Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ollaan eroamassa mutta mies haluaa mut väkisin johonkin tollaseen terapiaan. En haluais mennä puhumaan kellekään meiän asioista. Se tuntuu jotenkin ylivoimasen vaikeelta. Kertokaa omia kokemuksianne terapiasta. Mitä hyötyä siitä on, jos toinen ei haluaisi mennä sinne?

Kommentit (16)

niin ylivoimasen vaikeelta? Häpeä? Onko sulla jo valmiiksi syyllinen olo teidän aviollisiin ongelmiin? Ja siksi tuntuu, että miehesi ja terapeutti asettuu sua vastaan? Terapeutit eivät varmaan ihmettele mitään, kaikkea on varmasti tullut kuulluksi ja nähdyksi. Ota asenteesi tarkkailuun, mitä sen takana voisi olla. Saatat oppia myös itsestäsi jotakin tuolla terapiassa. Hienoa, jos mies on sitä toivomassa.

Meillä aina ensimmäiseksi käydään läpi sen hetkiset kuulumiset, ja mitkä asiat ovat viimeksi aiheuttaneet huolia ja ärtymystä.

Ja viime käynnilläkin käsittelimme sitä missä olimme ensimmäistä kertaa tavanneet ja mihin olimme toisissamme ihastuneet. :)

Minä siellä vain pillitin kun muisteltiin menneitä.

Ei siellä varmaan pakoteta puhumaan mistään mistä et halua puhua, mutta ehkäpä myöhemmin sitten haluatkin!



Kannattaa kokeilla. Kerro siellä nuo asiat mitä olet kertonut täällä.



(me emme ole käyneet varsinaisessa pariterapiassa vaan perheterapeutilla, mutta käsittelemme siellä sitli lähes poikkeuksetta oman liittomme huolia)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meille siitä ei ollut mitään hyötyä, sillä ero tuli. Voisin kuvaitella, että sellaiset parit hyötyvät, joiden ongelmat ovat vasta alkutekijöissään tai joiden on vaikea puhua kahden kesken asioista. Mutta hyvä että kävin, sillä terapeutti sanoi suoraan (kolmannella kerralla), että ei näe suhteessamme pelastamisen mahdollisuutta. Hän oli myös mielestänji jollain tavalla " minun puolellani" , piti toiveitani ja pettymyksiäni erittäin relevantteina.

Se on todella hyvä, eikä ollenkaan puolueellinen miehelle. Me jutellaan ihan mitä vaan mieleen tulee, hyviä ja huonoja asioita suhteessa ja itsessä sekä toisessa. Terapeutti ei anna mitään ohjeita, mutta laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Ei myöskään suosittele mitään ratkaisuja, mutta vaikka eroon päädyttäisiin, niin asiat täytyy käsitellä' ja ymmärtää kummankin kannalta, sillä' et koskaan voi onnistua mahdollisessa uudessa suhteessa jos edellisen suhteen kipupisteitä ei olla käsitelty. Suosittelen, vaikka ero olisikin varma. Menet sinne vaan avoimin mielin. Terapeutit ovat nähneet ja kuulleet niin paljon, että ovat varmasti nähneet myös samankaltaisia tilanteita kuin teillä on. Lisäksi he pystyvät selventämään omia tao puoölison ajatuksia, jos itse ei saa oikeita sanoja ulos. Lähde vain avoimin mielin mukaan. Siellä saa myös itkeä, raivota ja jopa paiskoa ovia ;o) niin mäkin olen välillä tehnyt ja kummasti asiat on mennyt eteenpäin, vaikka luulen, että lopulta tässä kuitenkin erotaan, mutta ero on varmasti helpompi ja miehen kanssa pystytään sopimaan asioita paremmin. Vaikka en tidä vaikka vielä sopuunkin päästäisiin. Aika näyttää. Tsemppiä sulle on ratkaisusi mikä tahansa!

Vai onko ero 100-varma juttu? Itse en tosin sellaista tilannetta voisi kuvitellakaan ettenkö suostuisi kokeilemaan vielä viimeistä oljenkortta...



Avoimin mielin vaan, ei se siitä pahemmaksi voi muuttua, vai voiko?

Sinun ei pidä ottaa asiasta mitään paineita, eikä miettiä etukäteen mitä pitäisi/ei pitäisi sanoa, vaan menet vain siihen tilaisuuteen avoimin mielin. Terapeutit ovat alansa asiantuntijoita ja osaavat lukea tilannetta ja avata keskustelua sellaisista aiheista, joista parin on helppo keskustelu aloittaa.



Et varmasti ainakaan menetä mitään, toisaalta terapeutilla käynti usein avaa molempien puolisoiden silmiä katsoa tilannetta toisestakin näkökulmasta. Vaikka ero tulisi, on terapeutilla käynti erittäin suositeltavaa, koska siellä voi tilannetta ajatella myös lapsen näkökulmasta ja miettiä tulevaisuutta lapsen kannalta.



Itse kävin terapeutilla ex-puolisoni kanssa sen jälkeen, kun eropäätös oli jo tehty ja koimme molemmat sen hyödylliseksi. Voimme vähän tuulettaa omia luutuneita ajatuksia ja ajatella asioita nimenomaan lapsen kannalta, lapsi kun on täysin viaton eroon, mutta joutuu usein erosta eniten kärsimään.

Omassa päässäni kyllä niitä pohdin ja analysoin mutten muuten. Mies on myöskin huono puhumaan mistään. Siksihän me varmaan tässä tilanteessa ollaankin, osittain ainakin. Toisaalta ei mulla taida olla enää suuria tunteitakaan miestä kohtaan.



ap

Että tiedostat oman vaikeutesi puhua hankalista asioista. Sehän on hyvä asia sanoa ääneen siellä terapiassa. Lieneekö se yksi syy miksi olette nyt eron partaalla? Pystytkö puhumaan vaikeista asioista puolisosi tai kenenkään kanssa? Tai pystytkö analysoimaan niitä edes omassa päässäsi? Tai haluatko edes? Ymmärrän sua jollakin tasolla, koska musta tuntuu, että vasta nykyisessä parisuhteessa olen oppinut riitelemään ja miettimään omia motiivejani. Aikasemmin vaan itkeskelin, heittäydyin vauvaksi tai mökötin, kunnes toinen tuli hyvittelemään. Lapsellista!



Luurankoja lienee jokaisella kaapissa. Eri asia sitten onko ne käsitelty omassa päässä vai tuoko niitä varjoja kuitenkin jollain tavalla osaksi parisuhdetta.









Kun mua varsinkaan ei suurin piirtein huvita olla samassa huoneessa miehen kanssa... Suhteen alkuajoistakin on niin pitkä aika, etten oikeastaan muista siitä edes mitään (en halua muistaa?). Luulen, että turhaa on tuo terapia, mutta kai sitä pitäisi lapsen takia yrittää. Kiitos näistä hyvistä vastauksista! Tiedänpähän ainakin vähän, mitä siellä olisi edessä, jos päätän lopulta uskaltautua paikalle.



ap

En voi sille mitään, että tuntuu tältä. Ja jotenkin tuli sellanen olo, että mies on ettiny jostakin oikein tarkotuksella miesterapeutin, että voivat sitten vetää yhtä köyttä mua vastaan.



ap

Ei mulla oo ollu tapana puhua ikinä mistään ongelmistani kellekään. On mulla lisäksi muutama luuranko kaapissa, mistä mieheni ei tiedä mitään enkä haluisi hänen tietävänkään. Ne sitten varmaan tulevat ilmi siellä terapiassa ja sitäkään en haluaisi.



Ja sit jos siellä kysytään jotain puolison plussista tai miinuksista tai miksi oon tuohon mieheen ylipäänsä joskus rakastunut, niin en mä osaa mitään vastata tollasiin kysymyksiin vaan meen ihan lukkoon. harkitsen vielä, josko jättäsin väliin koko homman...



hyvin epäileväinen ap

josta oli ihmeesti apua vaikka etukäteen sitä ihmettelinki. sen avulla tajus monta asiaa miks mies on just tollanen ku on. miten se suku siellä taustalla vaikuttaa. vuos käytiin siellä ja ei enää aiota erota. kannattaa kokeilla.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat