Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija


Tosin yritystä on takana vasta pari kuukautta mutta eihän sille mitään voi että masentaa ja ahdistaa. Onneksi on sentään jo yksi lapsi mutta vauvakuume on silti kova. Kuinka sitä jaksaa taas yrittää...Voisiko kukaan piristää minua??? Tai antaa toivoa. Muistaako kukaan mitkä ne prosenttiluvut olivat että kuinka moni nainen ja missä ajassa normaalisti raskautuu?

Sivut

Kommentit (28)

Älä toitota tuota kaikille koska joskus voi jotain vikaakin löytyä vaikka ennestään onkin jo lapsi/lapsia. Mekin vaan toivottiin että tärppäisi. En hikeentynyt vaikka vuosi kului. Mutta kun kaksi vuotta tuli täyteen niin se riitti! Ja miehen simpoistahan se vikakin sitten löytyi. Jos olisimme tajunneet lähteä aikasemmin tutkimuksiin niin meillä olisi jo ehkä se toinenkin lapsi! Sillä että stressaa niin ei ole mitään tekemistä raskaaksi tulemisen kanssa. Ei ainakaan päde ystäviini jotka tekivät ovistestejä ja vauhkosivat jatkuvasti vauvakuumeessaan. Kyllä heille lapsi on tullut :)



12

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Vaikea uskoa, ettet itse toivonut raskautuvasi heti tai et tuntenut pientä pahaa mieltä kun ei tärpännytkään? Masentuminen on täysin normaalia kun kaipaa vauvaa mutta sitä ei heti saakaan. Uskon että sellaisia ihmisiä on todella vähän jotka alkavat vauvaa yrittämään mutta toivovat sen onnistuvan vasta vuoden päästä. Eiköhän ole siis täysin normaalia ja INHIMILLISTÄ tuntea pettymystä ja surua kun vauvaa ei heti kuulukaan. Toki tiedän, että pari kk on hyvin vähän aikaa mutta ihminen minäkin vain olen.



Minun tunteeni eivät vähennä yhtään sinun mahdollisuuksiasi saada vauva. Koita ymmärtää siis muidenkin tunteita.





Toivottavasti teilläkin pian onnistaa.



Ap





Me olemme yrittäneet toista lasta noin vuoden, olemme olleet kahdessa epäonnistuneessa alkion siirrossa (alkiot edellisestä IVF:stä) ja nyt yritämme lääkkeillä saada ovulaatiota aikaan. Muutaman kuukauden päästä ollaan menossa taas koeputkihommiin. Eipä tässä auta paljon masentua, pitää vaan mennä positiivisella mielellä, vaikka olo onkin jokseenkin onneton.



Koitahan pärjäillä ja laita masentumisesti laajempaan elämän kehikkoon. Keksi jotain muutakin tekemistä kuin masentuminen.


Esikoisemme on vasta 1v ja 3 kk mutta vauvakuume on jo kova:) täytyisi kai tosiaan malttaa mielensä kuten nro 2 sanoi mutta kun se on niiiiiin vaikeaa. Välillä masentaa tosi paljon enkä tiedä kuinka jaksaa taas seuraavaan yrityskiertoon.



Toivottavasti teillä ja meillä ja kaikilla muillakin tärppää!



Ap







ns. normaalit sukukypsät miehet ja naiset joilla ei ole ovisongelmia eikä siittiöissä mitään häikkää, pystyvät lisääntymään kun jättävät sen stressin ja hermoilemisen ja jatkuvan yrittämisen pois!



11

yrittämisen lopettaminen EI AVAA TUKKEUTUNEITA JOHTIMIA EIKÄ AUTA JOS MIEHELLÄ EI OLE SIITTIÖITÄ!

myöskään endometrioosi ei parane sillä, ettei stressaa. eikä pco.

jos edes tiedät mitä nuo sanat tarkoittavat..

Me ollaan saakeli vieköön kuumeiltu vauvaa jo reilusti yli vuoden ja helkkarin pitkässä hoitojonossa ollaan! Pari kuukautta on kyllä naurettavan lyhyt aika masentua!!!!

Lässyti lässyti lää lää, hävettääkö jo, jos yhtään kävit lukemassa 11:n viestit tarkemmin, vai pitikö taas vaan päästä reuhkaamaan?



Vierailija:

Lainaus:


yrittämisen lopettaminen EI AVAA TUKKEUTUNEITA JOHTIMIA EIKÄ AUTA JOS MIEHELLÄ EI OLE SIITTIÖITÄ!

myöskään endometrioosi ei parane sillä, ettei stressaa. eikä pco.

jos edes tiedät mitä nuo sanat tarkoittavat..




nyt jälkeenpäin tuntuu naurettavalta että jaksoin siitä sillon niin murehtia mutta sillon ei tuntunut lainkaan naurettavalta vaan ahdistavalta!! Ajattelin kuitenkin koko ajan myös että toiset yrittävät ensimmäistä lasta 8 vuotta eivätkä ehkä silti saa sitä, ja sillon tunsin itseni todella surkeaksi olennoksi.



Mutta kuten sanottua, omille tunteilleen ei vaan voi mitään!



Voimia teille ja kaikille muille jotka yrittävät tulla raskaaksi!

kun esikoinen oli noin 8-9kk. Kuukautisia oli ehtinyt pari olla kiertoa ennen yritystä ja tokasta kierrosta sitten tärppäsi. Ylipainoa mulla on reilusti, BMI 42, joten olin todella yllättynyt että noin nopeasti napsahti. Olin asennoitunut että ainakin se ½ vuotta menee helposti.

Eikö yleensä se ½ vuotta ainakin voi helposti mennä siihen yrittämiseen?

Minkä ikäinen esikoisenne on? Meillä esikoinen nyt 2v ja 3kk, ja olimme juuri juttelemassa lääkärin kanssa asiasta, kun yritys ei ota tuulta siipiensä alle. :)

Me olemme siis yrittäneet jo yli vuoden. (Minulla alkoi säännölliset kuukautiset jo, kun esikoinen oli 3kk.)



Lääkäri kertoi näin; naisen elimistö palautuu täysin normaaliin tilaansa aikaisintaan vuoden kuluttua synnytyksestä, ja on täysin normaalia, että toisilla menee siihen jopa 2 vuotta. (Kuukautisten alkaminenkaan ei kerro sitä, onko nainen palautunut - kuten omalla kohdallani sen huomaa.)



Eli 1-2 vuotta on normaali aika synnytyksestä palautumiselle (hormoonitasot, säännöllinen ovulointi jne.)



Ja ns. normaali yrittämisen aika on 1 vuosi, joten jos meidän kohdalla toista lasta ei ala kuulumaan esikoisen ollessa 3 vuotta, niin vasta sitten kannattaa alkaa miettimään, mistä se saattaa johtua, miksei tärppää.



Minäkään ilmeisesti en ovuloi vielä ollenkaan, vaikka kuukautisista olenkin saanut " nauttia" jo ihanat kaksi vuotta.

Jos sitä lasta tehdään jo verenmaku suussa pakkonainnilla niin eihän se nyt tietenkään tärppää! Kun äitiehdokkaan stressihormoonit pyörii ties missä sfääreissä niin ei se ole hyvä kasvualusta pienelle ihmisalkiolle. Joten lakatkaa yrittämästä ja antakaa lapselle mahdollisuus tulla, ilman että kyttäätte ovulaatioita ja pakkonaitte päivittäin!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat