Vierailija

Jos jommastakummasta pitäis valita?



Ja kumpaa katsot enemmän kieroon: naista jonka mies on kerran pettänyt ja silti suhde jatkuu, vai naista jota ukko on lyönyt ja silti suhde jatkuu?

Sivut

Kommentit (40)

Lähtisin suhteestä jo silloin, jos niin todella tekisi mieli tehdä! Ja tästä voin mennä takuuseen. Niitä ei tee vahingossa!!! Vastasin vaan sille yhdelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En antaisi kumpaakaan anteeksi. Jos mieheni pettäisi tai löisi, lopettaisin rakastamisen välittömästi. Silloin tuntemani rakas ihminen olisikin muuttunut ihan toiseksi.

valitsen pettämisen.

Kun kerran antaa lyömisen anteeksi niin se on silloin hyväksytty asia. Oikeasti näin on myös pettämisen laita, mutta kun kysymys oli näin aseteltu, niin vastaus on tämä.

Olen pettämisen kokenut ja sitä todella neljän lapsenkin tähden yrittänyt antaa anteeksi, mutta nyt vuodenkin jälkeen se ei tunnu täysin onnistuvan. Lyömisestä' en todellakaan osaa sanoa, koska sitä en ole kokenut, mutta nyt tuntuu, että pettämisestä jäis syvemmät haavat itseeni. Siinä kuitenkin loukataan niin voimakkaasti koko naista itsessäni, että siinä ainakin minä menin täysin hajalle. En ole enää se sama ihminen, joka olen ollut aina aikaisemmin. Siinä loukkaus on niin henkilökohtainen. Tosin samat tunteet voisivat tulla löymisessäkin, en siis tiedä!

Lyömistä en ikinä. Enää.



Mua on petetty ja lyöty ja molemmat tuntuivat ihan helvetin pahoilta. Mutta jos pitäisi sanoa, kumpi vahingoitti mua enemmän, naisena ja vaimona ja muutenkin, niin se oli lyöminen.

Vierailija:

Lainaus:


En antaisi kumpaakaan anteeksi. Jos mieheni pettäisi tai löisi, lopettaisin rakastamisen välittömästi. Silloin tuntemani rakas ihminen olisikin muuttunut ihan toiseksi.

Eipä ole ihme, ei, kun asenteet tuntuvat olevan suht nuorillakin naisilla sellaiset että lyömisen voisi mielummin antaa anteeksi. Huhhuh.



Jos pettäminen tekee kolauksen naiseuteen, niin lyöminen ehdottomasti vaurioittaa yksilön ihmisyyttä. Minusta se on huomattavasti vakavampi asia kuin pettäminsen aiheuttama mielipaha. Ja kyllä, molempia olen kokenut. Ajattelin vuosikausia että juoskoon vieraissa niin paljon kuin lystää niin ei tarvitse pelätä lyöntejä. Kunnes uskalsin lähteä.



Minäkin olen stä mieltä että anteeksi annettu lyönti antaa oikeuden toiselle lyönnille. Ja seuraavalle ja seuraavalle. Kun kerran on annettu anteeksi, niin miksi ei toisenkin kerran.

Homma menee naiset niin että lyömistä ei pidä koskaan antaa anteeksi. Pettäjän kanssa voi harkita, mutta onko siitä hyötyä, se on jo toisen ketjun aihe.

Olinpa kovasti ennen sitä mieltä ettei anteeksi anneta, mutta käytäntö opetti toisin. Poikaystäväni löi minua yhden ainoan kerran, poskiluu murtui ja jouduin leikkaukseen. Kävimme asiasta tosi pitkät keskustelut ja terapiat (aluksi olimme " erossa" ) mutta huomasimme, että vasta kaiken tämän jälkeen todella opimme tuntemaan toisemme! Tietenkään lyömistä ei voi puolustella mutta meillä oli aiemmin vakavia kommunikaatio-ongelmia. Nyt viisi vuotta myöhemmin olemme kahden ihanan pojan vanhempia, naimisissa ja suunnittelemme oman kodin ostoa! Eikä ole tarvinnut pelätä enää lyömistä, mikä on pääasia!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat