Vierailija

Minkälaiset naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin? Epäitsenäiset? Naiset, joille avioliitto on ollut elämän päämäärä? Konservatiivit?



En tajua, en.

Sivut

Kommentit (87)

Vierailija:

Lainaus:


Kun laitetaan tälle perheelle esim joulukortti, niin ei siihen kyllä käydä erikseen kirjoittamaan Matti Virtanen ja Maija Mäkinen ja muksut se ja se ja se Virtanen. Vaan kirjoitetaan Matti, Maija ja muksut Virtanen.

Ihan sama mitä tämä " Maija ei-Virtanen" tästä tykkää!




Ymmärrän kyllä, ettei kiireisen perheenäidin aika/aivokapasiteetti riitä kaikkeen. Kuitenkin jos joku erehtyisi lähettämään minulle postia mieheni sukunimellä, palauttaisin lähetyksen postiin kategoriassa " vastaanottaja tuntematon" - enhän voisi olla varma, olenko oikea vastaanottaja, jos sukunimi on väärin. Onneksi olen tähän mennessä saanut postia vain ihmisiltä, jotka kykenevät kirjoittamaan nimeni oikein - jopa kaksi sukunimeä postikorttiin, jos niikseen tulee.

Vierailija:

Lainaus:


...sovimme raskausaikana, että jos tulee poika, lapset menevät miehen nimelle ja jos tulee tyttö, minun nimelleni. Reilu peli. Ja koska esikoinen oli poika, asia oli harvinaisen selvä.



Olimme jopa miettineet, että jos lapsen sukupuolesta ei ota selvää, arvomme sukunimen kolikolla... :-)






Kyllä pitää ihmisen keksiä kummallisia asioita!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanoimme, että kumpikin pitää omansa. Käytännöllistä ja järkevää, koska kummallkin on menneisyys (ja tulevaisuus) omalla nimellään. Eihän monessa muussakaan maassa vaihdeta nimeä kun mennään naimisiin. Enkä todellahkaan halua olla kuollessani Minna Virtanen, ent. Lehtonen, ent. Saarinen omaa sukua Lagerqvist......

Ja sain kaksi lasta ennen avioliittoa ja mikään ei ollut kurjempaa kuin soitella lasten asioita eri nimellä. Lisäksi naimisissaolo ehkäisi kolmannen synnytysmasennuksen, niin hassulta kuin kuulostaakin.

että minusta se on yllättävin vaihtoehto. Olen aina ajatellut, että en ikinä ota miehen nimeä, kun menen naimisiin, en ikinä! Mutta nyt se on minusta ihan hauska vaihtoehto, jolla voi sitäpaitsi järkyttää kaikkia femakkotuttuja ;)

Olen reilu 30v ja pyörinyt ikäni piireissä joissa kaikki pitävät oman nimensä, jos nyt ylipäätään naimisiin menevät. Joten omassa ryhmässäni kuulun vähemmistöön ottaessani mieheni nimen.

Ja sitäpaitsi, kyllä se tyttönimikin on MIEHEN sukunimi - nimittäin isän nimi. Joten eivät ne " oman" nimensä pitäneet ole sen feministisimpiä kuin muutkaan, vaikka mielellään varmaan niin ajattelevatkin.

Vierailija:

Lainaus:


Kun laitetaan tälle perheelle esim joulukortti, niin ei siihen kyllä käydä erikseen kirjoittamaan Matti Virtanen ja Maija Mäkinen ja muksut se ja se ja se Virtanen. Vaan kirjoitetaan Matti, Maija ja muksut Virtanen.

Ihan sama mitä tämä " Maija ei-Virtanen" tästä tykkää!




me olemme yhtenainen yksikko, ei mitaan epamaaraisia sukulaisuussuhteita, lapsipuolia tai aitipuolia.. nimesta voi paatella kuka on kenenkin aiti ja isa.

että elämä olisi jotenkin vaikeampaa, jos on eri nimi kuin lapsilla; tai ainakin, että elämä on helpompaa/selkeämpää kun on sama nimi. Kukaan ei ole koskaan pystynyt perustelemaan väitettä mitenkään. Minä en ole koskaan törmännyt minkäänlaisiin vaikeuksiin. Eipä ole tullut mieleen itsellenikään kyseenalaistaa omaa äitiyttäni, eikä nähtävästi kellekään muullekaan. Nykypäivänä on niin tavallista, että öidillä on eri nimi kuin lapsilla, että ei siitä olla missään millänsäkään (ehkä jossain lestadiolaiskunnissa??).

Itsestään selvää oli se, että sama nimi meille tulee. Me olemme ME. Molempien nimiä mietitittiin ja sitten päädyttiin miehen nimeen, koska sen jatkajia ei enää olisi ollut. Minun sukuni taas on iso ja potentiaalisia sukunimen / suvun jatkajia on useita.



Miksi olla niin itsekäs, että vaatia saada pitää oma nimi???

Että perheessä ei voi toteutua tasa-arvo, jos nainen ei saa pitää omaa nimeään. Hassu ajatus. Minulle tasa-arvo on vähän enemmän kuin joku merkityksetön nimiasia.

mies olisi ollut valmis vaihatmaan, jos tilanne olisi ollut toisinpäin...



ja todellakaan meille avioliitto ei ole mikään elämän päämäärä, ei olla konservatiivisia ja itsetuntokin on mainio

Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


Kun laitetaan tälle perheelle esim joulukortti, niin ei siihen kyllä käydä erikseen kirjoittamaan Matti Virtanen ja Maija Mäkinen ja muksut se ja se ja se Virtanen. Vaan kirjoitetaan Matti, Maija ja muksut Virtanen.

Ihan sama mitä tämä " Maija ei-Virtanen" tästä tykkää!




postikorttiin, jos niikseen tulee.




Minulla ei käynyt mielessäkään naimisiin mennessä pohtia sukunimivaihtoehtoja noin " syvällisesti" . Katsos, minulle oli tärkeämpää yhteinen elämä ja tein vaan niin kuin perinteenä vielä silloin oli. Enkä kyllä tähän päivään mennessä ole jaksanut asialla mieltäni vaivata, minulla on näes muutakin ajateltavaa, toisin kuin ilmeisesti sinulla...

Pidin oman nimeni. Olisi ollut mukavaa, että perheellä olisi ollut yhteinen sukunimi, mutta mies ei halunnut vaihtaa omaansa.



Ongelmia eri sukunimistä ei vuosikymmenen äitiyden aikana ole tullut, ei virastoissa, neuvoloissa eikä kouluissa.



Miehellä oli kauniimpi ja erikoisempi nimi, mutta en halunnut omaani silti vaihtaa. Lapset isän nimellä, koska se oli hänelle tärkeempi juttu. Mua kiinnostaa oma nimeni, ei paineita muiden nimistä.



Mulle mun nimi on tärkeä, vaikka se onkin isältä saatu ja näin siis jatkan patriarkaalista perinnettä. Olen syntynyt tällä nimellä ja menen hautaan tällä nimellä.



Kaikille nimi ei ole tärkeä ja heille sen vaihtaminen on helppoa esim. avioituessa. Hyvä niin, se valinnanvapaus on näet se, mitä puolustan, ei oman nimen ehdoton pitäminen.



Ja vielä. Jos saan postia väärällä, miehen sukunimellä, vaikka lähettäjä varmasti tietää mun sukunimen, pahoitan mieleni. Kyllä se varmaan rasittaa, kun ei voi kirjoittaa ' Lahtiset' , mutta minä olen eri niminen.

Itselleni oma sukunimeni nyt oli aivan yhdentekevä, se ei määritä sitä, kuka minä olen. On kätevää, kun kaikilla perheenjäsenillä on sama sukunimi.

Minusta naimisiin mennessä jaetaan kaikki - myös sukunimi. Meillä ei ollut mitenkään varmaa, että juuri minä - nainen - otan mieheni nimen, oli kyllä ihan pohdinnassa ottaisiko mieheni minun sukunimeni.



Vaan minäpä olin aina inhonnut omaa sukunimeäni, joten halusin ehdottomasti ottaa mieheni nimen.



Ja hei - onko mitään älyttömämpää, että ollaan naimisissa ja sitten äidillä ja lapsilla on eri sukunimet?



Ja ihan vaan näin käytännön kokemuksesta voin sanoa, etteivät lapsetkaan sitä ymmärrä. Siis jos perheessä on monta eri sukunimeä tai edes kaksi. Minun esikoiseni ei ainakaan sitä ymmärtänyt (hänellä eri isä kuin muilla lapsillani) ja ei suostunut edes opettelemaan omaa sukunimeään, ennen kuin se vaihdettiin samaksi, kuin koko muullakin perheellä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat