Vierailija

Miten pitäisi suhtautua tälläisiin appivanhempiin: he ovat omasta mielestään erittäin sivistyneitä, mutta mutta mutta...



Aina jossain vaiheessa iltaa, otettuaan (mielestäni) liian monta viinilasillista, sujauttavat sanoa sivulauseessa jotain ikävää lapsistamme tai arvostelevat ulkonäköämme, tms.



Esimerkiksi juhannuksena anoppini heitti (kai) vitsinä, että onko mieheni nuoremman lapsemme isä, kun hän on niin erinäköinen? Hmm... Vitsi. Ei kovin miellyttävä sellainen kuitenkaan ja vastaus TOTTAKAI on.



No, nuorempaa lastani sanottiin koko päivän, milloin peikon, milloin ryysyrannan joosepin (tätä varsinkin ihmettelen, koska lapsemme ovat hyvin, siististi ja kohtalaisen kalliistikin puettuja ja appivanhemmamme taas eivät itse välitä pukeutumisesta, vaan käyttävät mökillä reiällisiä t-paitoja ja housuja) , milloin tsaarin lapsen näköiseksi. En oikein välitä tuollaisista kommenteista.



Olen aiemminkin puhunut aiheesta mieheni kanssa ja mieheni on sitten puhunut vanhempiensa kanssa, mutta tuntuu, ettei siitä ole apua. Vanhemmat kuittaavat kaikki solvaukset huumorina ja kehuvat miehelleni tykkäävänsä minusta niin kovin, mutta sama meno jatkuu vuodesta toiseen.



Olen yrittänyt ymmärtää, käyttäytyä ja olla menemättä itse henkilökohtaisten loukkausten tasolle, mutta nyt tuntuu saa riittää. En haluaisi enää tavata heitä. Lasten takia, lastensynttäreillä, ym. kun tulevat meillä käymään, on kai vain pakko niellä ja tavata, mutten halua enää itse lähteä heille, heidän mökille tai anopin 60v-risteilylle. Minua inhottaa koko tilanne. Lapsemme olisi ansainneet " oikeat" isovanhemmat, eivätkä ikäviä töksäyttelijöitä, joiden hyvät ominaisuudet ja hetket hukkuvat noihin ikäviin kommenteihin.



Mitä mieltä olette? Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?

Sivut

Kommentit (29)

Et voi muuttaa appivanhempiasi mihinkään suuntaan, mutta itse voit valita sen, miten niihin heittoihin suhtaudut. Voit valita loukkaantuvasti tai voit valita senkin vaihtoehdon, että suljet korvasi etkä ole moksiskaan. Valinta on siis sinun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuollaista " nälvimistä" . Tunnen moniakin joilla on tuollainen samanlainen tyyli laukoa asioita suustaan ts. huono tilannetaju ja pilailla muiden kustannuksella.

Et oikein voi millään muuttaa heitä. Tuollainen tyyli on jo iskostunut syvälle vanhoihin ihmisiin.

Vihaatko heitä? Koita päästä vihantunteesta eroon. Ehkä he aavistavat että et pidä heistä ja ovat jotenkin epävarmoja seurassasi.

Mielestäni paras keino on tuollaisten ihmisten kanssa kehittää niin paksu nahka ja antaa kommenttien mennä ohi korvien. Eli ei ottaa ollenkaan vakavasti. Sinä vaikutat aika herkältä ihmiseltä..Eli opettele olemaan ottamatta kaikkea niin itseesi.

Paras on vaan suhtautua kaikkeen mitä sanovat huumorilla niin saat heidät hiljaiseksi. Älä missään tapauksessa sano vihaisesti takaisin tai ilkeästi!

Mutta voit yrittää aina heidän seurassaan kehittää tuollaista samanlaista erikoista huumoria. Kommentoipa sinä vaihteeksi samaan hauskaan tyyliin appivanhemmillesi ja katso vastaavatko huumoriin. Voivat olla todella yllättyneitä!

Aina kun sanovat jotain nälvimistyyliin niin mene leikkiin mukaan ja keksi jotain nasevaa jatkoksi. Se auttaa sinua itseäkin olematta loukkaantumatta kun suhtaudut huumorilla. Älä ole liian vakava!

Muista nauraa paljon!

Ehkä appivanhempasi toivovat että olisit hauskempi miniä!

Lapseni ei ole näyttelyesine, eivätkä nuo olleet pahimmat esimerkit. Kerroin vain viimeiset... Ymmärrän hellittelyt, ym. mutta nämä ei oikein istuneet siihen.



Ehkä pahimmat solvaukset kuulin nuoremman lapseni ollessaan 2vrk vanha, kun he tulivat katsomaan vauvaa, niin ovella appiukkoni tokaisi minulle, että olenko edes synnyttänyt, kun mahani on niin iso? (huom. hän on itse hieman mahakas...) ja sitten päästiinkin vauvaan, että kylläpä on mustalaisennäköinen. Mustalaisen? Olin aivan järkyttynyt. Siis jälleen varmaan vitsi, mutta juuri synnyttäneelle äidille, joka on tietysti herkässä mielentilassa. :(



Pojallamme oli siis aivan ihana, tumma, paksu peikkotukka ja hän oli muutenkin harvinaisen kaunis vauva. :) No, sanoin sen heille tuon kommentin jälkeen, että eikö olekin harvinaisen kaunis vauva ja siihen ei vastattu mitään, olisi voinut luulla, että olisi vastannut edes hymähtämällä, että no, on on - ei vaan täysi hiljaisuus. Ikäänkuin ei ole...



No, jostain syystä. Näitä ikäviä kommentteja on tullut lisää lapsen kasvaessa, mutta ne eivät ole tuntuneet niin pahoilta kuin tuolloin...



Toleranssini on mielestäni kohtalaisen hyvä, mutta...

Olen tosiaan toiminut aikalailla kuten kuvasit eli yrittänyt just tsempata, että tuli, mitä tuli, hymyillään vaan ja ollaan heille kilttejä - toisesta korvasta jutut sisään toisesta ulos, jne. mutta sitä jaksaa hyvin yhden illan, mutta kolme päivää näyttää olevan liikaa. Siksi tuon anopin Tukholman risteilyn yritän skipata. :o



Mietin vain - ei varmaan pitäisi - mikä poru siitä syntyy ... Tiedän, että jos jättäydyn pois - minusta puhutaan. Eikä hyvällä.



Esimerkiksi toisen miniän äiti haukutaan aina, kun tämä miniä ei ole itse paikalla. No, hyvä edes, ettei hänen aikanaan! Appivanhempiani on kai kovin vaikea miellyttää; useimmat ihmiset saavat heiltä piikikkäitä kommentteja, siis arvosteluna selän takana, edessäpäin he ovat kyllä muille mielin kielin. Ehkä heillä on paha olo jostain ja siitä kaikki ilkeys... Aion tästedes silti vältellä aina kun vain voin.



t ap

Vierailija:

Lainaus:


Selviä loukkauksia, vaikka huumoriin verhottuna.




Mutta ihan normaaleja leikkimieliä heittoja... samanlaisia heittoja heitän lapsestamme itsekkin, kun hän on niin ihana ja ainut laatuinen =)

ja anna kun arvaan:

-he ovat niitä, jotka eivät tiedä että häissä kirkosta poistutaan eturivi ensiksi, tokarivi seuraavaksi jne.

-heillä on maalaislapsuus ja ammattikoulukoulutus

-heidän kalustuksensa on edelleen se sama joka ensimmäiseen yhteiseen kotiin hankittiin

-auto on pröystäilevä

-" modernit" naiset ovat heille vieras ajatus, jonka sulatamiseen heillä menee aikaa.

Minun oma äitini käyttäytyy välillä ihan samalla tavalla. Kommentit kaikki ovat kovin värittyneitä ja useasti hyvin negatiivisiäkin.



Minä kuulin 3kk synnytyksestä, kuinka lihava olen eikä ole kilot lähteneet. (Jälkeenpäin ymmärsin, että oli tosi mustasukkainen onnestani.)



Välillä pidin pitkänkin tauon yhteydenpidossa, kun en kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella. Itse olen huomannut, että kun olen itse paremmalla tuulella jaksan häntä paremmin. Jos olen väsynyt, en soittele (enkä tunne enää huonoa omaatuntoa siitä) ja kysele kuulumisia. Muutoinkin vähän valmistaudun yhteydenpitoon ja tsemppaan itseäni, että kuului mitä kuului en ota itseeni.



Joskus kun oikein särähtää korvaan, niin sanon takaisin. Tai totean, että voihan sen asian ajatella noinkin. tai onpa mielenkiintoinen, erikoinen ajatus.



Jos et halua heitä loukata, niin mieti valmiiksi muutama vastakommentti, joita voit heitellä. Oletko tosissasi? Olihan tuo vitsi, olihan? Johan vitsin heitit!



Jos haluat heittää takaisin, niin seuraavan kerran kun ihmettelee lapsesi alkuperää... niin heitä takaisin samaa olen aina miettinyt Matin kohdalla (poikasi). Olettekohan varmasti hänen vanhempansa... Niin mukava ihminen, miten on voinut tuollaisista vanhemmista tulla... :-) Tai jos tulee lapsen pukeutumista puhetta... täältähän noita vaikutteita saa!

Ja sodan saat aikaiseksi kysymällä, että jäiköhän sinulta aamu lääkitys väliin...



Hyväksi koettu keino on myös se, että laitat miehen ja lapset mummolaan. Ja otat omaa aikaa!!! Käytä vaikka valkoisia valheita, olisit tullut tosi mielellään mummon 60v. risteilylle, mutta kun naapurin Kaijan laskettu aika on just silloin ja olet lupautunut mukaan tms.

Vierailija:

[quote]


Lapseni ei ole näyttelyesine, eivätkä nuo olleet pahimmat esimerkit. Kerroin vain viimeiset... Ymmärrän hellittelyt, ym. mutta nämä ei oikein istuneet siihen.



Ehkä pahimmat solvaukset kuulin nuoremman lapseni ollessaan 2vrk vanha, kun he tulivat katsomaan vauvaa, niin ovella appiukkoni tokaisi minulle, että olenko edes synnyttänyt, kun mahani on niin iso? (huom. hän on itse hieman mahakas...) ja sitten päästiinkin vauvaan, että kylläpä on mustalaisennäköinen. Mustalaisen? Olin aivan järkyttynyt. Siis jälleen varmaan vitsi, mutta juuri synnyttäneelle äidille, joka on tietysti herkässä mielentilassa. :(



Tohon maha - kommenttiin oisin sanonut että - Sittenhän meillä on saman kokoset mahat. Ja tohon mustalaisjuttuun osiin sanonut että - ai,en oo tiennykkää et mieheni on mustalainen .. Kyllähän se " pahaa verta " ehkä aiheuttanut olis mutta itse en pystys olemaan hiljaa tietyissä tilanteissa

eivät he ole köyhistä oloista, eikä maaseudulta. Anoppini isä oli professori (mitä hän ei koskaan unohda mainita ja mikä sinänsä on hieno saavutus ;-) ja myös appeni isä oli akateemisesti koulutettu, heillä itsellään on opistotasoinen koulutus (insinööri, yomerkonomi), he asuvat Helsingin keskustassa ns. hienosti ja kalliisti, mutta heidän autonsa on tavallinen työsuhdeauto (= uusi, muttei kallis). t ap









19 jatkaa:

ja anna kun arvaan:

-he ovat niitä, jotka eivät tiedä että häissä kirkosta poistutaan eturivi ensiksi, tokarivi seuraavaksi jne.

-heillä on maalaislapsuus ja ammattikoulukoulutus

-heidän kalustuksensa on edelleen se sama joka ensimmäiseen yhteiseen kotiin hankittiin

-auto on pröystäilevä

-" modernit" naiset ovat heille vieras ajatus, jonka sulatamiseen heillä menee aikaa.

oletkohan vähän herkkänahkainen, jos noi ovat pahimmat jutut?



lapsia sanotaan mörrimöykyiksi sun muiksi ihan hellittelymielessä. Loukkaako se sinun näyttämishaluasi? siis jos lapsi siitä tykkää että hellitellään tuollaisilla nimillä ja appivanhemmat hyvää tarkoittavat, niin mitä väliä. Ei sillä ole mitään tekemistä lasten vaatetuksen kanssa. ei ne lapset näet ole mitään näyttelyesineitä.



tahditon toi vitsi lapsen isästä kyllä, mutta ihmisillä on outo huumorintaju. anna vähän löysiä miehesi vanhemmille. vanhojen ihmisten on vaikea päästä tavoistaan ja varmasti joutuvat tekemään hekin töitä että jaksavat sinua- aivan kuten sinä jaksat heitä.



ihan eri asia olisi sitten joku täysin asiaton käytös.

ja sitä on todellakin välillä vaikea sietää. Siis tarkoitan negatiivisella yksinkertaisuudella vastuutonta naiviutta. Lapselliseksikin saa heittäytyä, jos osaa lopettaa ajoissa ja ymmärtää itse että on lapsellinen.

Appivanhemmillasi ei ole selvästikään tilannetajua.

En usko että tällaiselle asialle juurikaan voi mitään. Letkautusten kanssa on vain elettävä ja siedettävä, he ovat liian pitkään " tukeneet" tuon tapaista käyttäytymistä toinen toisissansa voidakseen enää muuttua.

mies ja lapset kylään ja sinä saat omaa aikaa. ja jos kyselevät niin sanot vaan syyn niin kuin se on. saataahan se olla että siinä vaiheessa alkavat jo oikeasti mollata sinua, mutta kaipa sen ja eron heistä kestää paremmin. sinun päätöksesi se on.



3

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat