Vierailija

Meidän 2-v. 4 kk osaa käyttää "sujuvasti" tilanteeseen sopien paria kirosanaa (v-alkuinen ja s---na).



On kuullut tietty murkkuveljiltään ja varmaan isältäänkin remontteja tehdessä.

Sanat kun tulevat juuri oikeissa paikoissa, kun joku juttu ei onnistu tms.



Ja nyt kun niistä on alettu kieltämään, niin sanoo sanoo niitä välillä selvästi myös uhmatakseen/kokeillaakseen reaktioita (yleensä kun haluaa uhmata jonkun muun asian tiimoilta).



Miten noin pientä voisi opettaa??





Itse jos sanon joskus jotain vaikka "voi hempula", niin siitäkin 2-v. huomautti minua "äiti ei saa sanoo" :-). Eli selvästi hahmottaa tuommoiset harmi-huudahdukset, mutta ei vielä oikein ymmärrä sanojen vivahde-eroja.

Kommentit (10)

käydessä "hyi s--na, kakkaa" kun katsottiin lomakuvia, joissa oli kilipukit ja niiden kakkapapanat :-)



vähänkö hävetti! Mummo oli ihan "mitää..."

Mies oli vaan "joo se sano just sitä mitä kuulitkin".



Tuon(kin) tokaisun taatusti isoveljeltä kuullut... varmaan isoveli päivitellyt jotain taaperon housuunkakkaamista tms.





ap

Emme itsekään kiroile koskaan! Minusta se on vähän junttia kiroilla ja mieheni on myös samaa mieltä. Jotenkin todella lapsellisen vaikutuksen antaa sellainen ihminen itsestään joka kiroilee.



Parasta kasvatusta esimerkillä.



Hyvä kun puututte tuohon, 2-v kuitenki vähä vaikee käsittää et miks esim veli sitä saa tehdä kuin myös isä mutta hän ei. Koita siinä sitte selittää. En antaisi murkunkaan kiroilla!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jos ovat oppineet joskus kirosanoja muulta, ovat voineet muutaman kerran sanoa, mutta ei olla reagoitu sen kummemmin, sanottu vain, että ei saa puhua rumia. sanat on sitten unohtunu, kun eivät niitä kotonakaan kuule.



Kamalan kuulosta, kun joskus kuulee, että 2v kiroilevat, kannattais hieman vanhempien miettiä myös omaa kielenkäytöään.

koska jos kiellän ja selittelen miksi ei saa kiroilla, tenava innostuu vaan kahta kauheammin kiroilemaan. Kun ei saa kiroilulla huomiota, lopetttaa.

Lainaus:

koska jos kiellän ja selittelen miksi ei saa kiroilla, tenava innostuu vaan kahta kauheammin kiroilemaan. Kun ei saa kiroilulla huomiota, lopetttaa.






mutta pakko oli lopulta puuttua, kun lapsihan luuli että tietyssä kohtaa "kuuluu" sanoa niin (esim. kun leikkii hakka-lelulla tai leikkipora ei toimi tms. ...)



Ja siitähän se taapero äkkäsi piankin että ahaa tällä saakin nyt jotain extra-täpinää äidissä aikaan.



ap

mutta aikuista miestä en ala kasvattamaan. Ei hän muuten kiroile kun joskus pääsee joku sana suuttuessaan / remontit mättää. Lienee aika normaalia...



Ja murkut myös uhmaa kiukkupäissään joten eipä se pelkkä kieltely riitä.

Ehtii se 2-v. kuulla ne sanat kuitenkin - ja on siis ehtinyt ne jo oppia.





Ei noin pieni vielä tajua mitään "omaan huoneeseen miettimään"!

Juuri luin sen "Nanny"-ohjelmista julkaistun kirjankin, ja siinäkin sanottiin että jäähyjä yms. saa AIKAISINTAAN koettaa soveltaa 2,5-vuotiaisiin, jota meidän taapero ei siis vielä ole!



ap

Esikoisemme 5v ei ole juuri koskaan kiroillut muuta kuin ehkä toistanut kirosanan kuullessaan "Mikä v.....?"

Meillä ei kiroilla. Joskus miehellä ja jopa minulla lipsahtaa jossakin äärimmäisen pahassa tilanteessa täysin spontaanisti. Moni tuttava/ystävä/sukulainen ihan puhe kielessään... Saattavat kahvipöydässäkin latoa törkyä suustaan ja ovat sitten ups, kun teillä on noita lapsia.



No kuopuksemme 2v istui yksi päivä pöydän ääressä ja söi jogurttia. Kun jogurttia tippui pöydälle, poika siihen "v...u saakeli!" ja jäi toistelemaan tätä... Minä reagoin hillityti ja sanoin pojalle että "Sanopas mieluummin oho tai hupsis..."

Poika vaihtoi ohotteluun tai hupsis sanaa ja muutaman sattuneen kerran jälkeen kiroamista ei ole tullut. 5v esikoinen tietääkin että sellainen on rumaa puhetta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat