Vierailija

huonosta itsetunnosta, täydellisyyden tavoittelusta, arvottomuuden tunteista jne.

Minulla on kaikki asiat elämässäni hyvin ja haluaisin myös arvostaa itseäni ja valintojani. Miksi en pysty siihen? Auttaisiko terapia?

Päälle päin olen avoin, sosiaalinen ja iloinen. En usko, että monikaan tietää miten paljon inhoan itseäni.

Kommentit (16)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

läsnäolevat, kannustavat, ihanat vanhemmat. Koulussa ja työelämässä olen aina pärjännyt. Olen saanut ystäviä.

Toisaalta, olen alkanut ajatella, että tämä on minun luonteeni, minun tapani ajatella. Ehkä en pääsekään siitä eroon.

Toivon lapsilleni voimakasta luonnetta.

ap

Pitää vain itse muuttaa ajattelutapaansa ja suhtautumista itseen. En osaa sanoa, kuinka se muutos tapahtuu, mutta itse se on tehtävä. Toiset voivat siihen vaikuttaa pönkittämällä sitä arvostuksellaan ja kehuillaan, jotka sitten pitää ottaa ihan todesta. Oma itsearvostukseni ja itsetuntoni on rakentunut lapsesta ja nuoresta asti hyväksi ja lujaksi, joten en ole varmaan paras ihminen kertomaan, miten se aikuisena rakennetaan.



Tiedän, että itseni arvostamiseen on vaikuttanut se, että minua on pidetty hyvänä, tärkeänä ja rakkaana lapsena ja ihmisenä, ja lisäksi se, että olen onnistunut monissa asioissa. Ehkäpä aikuisenakin voisi etsiä niitä ihmisiä, jotka pitävät sinusta ja olla paljon heidän kanssaan. Luontevassa ja arvostavassa vuorovaikutuksessa itsetunto kasvaa. Lisäksi voisi ehkä hakea ja harrastaa asioita, joista pitää ja joissa tuntee onnistuvansa. Ja sitä en osaa sanoa, miten sitä sitten päätetään, että pitää itsestään...

toivon heidän hyväksyvän itsensä, olemaan iloisia hyvistä puolista ja tulemaan toimeen puutteiden kanssa.

Itse kärsin jo tosi pienenä huonouden tunteista. Tekisi mieli ottaa se oma pieni itsensä syliin, halia sitä ja sanoa, että sinä olet ihana.

ap

Kuitenkin, aivan mitättömän pienet asiat saavat minut pois raiteiltani ja kärsin kamalista tunnontuskista. Tietenkin tunnollisena peitän tunteeni ja hymyilen miehelle ja lapsille. Yöllä yksin itken.

ap

ja ihanana lapsena, kanssani ei ole vietetty aikaa vaan olen ollut paljon yksin. Koska olin paljon yksin eikä minuun kiinnitetty huomiota, en osannut käyttäytyä samoin kuin muut lapset (en hanskannut käytöstapoja). Näin ollen sain negatiivista huomiota, koska ihmiset eivät ymmärtäneet etten pelkkää pahankurisuuttani osaa olla niiaamatta ja kättelemättä ihmisiä ja sitä rataa.



Pakon edessä joudun viettämään tosi paljon aikaa sosiaalisessa tyhjiössä, mikä korostaa ongelmia. Siis yksinkertaisesti tilaisuutta sosiaaliseen elämään ei juuri ole ja se mättää - ja pahasti!



Silloin jos elämäntilanne on toisenlainen, olen pirteämpi.



- 2 -

lapset ovat ihania, suloisia, hyvätapaisia, kohtuullisen helppoja lapsia.

Olen vielä kotona ja olen suunnitellut ollakin vähintään siihen asti kun kuopus on 4 vuotta. Minulla on hyvä mies, todella hyvä. Huomioi, kuuntelee, rakastaa, en voisi sanoa hänestä mitään pahaa.

Turvaverkko kunnossa, hyvät suhteet omiin ja miehen vanhempiin. Raha-asiat ovat kunnossa, eikä elämässäni ole muutenkaan mitään murheita. Läheiseni ovat terveitä ja onnellisia ihmisiä. Näen nämä kaikki asiat elämässäni ja olen niistä onnellinen, mutta minä itse olen se joka yhtälössä mättää. Ajattelen, että lapset ansaitsivat paremman äidin ja mies paremman vaimon. vanhempani paremman tyttären ja sisarukseni paremman pikkusiskon, appivanhemmat paremman miniän....

Vertailen itseäni muihin, eikä mikään riitä. Olen aina huonompi. Omissa silmissäni.

ap

Mutta mun pitää olla täydellinen, koska mä olen läpimätä syntyjäni. Ja mun tekemät virheet on aina vakavia, kun taas muiden anteeksiannettavissa. Ja jos mä laiskottelen, se on kammottavaa, mutta muiden täytyy levätä, jotta jaksaisivat paremmin.



Eli mä ajattelen aina, että olen paha ja muut ovat hyviä.



- 2 -

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat