Seuraa 

Hei kaikki nimistä kiinnostuneet!



Haluaisin kommenttejanne ja kokemuksianne siitä, mitén olette toimineet nimen valinnassa silloin, kun puolison nimimaku ei vastaa omaanne. Miten olette nimen valinneet? Onko toinen päättänyt etunimen, toinen muut nimet? Onko lasten nimet päätetty vuorotellen? Oletteko tehneet vaikeita kompromisseja? Onko nimimaku muuttunut ajan myötä lähemmäksi toisen nimimakua? Onko nimen antamisesta tullut vaikeita kiistoja?



Olisi kiva kuulla myös aivan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä molemmat ehdottivat ja mihin lopulta päädyttiin.



Asia kiinnostaa, koska hyvin monissa viesteissä mainitaan, että " minä pidän, mies ei" tms. tai että täytyypä taivutella toista osapuolta. Myös meillä on ollut paljon nimikeskusteluja, ja meillä on mieheni kanssa todella erilaiset näkemykset hyvistä nimistä.



Toivon innokasta osanottoa keskusteluun! ;)

Kommentit (11)

Hei,

meillä mies haluaa jonkun perisuomalaisen nimen, minä haluan ennen kaikkea kauniin, ja mieluiten kansainvälisen, joka sopii ulkomaiseenkin suuhun.



Nimenvalinta vasta edessä, ja olen myös aloittanut ajoissa tuon hyvin nimien viljelyn :-) Varmaan tehdään niin että laitetaan mielestämme hyviä nimiä listaan ja siitä voi vuorotellen vetää jonkun yli ja katsotaan mitä jää. Tosin sitten vielä harkitaan :-)

Mutta mutta... sitten kun tuli oikeesti tilanne että se nimi piti keksiä niin tuntui ettei meinannut mllään löytyä nimeä mikä olisi molemmille " kelvannut" ...



Minä itse pidän hyvin vanhahtavista ja yksinkertaisista nimistä, kuten Saimi, Taimi, Oiva...jne...

Mies taas uudemmista nimistä kuten Aasa, Usma...jne...



Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme nimeen Mette!



-Alpukka

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Esikoisen suhteen tehtiin niin, että valittiin etunimi joka ei ollut kummankaan suosikki, mutta ei ärsyttänyt kumpaakaan. Hyvin siihen ollaan totuttu, vaikka tietysti harmittaa kumpaakin ettei oma suosikki mennyt läpi.



Toisen nimen päätti mies ja kolmannen minä, harmittaa että annoin miehen laittaa ruman toisen nimen!



Nyt on sitten vääntöä toisen lapsen nimestä, saas nähdä mitä tulee.

niin joku niistä sopii varmaan molemmille :) Meillä on osin hyvinkin samanlainen maku, osin taas minä tykkäisin erikoisemmista ja mies taas vähemmän huomiota herättävistä nimistä. Lähinnä meillä tulee ongelma sen kanssa, että siinä vaiheessa kun minä olen ollut innoissani jostain nimestä jonkin aikaa ja saanut miehenkin innostumaan, niin kyllästyn itse nimeen, tai totean, että Hesarissa on kastettuja-palstalla liikaa samannimisiä tai sitä muistuttavia nimiä! Eli meillä minä olen kyllä se hankala. :)



Olin jo mielessäni miettinyt esikoisemme nimen ja olin varma että se tulee mutta sitten piti nimi oikeasti keksiä...ehdotin juttaa ja se ei miehelleni sopinut...no koko homma uusiks ja mies päätti etunimen ja itse toiset nimet... nyt kun tulee toinen niin saan päättää etunimen ja mies toiset(tietty minä sanon viimeisen sanan...=) mutta että suunnilleen näin...

Edellisen lapsen nimi löytyi helposti. Ehdotin nimeä raskausaikana, eikä se muuksi muuttunut. Mutta nyt... Jos tuleva vauva on samaa sukupuolta kuin edellinen, nimen valinta on vaikea. Mies on hylännyt monta ehdottamaani vaihtoehtoa. Itse hän ehdottaa hurjan yleisiä nimiä, joita en tahdo antaa. Asia johtunee siitä, että itse pyörin täällä nimipalstalla ja nimitietouteni on kasvanut. Erikoisetkaan nimet eivät tunnu niin kummallisilta.



Nyt teinkin niin, että listasin almanakkanimet, joita voisin ajatella ensimmäisiksi nimiksi. Tästä listasta mies poisti ne mistä ei pitänyt. Seuraavaksi tein listan nimivaihtoehdoista, joissa oli kaksi nimeä. Mukana vilahteli myös nimiä, joita hän oli jo hylännyt, mutta saattaahan se mieli muuttua ja mikseivät ne tokanimeksi kävisi:) Kuinka ollakkaan hän löysi nimien joukosta sopivan yhdistelmän, mutta ehdotti väliin yleistä nimeä, johon on ihastunut. Nyt sitten mietin pääni puhki hyväksynkö kolme nimeä vai keksinkö muun kompromissin... Aikaa meillä vielä on. Ja voihan vauva olla sitä toistakin sukupuolta, jolle nimivaihtoehtoja on vähän ja kummallekin sopivia.


...nimittäin sen, että alan selittää hänelle ääneen (minun valitsemiani) nimivaihtoehtoja jo paljonpaljon ennen lapsen syntymää - toisen lapsen kohdalla jo ennen raskautta jopa :) Tällä tavoin mies on jo hieman tutustunut minun nimimakuuni, totutellut niihin, ja saattaa itse jopa epähuomiossa " keksiä" jonkun nimen minun listaltani...



Meillä siis on hyvinkin erilainen nimimaku, tai oikeastaan ongelma on siinä, että mies ei pohdi näitä asioita, vaan heittelee " sopivia" ideoitaan tuulesta temmaten, eikä todellakaan ajattele, että lapsi kantaa sitä nimeään lopun ikäänsä.



Minä pidän jokseenkin tämäntyylisistä nimistä:

Oskari, Aaro, Otso, Justus, Topi... Linnea, Aurora, Miina, Tuulia, Nelli...



Mies taas on ehdotellut tällaisia (nämä normaalimmasta päästä):

Viktor, Aleksanteri, Vilhelm, Casper, Axel... Mea, Jelena, Rosamunda...



Ei siis mene meillä yksiin ei, ja lasten sukunimi on siis ihan yleinen ja tosi tavanomainen suomalainen. On sit tehty niin, että lasten etunimi on valittu minun listalta, ja olen saanut sen päättää yhdessä valituista vaihtoehdoista. Toisen nimen on saanut päättää mies yksin (minun listalta sekin, tosin) :) ja kolmas nimi on sitten suvusta.



Tää on meillä toiminut hyvin, ja siksi pääosin nimet tulee mun listalta, kun mies ei sellaisia listoja suostu tekemään... :) Tyytyväisiä ollaan oltu molemmat, vaikka ne lopulliset päätöksen on jääneet molemmilla kerroilla tosi viime tippaan!

ei olla naimisissa joten molemmat haluaisivat lapselle oman sukunimensä. Koska suostuin siihen että lapselle tulee miehen sukunimi, joutuu mies suostumaan siihen että lapselle tulee nimi joka ei ole almanakassa :). Mies haluaa lapselle suvussaan kulkevan, minun mielestä ruman, nimen toiseksi nimeksi, ja koska suostun tähänkin, joutuu mies puolestaan suostumaan siihen että lapselle tulee kolme etunimeä :))), joista kolmas on tämä sukurasitenimi.. Mies siis haluaisi vaan kaksi etunimeä.

Etunimi sitten päätetään yhdessä niin että teen listoja ja mies vetää yli ne nimet joita ei missään nimessä halua. Lopuista sitten koitetaan päästä yhteisymmärrykseen.. Listani on lyhyt joten saa nähdä miten käy.. Myös esikoiseltani kysytään varmaankin mielipidettä sitten kun on enää muutama nimivaihtoehto jäljellä. Keskimmäinen nimi valitaan yhdessä, eli sellainen mikä sopii etunimen ja kolmannen nimen väliin hyvin..

nainen siis viimekädessä päättäköön nimestä, jos ei päästä yhteisymmärrykseen :-) Meillä onneksi ei kumpikaan halunnut nimiä jostain kaukaa suvusta, vaan molemmat oltiin sitä mieltä, että nimi annetaan oman mieltymyksen mukaan, ei sen mukaan, mitä ehkä joku sukulainen toivoisi. Meillä ei myöskään ollut ristijäisiä, vaan nimet vain ilmoitettiin väestörekisteriin ja sitten kerrottiin sukulaisille, mikä lapsesta tuli... Minusta naisella on vähän enemmän sananvaltaa siihen mikä nimistä lasta sisällään kantaa, vaikka tietysti on hyvä, jos myös lapsen isä tykkää nimestä. Meillä ei tullut siitä asiasta riitaa, kaska puhuin nimivaihtoehdoista jo raskausajan alussa, joten mieskin tottui nimiin ja muutenkin piti niitä hyvinä. Ei siis tullut voimakasta vastustusta. Pojan nimeä hän mietti vähän aikaa...

Olen yrittänyt saada miestä tekemään listoja suosikeistaan, mutta onhan se ymmärrettävää ettei ukkokulta jaksa selailla netin nimipalveluja tuntikausia vaikka itseltä se sujuisikin. Korkeintaan almanakkaa saan katselemaan.



Käytännössä minä siis olen se joka kiikuttaa listoja miehelle ruodittavaksi. Tytön nimiä löytyy kummallekin mieluisia, mutta pojan nimissä olen joutunut siirtymään sellaisiin mitkä ovat itselleni melko neutraaleja mutta saattavat osua miehen makuun. En suostu kompromissiin, mutta olen avoin uusille vaihtoehdoille joita en ole itse osannut ajatella. Pojan nimistä löytyy niin harvoja jotka täyttävät tiukat kriteerit (kaksikielisyys, sopivuus esikoisen kanssa jne) ja sen lisäksi ovat kummankin mielestä kauniita.



Mulla on kanssa sama juttu kuin joku edeltävistä kirjoittajista (kuka se oli?), eli nimipalstoja paljon lukeneena osaan seuloa yleisimmät. Erikoisemmatkin nimet miellyttävät nykyään enemmän kuin ennen.



Nimeä ei kuitenkaan päätetä ennen kuin lapsi on syntynyt, sillä myös esikoisen kanssa kävi niin että n. viiden nimen listalta vain pari tuntuivat sopivan tytölle. Ne sitten annettiinkin ja on ollut hyvä nimi.

että ollaan - tai lähinnä minä olen - käyty läpi almanakkaa, nimikirjoja ja nimisivustoja niin kauan, että on löytynyt nimi, joka on miellyttänyt molempia. Olemme molemmat itsepäisiä tämän asian suhteen, joten minkäänlainen uuvutustaistelu tai suostuttelu ei ole auttanut. Ainoastaan toisista etunimistä olemme onnistuneet käymään kauppaa, esikoisemme toinen nimi onkin minun esikoisen syntymän aikainen ehdoton suosikkini, ja kuopuksen toinen nimi on miehen lemppari.



Meilläkin ollaan nimiä mietitty alkuraskaudesta asti, sillä meillä on periaatteena, että lasta kutsutaan omalla nimellä heti hänen synnyttyään. Toista lasta odottaessa jo tiesimme, että nimimakumme eivät käy lainkaan yksiin, joten siksikin aloimme miettiä nimeä jo hyvissä ajoin. Poikien nimistä olemme päässeet helpommin yhteisymmärrykseen, tytönnimien suhteen olemme joutuneet tekemään enemmän kompromisseja. Ja onneksi on syntynyt pelkkiä poikia, niin nimivalinta ei ole jäänyt harmittamaan kumpaakaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat