Seuraa 

Tuntuu et pää hajoaa.... =( Meillä on 9kk ikäinen poika, joka on jo parisen kuukatta ollut aivan mahdoton. Ei viihdy yhtään yksin, lattialla siis. Huutaa heti kun lattialle lasketaan ja jos otan parikin askelta poispäin, niin seuraa älytöntä itkua ja seuraa huutaen siis minne vaan. En saa kunnolla edes aamiaista syötyä, saati yhtään mitään, kun heti alkaa huuto. Jos kotona olisi vaikka isä kotona tai ihan kuka muu, niin saan kyllä rauhassa tehdä mitä vaan. Poikaa ei ole kanniskeltu alituiseen, ei jätetty yksin tai ollut juurikaan hoidossa. Millä saisin asiaa lievitettyä, ei kelpaa lelut, eikä mikään uusikaan asia?? Tutin kanssa huutaa ihan yhtä lailla. Tuntuu että tarvitsen itse piakkoin apua, sillä en jaksa vain enää kuunnella. Poika on kyllä tyytyväinen ja leikkii lelujensa kanssa jos vaan istun lattialla vieressä. Mutta en voi sitäkään tehdä koko päivää! Yhtäkkiä hänestä vain tuli tuollainen pari kuukautta sitten ja tähän asti olen jotenkin kestänyt, mutta kohta halkean. Jotain vinkkiä tai apua??

Kommentit (7)

on. Paitsi meidän poju 8 kk on ollut ihan koko pienen ikänsä vaativa. 3 ensimmäistä kuukautta itki mahavaivoja ja sen jälkeen lähes tulkoon kaikki päivät on ollut yhtä kitinää ja huutoa. Hampaita on tullut kyllä ja nekin on näyttänyt olevan harvinaisen tiukassa. Voimille välillä ottaa, mutta auttaa ajatus ettei pieni sitä huvikseen tee. Tuntuu että toisten vauvat on niin helppoja ja niiden kanssa voi liikkua missä vain.. Meidän poju tuntuu vaan aina huutavan ja tuntuu ettei edes mihinkään viitsi lähteä, kun kuitenkin on vain keskityttävä itkevään lapseen. Ja nyt tosiaan alkanut vielä tuo äitin perään itku kaiken lisäksi...

Mutta tätä tämä nyt vielä jonkun aikaa on, eiköhän se vuoden ikään mennessä helpota!

Itse toivoin kahta lasta pienellä ikäerolla (tämä siis esikoinen), mutta kyllä on tämän mamman vähän levättävä ennen seuraavaa. Meillä siis herätään yölläkin noin kymmenen kertaa vieläkin. Mutta voimia sulle, tiedän tunteen!

siis kuopus on 9kk, ei suinkaan esikoinen!



Ja mitä tuohon sisarusten pieneen ikäeroon tulee, niin meillä ainakin tämä toinen vauva paljon " helpompi " tapaus. Seurailee pitkät tovit siskoaan ja nyt jo toki menee perässä ja saavat he jo pientä leikkiäkin aikaan. Pääsee siis äiti siinä mielessä helpommalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juup, ja muutenkin on niin " tyhjän ruikuttaja" -olo, kun äidithän ei tosiaankaan saa valittaa kun itse ovat lapsensa halunneet ja KAIKKI on vaan kestettävä! Ja sitten tuo äitin kommentti siihen vielä, niin ei varmaan kiinnosta sitäkään vähää kellekkään väsymyksestä avautua. Mutta avauduimpa kuitenkin! :D Onneksi jotkut edes ymmärtää! Auttaa sekin jo taas jaksamaan yhden päivän eteenpäin.

Tuo kaikki oli kuin suoraan mun suusta! Vielä tuo sun äitisi kommenttikin!! Mulla samanlainen äippä =) Meillekin on joku käynyt pojan vaihtamassa, toivottavasti älyää tulla vaihtamaan siihen " kiltimpään" versioon takaisin =) Tuntuu kyllä siltä ettei kenellekään auta valittaa ja avautua, meidän äitien on vaan jaksettava kaikki! Tsemppiä sullekin! =)

ja tämäkin äiti alkaa olemaan aikas naatti :/ Mukava tosiaan kuulla että muutkin saman ikäiset samanlaisia, vaikka äitien jaksamisen kannalta ei tietenkään niin kiva juttu.

Lähinnä tässä minuutteja tänäänkin laskettu että milloin saa pojan päikkäreille ja nyt kohta kun herää lasketaan minuutteja yöunille :/ Inhottavaa kun ei oikein mitään voi tehdä, kun mikään ei kelpaa paria minuuttia kauempaa ja äitin perässä ryömitään joka paikkaan ja roikutaan lahkeessa ja koko ajan noustaan pystyyn jos silmä välttää, eli koko ajan pitäisi olla perässä tukena ettei muksahda ja sitten se huuto ja raivo ja kitinä... argh! :0 Unille menokin kauheeta taistelua nykyään ja mieskin alotti just sopivasti uudessa työpaikassa mistä pääsee kotiin vasta noin kello 17, eli kaikki arkipäivät pojan kanssa kaksin! 2 tuntia ehtii poika oleen enää hereillä kun isi tulee kotiin :(

Ehkä tää tuntuu vielä hirveemmältä kun poika ennen mielestäni ollut aika helppo ja omissa oloissa viihtyvä, mutta nyt on yhtäkkiä kuin eri lapsi. Ja kaiken on tänään vielä kruunannut vesisade, koko päivänä ei oo päästy ulos, siellä poika sentään viihtyy kun rattaillaan.

Ja sitten vielä äitini kommentti kun avauduin puhelimessa väsymyksestäni: " sellasta se äitinä olo on!" Hohhoijaa. Hyvä etten luuria korvaan lyönyt. >:/ Mutta, koitetaan vaan jaksaa. Vielä tämä helpottaa!!!

ei auta kun aika! Älä etsi syytä itsestäsi, et ole tehnyt mitään väärin. Toisilla vain tulee voimakkaampana. Muistan esikoisesta, että edes vessaan en päässyt, suihkusta puhumattakaan, ilman että tyttö huusi kuin hyeena! Aina piti pysytellä näköpiirissä. Se oli todellakin rankkaa aikaa. Minulla ainakin vaikutti siihen, että lähdin töihin heti äippäloman jälkeen! Mutta ajan kanssa menee ohi. " Viisaammat " neuvovat, että pitäisi kuulemma aina sanoa vauvalle, että " äiti menee nyt käymään toisessa huoneessa jne..." En kyllä jaksa uskoa että auttaa.



Esikoinen on nyt 9kk ja ainakaan vielä ei samaa ilmiötä ole havaittavissa. Seuraa niin innolla isosiskon touhuja ettei ennätä äitiä kaivata.



Koita jaksaa! On todellakin rankkaa aikaa.

Minsku

Meillä kun jo odotetaan toista vauvaa, niin ei siinä kovasti kerkee tulevaisuudessakaan lepäilee.. En vaan osannut odottaa tätä vaihetta näin lujasti ilmeneväksi. Toista lasta odottaessa ehkä kokee tämän vaiheen vielä raskaammaksi, mutta alunpitäen ajattelinkin että olisi heistä sitten toisilleen seuraa. Aina ei jaksa miehelle tilittää rankasta päivästä, kun ei se sitä oikeasti kuitenkaan ymmärrä kun ei ole kokenut.



" Kiva" etten kuitenkaan ole asian kanssa yksin, tähän asti se on siltä tuntunut! =)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat