla jääkaapin ovessa. Jos vaihtoehtona tälle on viedä lapset päivähoitoon, niin minusta se ei ole niin kovin kaamea vaihtoehto ollenkaan.



Insinööriäiti:

Lainaus:


Yhteistä aikaa ei todellakaan ole välissä ollut, mutta näille ihmettelijöille sanoisin, että parisuhteemme ei ole kärsinyt tästä, se kun on kunnossa ja kestää myös jatkuvan arjen, sen eteen me panostamme ja parisuhteeseemme kuuluu myös perheyhteys ja lapset, ne eivät ole irrallisia asioita. Joskus tuntuu että meillä tuttavapiirissä juuri ne parit jotka ovat ottaneet yhteistä aikaa ja reissaavat kaksistaan (lapsi/lapset yleensä isovanhemmilla hoidossa) ovat juuri niitä jotka jo ovat ehtineet erota - tämä on tosiaan ihmeen selkeästi näkyvissä juuri meidän tuttavissamme.






Meillä on myös pidetty tärkeänä että lapset saavat kasvaa omaan tahtiinsa kotona, mikään kiire hoitoon ja oravanpyörään lapsilla ei ole. Lisäksi itse tykkäämme olla lastemme kanssa ja en usko että lapsille tekee huonoa viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa. Kerhoissa nuo isommat (vielä 6v ja 4v, loppuvuodesta siis 7v ja 5v) ovat alkaneet käydä 3-4v välillä ja minusta se on riittävä. Isompi oli myös vuoden esikoulussa ja nyt siis isommalla alkaa koulu. Tarkoitus olisi saada hoidettua lapset kotona niin pitkään että ensimmäinen menee kolmannelle luokalle, toinen ensimmäiselle ja nuorin olisi 3,5v vuotias. Toisaalta murehdin jo nyt että joskus tuo pieninkin on laitettava hoitoon. No ehkä keksin taas jonkun ratkaisun että saamme siirrettyä tuota hoitoon menoa vielä pidemmälle.



Meillä kotihoito on järjestetty myös erinäisin järjestelyin tosin ilman ulkopuolisen tai isovanhempien apua. Minä olen ollut kotona jonkin aikaa hoitovapaalla ja lisäksi me olemme tehneet miehen kanssa työt ristiin, niin että olemme saaneet itse hoidettua lapset kotona. Yhteistä aikaa ei todellakaan ole välissä ollut, mutta näille ihmettelijöille sanoisin, että parisuhteemme ei ole kärsinyt tästä, se kun on kunnossa ja kestää myös jatkuvan arjen, sen eteen me panostamme ja parisuhteeseemme kuuluu myös perheyhteys ja lapset, ne eivät ole irrallisia asioita. Joskus tuntuu että meillä tuttavapiirissä juuri ne parit jotka ovat ottaneet yhteistä aikaa ja reissaavat kaksistaan (lapsi/lapset yleensä isovanhemmilla hoidossa) ovat juuri niitä jotka jo ovat ehtineet erota - tämä on tosiaan ihmeen selkeästi näkyvissä juuri meidän tuttavissamme.



Toisten kommentteja meidän järjestelystämme en jaksa kaikkia edes muistaa. Suurin osa, varsinkaan tutut, ei kyllä kommentoi ollenkaan. Joku ihmettelevä on ollut joukossa ja toiset miettivät miten me jaksamme. Toisaalta esikoisen mennessä eskariin ainakin päiväkodin johtaja kehui ratkaisuamme lapsen kannalta hyväksi. Kai siis kommentteja on tullut, mutta ei kovin räikeitä ja toisaalta en välitä niistä. Tämä on meidän ratkaisumme ja vaikka välillä on minullakin ollut epäilyksiä olevatko lapsemme tällä tavalla hoidettuina riittävän pärjääviä tähän maailmaan, mutta loppujen lopuksi kuitenkin uskon että tämä paras vaihtoehto lapsillemme ja meille aikuisille.



En ole saanut ihmettelyjä miksi he ovat kotona, lähinnä tyydyn itse ihmettelemään miksi joillain on lapset hoidossa :) Meillä ei todellakaan lauleta, leikitään kyllä ja hyvällä tuurilla askarrellaan. En kuitenkaan koe tekeväni lapsille hallaa, vietämme muuten aktiivista elämää ihan normaalien puuhien ja vierailujen merkeissä.

Vanhempi poikani oli kyllä kerhossa 2xvkossa 3h viime talven, hän tykkäsi todella paljon. Nyt meille tulee kolmas elokuussa, ja hän menee osapäiväiseen päiväkotiin, joka on 3h päivässä. Ja tämä vain siksi, että sosiaalinen poika ei löydä enää ikäistään seuraa leikkipuistoista. 2v poikaani en kuvittelisikaan vielä vieväni muualle hoitoon :)

koko ajan kotona esikoisen syntymästä asti.



Olen saanut pelkästään hyvää palautetta.

Avoimen päiväkerhon ohjaajat jaksavat aina kannustaa meitä kotona olevia äitejä. Myös naapuri sanoi kerran, että täytyy oikein nostaa hattua kotiäideille, kun jaksetaan olla kotona (hän on itse työssäkäyvä 2:n pienen lapsen äiti).



Monet ystäväni ovat jo joutuneet (omien sanojensa mukaan) palaamaan työelämään ja ovat kuulemma kateellisia minulle, kun olen pystynyt olemaan kotona.



Sitten eräs lastentarhanopettaja kannusti myös olemaan kotona ja sanoi että ole ihmeessä siihen asti kun kuopus täyttää 3v. jos vaan talous ja pääkoppa :) kestää.

No, olen kyllä suunnitellut töihin paluuta puolen vuoden päästä. Alan jo kaipaamaan aikuisten juttuja ja suoraan sanottuna välillä olen aika turhautunutkin täällä kotona, vaikka vietetään ihan suht aktiivista elämää.

Meillä 2.1v. poika ja kotona ollaan!!Ja aiotaan olla siihen 3v. asti.Uskon vakaasti,että poika saa tarpeeksi virikkeitä kotonakin!Käydään puistossa,jossa on kesäisin paljon lapsia,uidaan,päristellään autoilla,luetaan,piirrellään,pyöräillään..Kyllä näitä riittää =) Kun päivähoito aloitetaan,siitä ei ole paluuta ns.pehmeisiin aamuheräämisiin.Kyllä tässä elämässä ehtii ottaa osaa organisoituun arkeen.Hoito-koulu-työ,vuosikymmenten taival.Kyllä minullekin on vihjailtu,että menisit nyt töihin,mutta kun haluan nähdä poikani kasvavan.En tahdo että hoitajat näkevät kaikki varhaislapsuuden parhaat hetket!!

Itse tiedän pari tällaista perhettä, jossa lapset hoidetaan kotona, vaikka vanhemmat käy töissä. Ja kyllä näissä perheissä tämä hoitoratkaisu tuntuu välillä (ulkopuolisen silmin) aika hurjalta. Vanhempien työvuorot menee tarkoituksella lähes aina ristiin, yhteistä aikaa on ehkä yksi päivä kahdessa viikossa ja jokunen tunti siellä täällä. Itselleni ja omalle parisuhteelleni tuollainen olisi kyllä tappavaa.



Mutta jos lasten hoito voidaan järjestää niin, että koko perheellä on yhteistä aikaa riittävästi, niin ei kai siinä mitään! Hyvähän noin pienillä on kotona vielä olla. Jotenkin näissä tietämissäni tapauksissa kyllä pelataan vanhempien parisuhteen kustannuksella. Ok, jos homma on tilapäistä (muutama kuukausi), mutta vuodesta toiseen... Huh, huh, en minä ainakaan sellaista elämää jaksaisi!

Lapsemme täyttää pian 1,5 vuotta ja aikomus on jatkaa kotihoidossa. Sen mahdollistaa mummi, joka hoitaa lastamme pari tuntia päivässä. Itselläni on hyvin joustavat työajat, mutta työssä kuitenkin olen (muutamia tunteja päivässä pois kotoa), ja mieheni tekee täyttä päivää töissä. Niin kauan kuin mummi jaksaa, mennään näin ainakin siihen asti, kun neito täyttää 3 v. Kieltämättä koko perheen yhteinen aika on ollut kortilla, mutta mielestäni silti kotihoito " voittaa" päivähoidon näin pienen ollessa kyseessä. Näin totesi myös tuttu psykologi, jonka mukaan pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti. Parisuhteemme ei ole kriisissä, kuten joku kirjoitti, mutta suhteen tulee olla kunnossa tällaisen systeemin toimimiseksi alunperinkään, luulen.



Jos meille joskus toinen lapsi siunaantuu, silloin jään kokonaan kotiin pidemmäksi aikaa. Kahden lapsen kanssa tällainen kuvio ei toimisi.



Myös sekä minut että veljeni hoidettiin kotona tai lähellä asuneen mummin luona kouluikäiseksi asti. Tämä vain on ollut meidän perheen tapa, jota haluan itsekin jatkaa mahdollisimman pitkään. Takana ei siis ole huonoja päiväkotikokemuksia tms.!

Tai koenko sen sitten negatiiviseksi itse?! Olen aika herkkä...



Meillä 5v ja 3.5v olleet aina kotona hoidossa ja olevat vielä pitkään. Näin on meidän perheessä sovittu. En ole mikään uraohjus ja toisaalta työstä saamani palkka ei ole kaksinen. Työpaikka olisi tod. näköisesti toisessa kaupungissa ja jos työ alkaisi klo 10. niin normaali päivähoitoaika ei meille riittäisi. Koska isäkään ei pääsisi hakeen ajoissa. Kustannuksia syntyisi korkeimman päivähoitomaksun lisäksi, työmatkat, työruokailu ja vaatevarasto uusiksi ainakin alussa. Tässä näitä kovia seikkoja, jotka puhuvat kotihoitoa vastaan. Pehmeitä arvoja on roppakaupalla...




Mulle itselleni on ihan sama, miten muiden lapset hoidetaan. Jokaisten lasten vanhempien elämäntilanne ja muut tarpeet sen kai määrää. Itse olen lähdössä töihin, koska talous ei enää kestä kotona oloa. Ja kyllä mä vähän kaipaankin jo työjuttuja. Lapsi viihtyy varmasti hoitopaikassaan, mutta varmasti viihtyisi kotonakin...



Itse en henk.koht. ymmärrä ystäviäni, jotka kaiken kustannuksella hoitavat lapsensa kotona mieluummin kuin vievät hoitoon. Heille se hoitoon vieminen on jonkinlainen mörkö ja sitä pitää välttää viimeiseen asti. Vain kotihoito on oikea vaihtoehto. Käyvät molemmat kuitenkin töissä, eivätkä ole koskaan koko perhe samaan aikaan kotona... Sitten elävät jatkuvassa parisuhdekriisissä. Kiva lasten kannalta sekin.

En usko yhtään siihen, että lapset mitenkään kärsivät kotona olemisesta. Se, että 3-vuotias (tai miksei alle) voi kaivata ikäistensä tai vähän vanhempien lasten kanssa leikkimistä, on helppo hoitaa järjestämällä lapsi kerhoihin, missä lapsi oppii kyllä varmasti yhdessä olemisen sääntöjä ja ottamalla mallia toisista lapsista oppii myös muita isompien juttuja niiden askartelujen lomassa, ulkoiluissa hän oppii siellä sovellettavia sääntöjä. Tarvitseeko lapsi koko päivän päivähoitoa ennen eskari-ikää mihinkään, ihmettelen monesti? Minkä verran itse muistatte siitä, oliko hauskaa olla ala-asteella pidempiä päiviä koulussa, edes sitä 6 tuntia? Pienet lapset ovat usein päivähoidossa kuitenkin yli 8 tuntia työmatkojen tähden. Jos kotona hoitamisesta ei nauti tai muusta syystä on mentävä töihin, asialle ei voi mitään. Jos lapsi tarvitsee erityissyistä kehityksensä tukemiseen päiväkotia, ei voi mitään muuta kuin laittaa hänet sinne. Mutta muutoin olisin kyllä kotihoidon kannalla.

Mulle ovat sanoneet jopa pari päiväkodin johtajaakin ihan toista ja tiedän hyvin, että joidenkin mielipiteet ovat ihan erilaisia kuin tämä omani. Heidän mielestään 3-vuotiaan on jo hyvä olla päivähoidossa ja että sitä tukevia tutkimuksiakin löytyy. Lisäksi olen saanut vihjailuja siitä paljon, milloin lähden töihin. Oma ura kärsii ja taloudellisesti on tiukkaa, jos ei mene. Tiedän hyvin, että rahat ovat tiukemmilla, jos on kotona ja että voi olla vaikeampaa päästä töihin, jos on pidempään kotona, mutta ajattelen asiat toiselta kantilta tässä. Tiedän lisäksi, että kokopäivähoitoa, isoja ryhmiä vastaan oleviakin tutkimuksia on olemassa, joten en luule, että olen väärässä tässä, miten ajattelen tämän asian. Jokainen mielestäni kuitenkin ajatelkoon asian oman elämänsä tasapainoisuuden mukaisesti tai sen mukaisesti kuin täytyy. Jos kotona oleminen ei ole mukavaa, onko se sitten lapsistakaan? Monenlaisia hyviä ratkaisuja voi varmasti lasten kasvatuksen suhteen tehdä. En tiedä mitään yhtä hyvää mallia.

Älä, ap, kuuntele liikaa, vaikka se on vaikeaakin, toisten mielipiteitä, vaan mieti, miten itse koet oikeaksi asiat ratkaista ja tee vain niin!

esikoinen täyttää kohta 6v, keskimmäinen on 3v ja nuorin 1v. meillä on ollut tässä vuosien aikana kaikennäköistä viritystä kotihoidon onnistumiseksi, olen tehnyt itse 50% työaikaa tai keikkatyötä ja välillä mies oli vuorotteluvapaalla minun tehdessäni täyttä päivää. kotihoito on onnistunut pitkälti auttavaisten isovanhempien avulla, tosin teen vuorotyötä niin aina on ollut myös ilta- ja viikonlopputyötä jolloin mies on hoitanut lapset. meille on minun työssäkäymiseni ollut tärkeää paitsi rahallisesti myös minun henkisen jaksamiseni takia, en jaksaisi olla pelkästään kotiäitinä näin montaa vuotta peräkkäin vaikka haluankin että lapset hoidetaan kotona.



meille kotihoito on ollut ensisijainen hoitomuoto ehkä siksi, että ollaan miehen kanssa molemmat oltu aikoinaan päiväkodissa töissä ja nähty sisäpuolelta mitä se touhu on. vaikka hoitajat tekevätkin parhaansa niin laitos on aina laitos eikä yksilöllisyys voi ikinä toteutua täysin vaan lapsen on pakko taipua yhteisen edun nimissä. lisäksi molempien hankalat työajat tekisivät hoitopäivistä varsin pitkiä ja aiheuttaisivat muutenkin ongelmia hoitoonviemisen suhteen. ollaan myös haluttu säästää lapset arkiselta pakkotahdilta ja oravanpyörältä niin kauan kun mahdollista, kotona ollessa on mahdollista ottaa välillä vähän rennommin.



ihmisten suhtautuminen ratkaisuumme on ollut aika vaihtelevaa. toisten mielestä on todella hienoa että ollaan saatu lapset hoidettua kotona, toiset taas ihmettelevät todella ja ollaan jouduttu selittelemään ratkaisuamme. onneksi lähipiiri on suhtautunut kannustavasti ja muutenkin täällä meilläpäin on lapset aika paljon kotihoidossa eli tuttavapiiristä löytyy muitakin vastaavia tapauksia.



en usko että kotonahoidetut lapset jäävät juuri mistään paitsi kun käyvät kerhoissa säännöllisesti. meillä on esikoinen ollut kerhossa 3-v alkaen ja keskimmäinenkin aloitti viime talvena. kerhot on olleet meillä tosi tärkeä juttu ja sieltä on sitten myös löytynyt kavereita ja saatu niitä kuuluisia VIRIKKEITÄ. kotioloissa en ole mitenkään lapsia " virikkeellistänyt" vaan ollaan eletty ihan tavallista elämää tavallisine touhuineen. esikoinen aloittaa nyt tulevana syksynä eskarin ja on todella sosiaalinen ja " hyvinkehittynyt" ja uskon hänen pärjäävän hienosti vaikkei hänellä olekaan päiväkotiuraa takana.



näillä näkymin aion olla kotona kunnes kuopus täyttää 3-v ja mennä sitten töihin tekemään 75% työaikaa. ehkäpä saadaan aikaiseksi myös jotain iltapäivähoitoviritelmää isovanhempien kanssa jotta kuopuksen ei tarvitsisi olla ihan täyttä päivää hoidossa. en ole kuitenkaan mikään kotihoitofanaatikko vaikka äkkiseltään niin voisi luulla ;) tämä on vain meidän perheen ratkaisu ja jos joku haluaa viedä oman lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman päätyttyä niin se on sitten heille paras ratkaisu.

Itselläni on 2v8kk vuotias poika ja mahassa vauva rv 24+5. Ajattelin hoitaa poikaa kotona tuon 3 vuotta ja sitten mennä töihin mutta sitten kun päätettiin tästä kakkosesta niin päätin että olen kotona siihen asti kunnes nuorempi on 3 ja poika 6 vuotta. Tuli jotenkin surku olo kun ajattelin että poika menis jo 3 vuotiaana päiväkotiin niin kun tehtiin päätös toisesta lapsesta niin saan jäädä kotiin vielä 3 vuodeksi mutta sitten riittää jo kotona olo,kun enempää lapsiakaan en halua. Itelleni oli varsin selvä päätös että jokainen lapsi saa ainakin tuon 3 vuotta kotona. Kotona olo ja lasten hoito on huitenkin raskasta ja tietysti rahallisestikkin houkuttaisi töihin meno mutta kyllä sen reilut 3 vuotta vielä kotona pysyn. Poikahan alkaisi jo olla päiväkoti-iässä mutta koen paremmaksi hänelle ja itsellenikin sen että hän saa olla kotona niin kauan kuin toinen lapsikin on ja itsekkin olen. Huolestuttaahan se hieman hänen kannaltaan että kun maalla asutaan niin kavereita löytyy täältä hieman vähemmän. Kuitenkin olen varma että kaikki menee hyvin koska oma sisarus tulee kaveriksi ja täällä on kerran viikossa äitilapsikerho ja sitten poika voi aloittaa puolen vuoden päästä sellaisen seurakunnan lasten kerhon joka on 2 kertaa viikossa muutamia tunteja kerrallaan ja siellä lapset ovat ilman vanhempia.Uskon että nuo riittävät hyvin ja sitten vielä vapaa-ajan kaverit,joita on vähän mutta kuitenkin.Kokemuksesta voin ainakin sanoa että alle 3 vuotias ei ainakaan ttarvitse välttämättä päiväkotia vaan koti ja kerhot yms. riittävät.Toki laset ovat erilaisia mutta kyllä kotona viihdytään kun muuta ei ole tarjolla.Ymmärrän jos joku pistää laspen hoitoon ennen 3 vuotta rahallisten asioiden takia mutta olen silti sitä mieltä että ei se 3 vuotta kotihoidon tuella kenenkään taloutta kaada. Tiukempaa tietysti on mutta se silti kannattaa.Joskus kuitenkin hoitoon vieminen on hyvä ratkaisu.Jos on esim.yksinhuoltaja tai sitten ei ole kotona viihtyvää tyyppiä tai lasten hoito käy liian raskaaksi tai jos työpaikka ei anna olla kotona niin kauan. olen silti sitä mieltä että pitäisi aina kaikkien pyrkiä siihen että lapsi saisi olla kotona tuon 3 vuotta.Ja miksikö...no siksi koska niin pienen on hyvä olla kotona ja saada herätä rauhassa vaikka kello 10 jos haluaa.Kavereiden tarvekkaan ei ole vielä liian suuri.Oman isän ja äidin antama turva on tuon ikäiselle kuitenkin tärkeää.Itsestäni kuitenkin 3 vuotiaskin on vielä pieni joka tarvitsee vanhempiaan.Vasta nytten vähän aikaa sitten poika on alkanut itsenäistyä joten hänen on hyvä aloitta oma kerho puolen vuoden päästä jossa saa olla pari tuntia ilman vanhempia.Silti minusta yli 3 vuotias tarvitsee muutakin virikettä kuin koti ja päiväkoti on ihan hyvä silloin mutta kotokin riittää jos lapsi saa käydä yksin välillä kerhossa. Päiväkodissa tai ainakin eskarissa olo on kuitenkin hyvä ennen kouluun mneoa jotta lapsi itsenäistyy tarpeeksi kun on erossa pidempiä aikoja vanhemmistaan.Minun päätöstäni kukaan ei ole ihmetellyt mutta tätini on sanut että hyvin laskin lasten ikäeron kotihoitotukien kannalta.

Tasapainoinen koti on varmasti parempi vaihtoehto lapselle kuin päiväkoti. Ole huoleti, eivät lapsesi jää mistään " ihmeellisestä" paitsi.



Itse odotan toista lastamme, esikoinen 1v 7 kk. Enkä todellakaan aio palata työelämään vielä monee vuoteen. Mieheni kanssa olemme sopineet asiasta jo ennen esikoisen alulle laittoa, kummatkin haluamme lapsemme kasvavan kotona, ei vieraiden hoidossa. Nyt jo kuitenkin tuttavat kysellevät, että olemmeko ajatelleet hakea päiväkotipaikkaa isomalle ensi talveksi. Napakasti olen vastannut , että ei tulisi mieleenkään viedä isompaa hoitoon koska vauvakin _saa_ olla kotona!



Anna kommenttejen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olette tehneet teidän perheellenne parhaan vaihtoehdon. Jos muut ovat erimieltä (heillä siihen toki oikeus omaan mielipiteeseen) anna arvostelun olla omassa arvossaan. Sinä ja miehesi tiedätte mikä on parasta teidän lapsillenne.



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat