Vierailija

Tilanne on todella hankala. Naapurin lapset pelkää, sisarusten lapset syrjii ja vakio toistaa: MENE POIS! Isovanhemmat kauhistelevat ja haukkuvat serkuille ja heidän vanhemmille lasta.

Kaikki ketkä "komentavat" saavat hänestä vihollisen..väittelyä, kinastelua päivät pitkät.

Lapsellamme on lääkitys, mutta silloin kun lääkitystä ei ole on HELVETTI IRTI!! Lääkkeet annossa on pidettävä taukoa, jotta lapsi söisi jotain. (Läkkeet vievät nälän tunteen pois).



Olen voimaton..surullinen ja mietin, miten toimia. Koti on ainut turvapaikka lapsellemme.

Sivut

Kommentit (25)

nimenomaan halusi jäädä mummolaan, vaikka kysyin, että onko nyt ihan varma. Yhdistelmillä ei ole väliä hän kiristää ja kiukuttelee oli kokoonpano mikä tahansa.



Asutaan rivarissa ja seinänaapurit katsoo meitä jo, että ollaanko ihan hulluja ja samaa tuntuu pohtivan muutamat muutkin naapurit, koska poikamme huuto kuuluu selvästi vielä 4 asunnon päähän postilaatikoillekin, olen huomannut.



Mustasukkaisuutta käsiteltiin aika aktiivisesti pari vuotta sitten kun nuorin syntyi. Silloin vanhinmalla oli tapana huutaa eskarista hakiessa, että kumpa pikkuveli olisi kuollut. Oli todella noloa kävellä sellaisen mölyäjän kanssa kotiin. Nuorin ihailee nykyisin isoveljeään enemmän kuin ketään muuta ja käy halaamassakin välillä kun veli kierii lattialla ja kiukuttelee.



Rakastamisesta puhutaan lähes päivittäin ja kuinka hienoja juttuja hän osaa ja on taitava monessa asiassa, kuten liikunnassa ja korttipeleissä, että kuinka kiva ja fiksu poika hän on, sitten parin minuutin päästä hän jo ulvookin lattialla, että haluaa sitä ja tätä. Sitten potkitaan ovia, paiskotaan kaikki tavarat yläkerrasta alas mitä kiinni saadaan jne..



Miten tässä nyt pitäisi järjissään olla, kun elämässä ei ole mitään logiikkaa? Miehen kanssa tapellaan kasvatuksesta monta kertaa päivässä. Mies haukkuu siitä juuri kun en ole linjassa hänen kasvatuksensa kanssa ja minä taas puolustan omaa passiivisempaa linjaani. Lapset tietysti kuulee kaiken tämän.



9

Mikä olisi oikea tapa pärjätä tällaisen lapsen kanssa. Jotain ihan käytännön vinkkejä??



Riippuu paljon omasta vireystilastani ja siitä onko ympärillä yleisöä miten toimin.

Jos tilanne on sellainen, että on muita, yritän toimia mahdollisimman diplomaattisesti eli en ole ehdoton tilanteessa. Kotona oman porukan kanssa voin ja pystyn olemaan ehdottomampi, jämäkämpi.



Silloin kun on lääkitys poika talttuu nopeasti ja antaa paremmin periksi. Ilman lääkettä joko raivoaa, huutaa jne. tai pelleilee, juoksee karkuun, katolle, pyöräilee pikkuveljen pyörällä jne.



Kaikkiin tilanteisiin joissa poikani toimii ilkeästi toisia kohtaan lyö tai nimittelee puutun välittömästi, mutta jos tilanne on tasapuolinen eli vastapuoli huutelee tai lyö takaisin yritän odottaa pystyvätkö sopimaan riidat keskenään.



Meillä ei toimi rangaistus eikä palkitsemiskeinot.



Tilanteiden jälkeen poika itkee yleensä lohduttomasti miten kaikki vihaavat häntä ja aina hän on syypää kaikkeen. Hän kokee tavallaan, että koko maailma on häntä vastaan.



Meillä myös mies sitä mieltä, että kova ja ehdoton kuri on se keino, jolla pojastamme tehdään kunnon kansalainen.



Suren mielessäni poikani aiheuttamia riitatilanteita..olen myös passiivinen, olo on voimaton. Voimia myös teille!



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko hän myös ahdistunut ja masentunut? Onko pojalla mielekästä harrastusta? Tiedän että addut eivät ole välttämättä joukkuepelaajia, mutta meidän poitsulla on lievä adhd ja selvästi kaipaa RUNSAASTI aktiviteetteja.

huutaa nyt jo pihalla, että häntä pahoinpidellään, vaikka otetaan kiinni olkapäästä tai kädestä, jotta rauhottuisi.



Vaikka kuinka olen kertonut ja valistanut läheisiä, että kyseessä on sairaus, niin kaikkien mielestä pojan kanssa väittely, kinastely ym. on oikea tapa toimia.



Ne ketkä ns. ymmärtävät poikaamme, eivät ajaudu hänen kanssaan riitoihin.

Minkä ikäisenä lapsenne sai AD/HD diagnoosin? Millaisia oireita oli, että rupesitte asiaa tutkituttamaan? terv. Meillä myös usein helvetti irti...

monia adhd-ihmisiä on ennen vanhaan diagnosoitu askitsofreenikoiksi koska oireet ovat eräässä vaiheessa ennen ksitsofrenian psykoosia ulkopuolisen silmiin vähän samanlaiset. Ja vaikka niitä harhoja ei ole, joidenkin ad(h)d ja autistien hyvä mielikuvitus ja itsekseen puhuminen on joskus tulkittu sellaisiksi, vaikkei se oikeasti mitään harhoja olekaan. Eikä välttämättä edes adhdta tai autismia. Minäkin puhun itsekseni, enkä ole saanut vielä minkäänlaista diagnoosia... Olen myös huva kuvittelemaan asioita tosiksi. Yhdenkin kerran olin ihan varma, että olin laittanut avaimet pesukoneen päälle, mutta niin ne vain löytyivät eteisestä...

Ei vierailuja, kyläilyjä ja retkiä lääkkeettömimpinä aikoina. Ja vahdit lastasi. Jos ei muu auta sido naru/remmi omaan ja lapsesi käteen, niin hän pysyy aina ulottuvillasi eikä pääse pahantekoon.

sitä keinoa mies yrittää, että lapsi laitetaan kuriin. siitä tilanteesta syntyy vain huutoa ja karmeaa itkuraivareita.

itse yritän olla sovitteleva ja se toimii paremmin.

lääkityksen vaikutushan lakkaa illalla eli oletteko kokeillut siirtää ruokailua iltapainoitteiseksi eli lapsi saa aloittaa illalla mässäilyn.

omalla lapsellani on adhd epäily ja perheneuvolassa käydään.

adhd lapsen kanssa pärjää, jos osaa olla psykiatri ja toimia sen mukaisesti. moni luulee, että kyllä adhd lapsi laitetaan kuriin, niin lapsen ongelmat poistuu ja lapsi on vain liian lepsusti kasvatettu.

tarkkaamattomuus ja tunteiden säätelykyky sijaitsee samassa aivolohkossa. tunteiden säätely ongelma kuuluu adhd lapsen ongelmiin.

sairautta nimeltä ad/hd. Tulkitsivat sen sitten skitsofreniaksi, joka ehkä pitikin paikkansa, en tiedä. Mutta siis nuo ad/hd-lasten äitien kuvaukset lapsistaan kuulostavat kuin suoraan Nancy kirjasta otetuilta, aivan samanlaiset oireet.

Meillä on kolme tyttö, jotka kolmestaan ovat aivan mahdottomia. Aina kun kuka tahansa on poissa, niin on rauhallista kahden kanssa. Mietin vain, jos kokeilette, että nuorin tai keskimmäinen on poissa, niin onko silloin rauhallista?



Herättäminen voi johtua siitä, että poikasi on mustasukkainen, että te ette halunneet häntä mukaan juttuihin. Voisitte käsitellä tätä mustasukkaisuuden tunnetta.

Lainaus:

huutaa nyt jo pihalla, että häntä pahoinpidellään, vaikka otetaan kiinni olkapäästä tai kädestä, jotta rauhottuisi.



Vaikka kuinka olen kertonut ja valistanut läheisiä, että kyseessä on sairaus, niin kaikkien mielestä pojan kanssa väittely, kinastely ym. on oikea tapa toimia.



Ne ketkä ns. ymmärtävät poikaamme, eivät ajaudu hänen kanssaan riitoihin.




Meillä samanlainen 9v poika. Ollaan menossa lastenneuvolaan jälleen kerran hänen kanssaan. Tuo huutaminen on kovin tuttua. Kotona poika karjuu, paiskii, kirkuu, huutaa jne... Ihan neuvoa kysyisin, miten sitten toimitte poikanne kanssa. Mies ottaa jatkuvasti pojan kanssa yhteen ja riidat on hirveitä. Miehen mielestä juuri jatkuva kurittaminen on ainoa ratkaisu. Minä taas olen passiivinen ja annan joko mennä ohi tai selvitämme asian nopeasti. Itse en kestä tappelua. Mikä olisi oikea tapa pärjätä tällaisen lapsen kanssa. Jotain ihan käytännön vinkkejä??

lääkitys.Se on kuitenkin vain koulupäiviksi tarkoitettu.Saa nähdä miten nyt ,kun poika on uudella osastojaksolla,että saadaanko lääke myös koti käyttöön lomille ja viikonlopuiksi.Aluksi lääke oli vain koulupäiville,koska lapsi todellakin menetti ruokahalunsa tyystin.Illalla sitten annoin syödä vaikka ja mitä,kun alkoi taas ruoka maittaa kun lääkkeen vaikutus alkoi laantua.Meillä kanssa poika 10v.adhd/asperger.Ja lääke oli concerta,mutta nyt kun vaihdettiin equasymiin,nin ruoka ja uni ongelmat ovat histioriaa.Ainut haitta puoli on se ,että lääkkeellä ei ole ihan niin hyvää vastetta kuin concertalla oli.

Pojalla ongelmana impulsiivisuus ja sitten kun vielä tuota aspergeriakin ,niin sosiaaliset taidot ovat aika heikoilla kantimilla.

Meillä pojalla elämää helpottavat rutiinit,jotka ovat assille tärkeitä.Toinen asia millä saadaan poikaa ojennukseen on pelikiellot.Pelaaminen on pojalla kaikki kaikessa ja sillä on hyvä sitten "kiristää"jos ei ala asiat mennä sopimusten mukaan.Tästä on meille ollut todella suuri hyöty,että pärjätään pojan kanssa.Siksi meillä ei ole säännöllisiä pelia aikoja tai päiviä,koska muuten tämä systeemi romuttuisi täysin.Suurimmista mokista tulee viikon pelikieltoa ja pienemmistä päivien.Nyt on mennyt lomalla,ettei ole kielto edes tullut.

Meillä pojalla pahin ongelma onkin koulun käynti ja nyt onkin pitkällä osastojaksolla parhaillaan,että mitä apua pojalle saataisin kouluun,kun ahdistuu ja tuskastuu siellä ja masentuu.En vain jaksa ymmärtää mikä siinä koulussa niin tökkii.Poika on testeissä paljon ikäisiään edellä ja älykkäämpi,mutta kun jumii joka asiaan siellä koulussa.

Meillä on myö tuo,että jos ottaa poikaa kiinni nii alkaa hirveä huuto,että älä hakkaa että sattuu.Arvaa hävettääkö kun ihmiset katsoo,että mitä lapsenhakkaajia nuo vanhemmat ovat.

Meillä on lisäksi 2 tavislasta,että voidaan todellakin sanoa,että tämä pojan oireilu ei johdu kasvatuksesta.

Meillähän pojalla on noita tuntoaistiyliherkkyyksiä,niin sillä ei pidä iholle tulemisiseta,jos ei ole"lupaa "tulla tai halia tai olla lähellä.

tapaa myös jatkuvasti ihmisiä jotka luulevat, että kovalla kurilla kuntoon (lue: kinastelua, ei pienintäkään myönnytystä rangaistuksia liki nöyryytykseen asti) mutta oikeasti eivät pääse lapsen kanssa eteenpäin ollenkaan vaan hakkaavat päätään seinään...



Onneksi muksulla (yli 10v) toimii sos. kontrolli ja kahnauksia syntyy eniten tuttujen kesken jotka jo osaa hallita tilanteen.

"keskustellaan ja jutellaan mitä tapahtui/ miltä susta nyt tuntuu" tyyppiä. Voin sanoa, että mikään näistä tyyleistä ei toimi mitenkään.

9

Jostain syystä tämän vanhimman poikamme kanssa on vain kaksi tunnetilaa. Joko hän on rauhallinen tai räyhää kuin mielipuoli. Hän räjähtää välittömästi ja aivan käsittämättömistä asioista. Esim. meillä mennään aina suht samoihin aikoihin nukkumaan. hänelle se tuntuu olevan yllätys joka ikinen kerta ja vastalauseena on paiskimista, huutoa, kirkumista ja lisää kirkumista. Sillä aikaa hänen veljensä menee ihan rauhallisesti nukkumaan. Kun veli nukahtaa tämä vielä pelleilee ja yrittää pitää veljensä kaikinkeinoin hereillä. Sama alkaa aamulla 5 aikaan. Valot päälle ja veli ylös sängystä vaikka väkisin. Sitten metelöidään vauvakin hereille ja aika usein juuri kiristää sillä, että nyt mä herätän vauvan jos en saa pelata tai valvoa.



Mies inhoaa kiristämistä ja tottelemattomuutta siihen pisteeseen kuin se meilläkin menee ja tappeluhan siitä tulee. Poika huutaa ikkunasta apua ja älä hakkaa ym, vaikka ei muusta olisi kysymys kuin kosketuksesta. Naapurit pitää suunnilleen rikollisena, koska hän tekee aina mitä isot käskee ja ei ajattele omialla aivoillaan mitään. Uskoo myös, että hän ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa mitenkään siihen mitä hänelle tapahtuu. Hänelle kaikki on aina puuntakaa tuleva yllätys ja useinmiten ei kiva sellainen. Ei kuulemma muista mitään mistä on puhuttu.



Pojan poissaolon kyllä huomaa. Vietettiin mökillä iltaa ja poika oli halunnut jäädä mummolaan joten oltiin mökillä nuorimmaisten lasten kanssa. Oli rauhallista, juteltiin, keskimmäinen meni nukkumaan omatoimisesti sitten poika ilmestyikin isovanhempien kanssa pihaan 11 jälkeen illalla. Ei halunnutkaan nukkua mummolassa. Heti kiskomaan nukkuvaa veljeä sängystä ja huuto alkoi, lelujen paiskominen ja riehuminen. Silloin tuntui, että menen ulkorakennukseen nukkumaan.

Voimat on loppu ollut jo kauan ja töistä ei ole kiva tulla kotiin.

9

Hänen lapsuutensa kuulosti juuri samanlaiselta kuin nuo teidän kertomuksenne Ad/hd lapsista, Siihen aikaan ei vain osattu diagnosoida.



On varmaan hurjan rankkaa kasvattaa ad/hd lasta :-(

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat