Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Opiskelijat eivät ole vauvakoneita



[Kuva: Antti Mannermaa]



Maamme päättäjät ovat jo vuosia tuskailleet opiskelijoiden hidasta opintotahtia. Ongelmana on pula työntekijöistä ja pelko suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle.



Työministeri Tarja Cronberg (vihr.) suunnittelee työvoiman saamista eläkeläisistä sekä työkyvyttömyyseläkeläisistä. Elinkeinoelämän keskusliitto taas haluaisi työvoimaa sekä eläkeläisistä että opiskelijoista.



EK lykkäisi eläkettä ja nopeuttaisi nuorten opintoja. Elinkeinoelämän keskusliitto olisi valmis myös puuttumaan opintotukeen, jotta opiskelijat valmistuisivat nykyistä nopeammin.



Nyt myös sosiaaliministeri Liisa Hyssälä (kesk.) olisi valmis puuttumaan opintotukeen, mutta hieman eri tavalla.



Hyssälän mukaan opiskelijat olisi saatava pikimmiten tenttikirjojen ääreltä lasten tekoon.



Hyssälä perustelee Savon Sanomissa mielipidettään sillä, että ensisynnyttäjien ikä on nyt liian korkea. Syntyvyys pitäisi ministerin mukaan saada korkeammaksi, jotta sosiaaliturva pystyttäisiin rahoittamaan tulevaisuudessa.



Hyssälä olisi valmis korottamaan opiskelijoiden tukia, sillä hänen mukaansa yhteiskunnalle olisi taloudellisempaa, että vauvat tehtäisiin koulussa eikä töissä.



Ensisynnyttäjä on nyt keskimäärin 29-vuotias.



Hieman epäselväksi jää, kuvitteleeko ministeri, ettei vanhemmuus pitkittäisi opintoja. Jo nyt suurimmissa kaupungeissa on pulaa opiskelija-asunnoista, ja vapailla markkinoilla olevat vuokra-asunnot ovat saavuttamattomissa opintotuella eläjille.



Tämän seurauksena yhä useampi opiskelija käy opintojen ohella töissä, jotta pystyisi elättämään itsensä. Jo valmiiksi inflaation syömä opintotuen korotus ei paljon opiskelijaa hymyilytä. Hyssälä lisäisi nuorten opinto- ja työtaakkaan vielä vaippojenvaihtamisen.



Tämä tuskin nopeuttaisi opintoja, vaikka valmistumista oma lapsi saattaisikin motivoida.



Entä kuka huolehtisi lapsista ja niiden kasvatuksesta, kun vanhemmat opiskelevat ja käyvät vielä töissä siinä ohella? Vai jätettäisiinkö lapset vain tapittamaan televisiota tai pelaamaan videopelejä?



Mikäli sosiaaliturva ei kestä sitä, että nuoret eivät enää tee lapsia yhtä aikaisin ja paljon kuin ennen, vaan korkeakouluttavat hallituksen toiveiden mukaisesti itseään, niin pitäisikö sosiaaliturvan rakenteeseen puuttua? Meillä on kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta aikaa muokata sosiaaliturvan tulorakenne siten, ettei se nojaa nykyopiskelijoiden lapsiin.



Aiemmin verkkopalvelussa

Kommentit (5)

Missä tämä oli? Itse en edes harkitse lapsia ennen kuin olen saanut opintoni päätökseen ja pidän mahdollisimman hyvin huolta ettei vahinkoa tapahdu. Ahdistaa ja kuvottaa, että nuoria naisia pakotetaan tekemään lapsia, jotta yhteiskunta pärjäisi!

Opiskeluaika oli yksi parhaita aikoja mun elämässä. Vapaus! Mulla meni opiskeluihin 5,5 vuotta, kävin opiskelijariennoissa niin paljon kuin ehdin ja pidin hauskaa :) Mulla oli hienot opiskeluvuodet, opiskelin hulluna, tein välillä töitä hulluna ja myös biletin hulluna. Nyt olen kahden lapsen korkeakoulutettu äiti koulutusta vastaavassa työssä, ikää 32 vuotta. Lapset tehty ja työvuosia jäljellä vaikka kuinka. Ja mikä tärkeintä, nuoruus ja hulluus on koettu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulle elämän parhaita aikoja on ollut avioliiton ekat vuodet kahdestaan ihanan mieheni kanssa. Niin ja toki meillä oli ystäviä ja harrastuksia ja menoja, mutta ne ei vaatineet rahaa juurikaan. Kokemuksia saa pienellä rahallisella panostuksellakin... Meille ihania kokemuksia oli mm. kesäiset reissut läpi Suomen telttaillen. Vain me kaksi ja ihanat kesäiset illat ja aamut :) Nautimme muutenkin luonnosta ja liikunnasta, yhteiset lenkit, metsäretket nuotiopaikalle makkaranpaistoon. Vapautta se oli sekin ;) Kaikki vaan ei ole sen pintaliidon perään... On toisenlainenkin vaihtoehto katsoa elämää. Jos uskaltaa. Niin ja siis me opiskeltiin noina vuosina, mutta niistä ajoista siis nuo on ne päälimmäiset muistot. Ei känniset bileet ja yhdenillan jutut.



Lainaus:

Opiskeluaika oli yksi parhaita aikoja mun elämässä. Vapaus! Mulla meni opiskeluihin 5,5 vuotta, kävin opiskelijariennoissa niin paljon kuin ehdin ja pidin hauskaa :) Mulla oli hienot opiskeluvuodet, opiskelin hulluna, tein välillä töitä hulluna ja myös biletin hulluna. Nyt olen kahden lapsen korkeakoulutettu äiti koulutusta vastaavassa työssä, ikää 32 vuotta. Lapset tehty ja työvuosia jäljellä vaikka kuinka. Ja mikä tärkeintä, nuoruus ja hulluus on koettu!

Toisilta onnistuu, toisilta ei. Itse valmistuin nopeasti, 4,5 vuodessa. Töissä kävin vain kesällä, lukuvuoden aikana vain opiskelin tiukalla tahdilla. Niukasti elettiin, ei harrastettu mitään kallista, ei käyty opiskelijariennoissa tuhlaamassa rahoja juomisiin tms. vaan nautittiin miehen kanssa toistemme seurasta ja leffan vuokraus herkkuineen oli suurta luksusta ;) Esikoinen synyti opiskelujen ollessa loppusuoralla, valmistuin maisteriksi kun vauva oli 4kk. Hyvin meni. Mies jatkoi opiskelujaan vielä pari vuotta (on mua nuorempi). Aloitin sitten mammaloman ja lyhyen hoitovapaan jälkeen työt ekassa oikeassa työpaikassa kun esikoinen oli 1,5v. Olin 23v. kun sain esikoisen ja valmistuin. Nyt olen 2 lapsen korkeakoulutettu äiti koulutustani vastaavassa työssä, ikää 28v.: lapset tehty ja työvuosia jäljellä vaikka kuinka.



Nykyään vaan mikään ei riitä. Ei osata edes väliaikaisesti elää niukasti ja tiukasti, vaan kaikki pitää saada. Muodikkaat vaatteet, bileillat kerran-pari viikossa, pelit ja vehkeet... Ja siihenhän opintotuki ja kesätyöt ei riitä, vaan pitää tehdä opintojen ohessa töitä. Ja opinnot viivästyy. Valmistutaan vanhoina käpyinä, sitten luodaan uraa ja 37-vuotiaana aletaan sitten haikailemaan perhettä: onneksi yhteiskunta hoitaa hormonit ja keinohedelmöitykset...

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat