Vierailija

5-vuotias poikani (täyttää pian 6v) on alkanut viettää paljon aikaa samalla pihalla asuvan 7-vuotiaan pojan kanssa. he ovat ulkona tuntikausia ja eivät malttaisi tulla sisälle. minun pojallani on muitakin kavereita iltapäiväkerhossa, ja viettää myös mielellään aikaa kotona minun ja pikkuveljensä kanssa, mutta tuntuu että tämä toinen poika haluaisi olla kaiken mahdollisen ajan poikani kanssa. aamulla tulee pyytämään ulos heti kun on herännyt ja koko päivä pitäisi olla yhdessä. odottaa usein pihalla tai meidän oven takana milloin tullaan kotiin. hänellä ei ilmeisesti ole muita kavereita, vaikka on täällä asunut jo kauan ja me olemme vasta äskettäin tänne muuttaneet.



no, aluksi oli mukavaa että pojalla oli edes joku kaveri kenen kanssa ulkoilla. mutta pian alkoi tuntua, että tämä kaveri vähän vanhempana määräilee ja pomottaa ja käyttää vähän liian rajuja otteita leikeissä. on myös opettanut poikani kiipeämään pihan puihin, mikä on kiellettyä. itseäni myös ärsyttää hänen tapansa odottaa oven takana, kun poikani on esim. syömässä ja kuunnella mitä meillä tapahtuu. ikävin juttu mielestäni on kuitenkin se, että poikani, joka ei aiemmin koskaan pyytänyt uusia leluja vaan leikki tyytyväisenä niillä joita hänellä jo oli, on alkanut kateellisena himoita uusia leluja, koska tämä toinen poika on kehunut miten usein hän saa uusia leluja, ilmeisesti joka kauppareissulla, ja miten paljon hänellä on kaikenlaisia leluja. meidän kasvatusperiaatteisiimme kuuluu se, että leluja saadaan vain lahjoiksi erityisinä päivinä ja tähän asti poika on ollut täysin tyytyväinen.



tänään sitten poikani ei tullut sisälle kun käskin ja jäi vahvasti sellainen tunne, että tämä kaveri yllytti jäämään pihalle vaikka olin käskenyt tulla sisälle. minulla on pieni yksivuotias ja olen 9. kuulla raskaana joten en todellakaan jaksa juoksennella pitkin pihoja etsimässä poikaa kun pitäisi tulla sisälle ja tämän olen tehnyt hänelle selväksi, ja tähän asti onkin aina tullut sisälle kun on käsketty.



päätin että leikit loppuvat nyt tähän. sanoin, että tämän kaverin kanssa poika ei lähde enää ulos koska ei tule sitten sisälle silloin kun sanotaan. ja myös siksi, että tämän kaverin kanssa aina sattuu ja tapahtuu. olinko sittenkin liian ankara? pojallani ei kuitenkaan ole ketään muutakaan kaveria varsinkaan kesällä kun kerhokin loppuu.

Kommentit (17)

Naapurin 2 lasta on pihassamme (ok-talo) aamusta iltaan. Monesti ovat pihassamme leikkimässä kun tullaan esim. kaupasta ja sitten vaativat meidän lapsia jäämään heti ulos leikkimään. Syömässä pitäisi käydä "tosi nopeesti" ja sen aikaa koputtelevat ikkunan takana yms. Minun tai mieheni kielloista/komennoista eivät ota kuuleviin korviinsa vaikka kuinka tiukasti ja moneen kertaan sanoisi.Itse tykkään kun lapsilla on naapurissa kavereita, muita lapsia tässä lähellä ei olekaan. MUTTA mielestäni pitäisi uskoa jos sanotaan että nyt menette omaan pihaanne odottamaan tai että nyt me ei ulkoilla. Olisi myös joskus kiva olla pihalla ihan vaan oman perheen tai omien vieraiden kesken. Vaan ei onnistu kun naapurin lapset on siinä samantien kun ovi aukeaa, ellei tosiaan jo valmiiksi odottamassa.Meillä omat ja naapurin lapset on samanikäisiä, mutta silti isommassa perheessä kasvaneet naapurin lapset selvästi määräävät leikit ja pitävät meidän lapsia "alaisinaan" joiden pitää totella. Ja todellakin, leikit on paljon rajumpia. Lelujen suhteen meillä on kyllä toisinpäin; meidänkään lapsilla ei mitään hienoja uutuusleluja ole tai ylipäätään kovin paljoa leluja, mutta naapurin lapsilla kaikki taitaa olla isojen sisarusten vanhoja. Ovat sitten koko ajan "lainaamassa" meidän leluja ja viemässä niitä omaan pihaansa...Pitäisi tosiaan jonkinlaiset säännöt sopia näiden lasten vanhempien kanssa, mutta vaikeaa on kun niitä ei ikinä näe. Tuntuisi tyhmältä ovellekaan mennä sanomaan että voitteko vahtia että lapsenne pysyy omassa pihassa silloin kun me ei olla kotona.

Sinä annat säännöt kuinka kauan on ulkona ja missä lapsesi saa liikkua. Sinä sanot kavereille nyt kotiin meillä ei saa enää olla, terve tuloa huomenna.Teillä on teidän säännöt mulla on omansa ja teillä noudatetaan teidän sääntöjä, kerro säännöt myös kaverille leikin lomassa jotta hän tietää kuinka ollaan. Rajoita menemistä esim. 1-2 pv, jos ei tule kotiin kun pyydät. T.Äiti, joka kehottaa lapsiaan kiipeilemään oman pihan puissa .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

5-vuotias poikani (täyttää pian 6v) on alkanut viettää paljon aikaa samalla pihalla asuvan 7-vuotiaan pojan kanssa. he ovat ulkona tuntikausia ja eivät malttaisi tulla sisälle. minun pojallani on muitakin kavereita iltapäiväkerhossa, ja viettää myös mielellään aikaa kotona minun ja pikkuveljensä kanssa, mutta tuntuu että tämä toinen poika haluaisi olla kaiken mahdollisen ajan poikani kanssa. ***Selvästi pojallasi on kuitenkin hauskaa, koska ei malta tulla sisälle. Vanhemman käsky on hyvä tekosyy jos ei halua enää leikkiä . on myös opettanut poikani kiipeämään pihan puihin, mikä on kiellettyä. *** perheissä on eri sääntöjä ja niiden noudattamista vahditaan eri tavoin. Et sinä voi määrätä, mitä kaverit "opettavat" lapsillesi, voit vain vaatia teidän sääntöjen noudattamista ja antaa rangaistuksia rikkeistä ikävin juttu mielestäni on kuitenkin se, että poikani, joka ei aiemmin koskaan pyytänyt uusia leluja vaan leikki tyytyväisenä niillä joita hänellä jo oli, on alkanut kateellisena himoita uusia leluja, koska tämä toinen poika on kehunut miten usein hän saa uusia leluja, *** Tämäkin olisi ollut edessä hyvin pian muutenkin. Kyllä ne muotilelut tulevat tutuiksi ennemmin tai myöhemmin eikä ole olemassa lasta, joka ei kinuaisi uuttatänään sitten poikani ei tullut sisälle kun käskin ja jäi vahvasti sellainen tunne, että tämä kaveri yllytti jäämään pihalle vaikka olin käskenyt tulla sisälle. minulla on pieni yksivuotias ja olen 9. kuulla raskaana joten en todellakaan jaksa juoksennella pitkin pihoja etsimässä poikaa kun pitäisi tulla sisälle ja tämän olen tehnyt hänelle selväksi, ja tähän asti onkin aina tullut sisälle kun on käsketty. *** Lapsi ei totellut, voi hurja ja varmasti jonkun muun syy. Herää tähän päivään. Joskus lapsi pitää vain hakea sieltä pihalta ja määrätä rangaistus tottelemattomuudesta. Samalla voi tietysti puhua siitä, kuinka hienoa ja rohkeaa on vastustaa mahdollista kaverin painostusta.päätin että leikit loppuvat nyt tähän. sanoin, että tämän kaverin kanssa poika ei lähde enää ulos koska ei tule sitten sisälle silloin kun sanotaan. ja myös siksi, että tämän kaverin kanssa aina sattuu ja tapahtuu. olinko sittenkin liian ankara? pojallani ei kuitenkaan ole ketään muutakaan kaveria varsinkaan kesällä kun kerhokin loppuu.

***Siis olit liian ankaa. Päivän-kahden aresti ja sääntöjen kertaus olisi riittänyt. Nyt veit lapseltasi kaverin kokonaan. Ilmeisesti kaverin vanhempien kanssa voi jutella näistä asioista? Keskustelkaa heidän kanssaan säännöt selviksi ja valvokaa niitä yhdessä. Yhteiset lapsilla tiedossa olevat rangaistuksetkin olisi hyvä juttu.

en toki väittänytkään, että oma "mussukkani" olisi syytön ja virheetön. mutta selkeästi on kyllä monia juttuja oppinut tältä vanhemmalta pojalta.



olen tavannut pojan isän kerran pihalla. ihan ok ja silloin selvisikin ettei tällä pojallakaan ollut lupaa kiivetä puihin vaikka minulle niin väittikin. isä sanoikin että poika on hemmoteltu koska on perheen iltatähti, ilmenee mm. tuossa lelujen määrässä.



poika olisi tulossa meille leikkimään joka ikinen päivä jos päästäisin. kerran kuuntelin ikkunasta kun hän toistuvasti pyysi poikaani kysymään eikö pääsisi meille leikkimään. on hän meillä ollutkin muutaman kerran mut ei tunnu ymmärtävän et joka päivä ei sovi varsinkin kun meillä on yksivuotias joka nukkuu vielä pitkät päiväunet.



vielä ärsyttävämpää on se että hän tulee viikonloppuisin aamulla jo esim puoli 10, poikani saattaa olla vasta herännyt, sit hän odottaa oven takana kun poika saa syötyä aamupalan ja puettua päälle ja sit aina kysyy miks kesti niin kauan. jos ollaan lähdössä johonkin hän kysyy monelta tullaan takaisin. ei ole mielestäni ihan normaalia.



asiaa mietittyäni vielä tulin siihen tulokseen että päätökseni oli oikea - varsinkin kun poikani ei edes sitä vastustanut, vaikutti melkein helpottuneelta ettei tartte aina mennä ulos. kaveri oli kerran sanonut et pojan pitää leikkiä hänen kanssaan aina kun hän haluaa "tai muuten ei olla kavereita". syömässäkin pitää aina käydä nopeasti ja heti takaisin pihalle tai muuten hän suuttuu.

Minusta tuntuu että tuossa iässä 7-8v, leikit on aika määräilevät juuri jos leikkikaveri on 5v. Ehkä ikä ero on aika suuri niin tiiviiseen kaverisuhteeseen. Sitä pitää vielä vanhemman hallita.



Sinä olet se joka sanelee koska sisälle tullaan ja leikki loppuu, missä leikitään ja mitä voidaan leikkiä.



7v. keksii yleensä eri tavalla leikin ja 5v toteuttaa hyvin mielellään sitä mukana ja värittää omalla mielikuvituksellaan sitä kyllä innokkaasti :)



Meillä on tässä pihassa ihan sama asetelma, niitä 4v lapsia vain on enemmän ja yksi 7-8v lapsi, joka ei noin tungetteleva ole mutta kyllä ne leikit ovat täysin erit hänen ollessa mukana. Aiemmin luotin tähän poikaan, nyt en enää, tyttöni puhuessa kuinka hän kuitenkin vähän kiusankin kautta leikkii.. Joudun siis joko puhuttelemaan tämän pojan tai olemaan jatkossa tuolla ulkona mukana kuuntelemassa, en tiedä kuinka toimisin..



Mutta mielestäni sinä olet toiminut kyllä sillain oikein että teillä on tietyt pelisäännöt ja niistä ei voida poiketa, ymmärrän sinua, et voi juosta pitkin pihoja etsimässä sitä lasta, täytyy tietää missä on ja tulla kun huudetaan. Jos näistä lipsuu ja antaa lipsua niin sittenhän meno on ihan mahdotonta.



Voivathan he leikkiä vielä yhdessä mutta lyhyempiä aikoja kerrallaan ja teet selväksi että sieltä tullaan sisälle kun sovitaan ja jos ei onnistu niin ei onnistu leikitkään!

Säännöt voi sanella ja niiden rikkomisesta rangaista, mutta jollain muulla tavalla kuin että et enää saa leikkiä sen ja sen kanssa. Siinäpähän poikasi sitten nököttää yksinään.

Niin meillä tyttö on 5v ja asumme hyvin pienessä, tiiviissä rivitaloyhtiössä, jossa aina jonkun lapsen vanhemmat ovat ulkona, hyvin usein olemme kaikki kun siinä sitten saa itsekkin jutella :) Joten olen kovasti myös sitä mieltä että tuon ikäisillä pitää vanhemman olla mukana ulkona, pihapiiristä riippuen. Kyllä 5v voi olla turvallisella pihalla jo yksinkin mutta näköyhteys täytyy säilyä.Sitten jos on nämä metkut, että lähdetään ja varsinkin ettei tulla kun huudetaan niin eihän siellä silloin voida olla..Itse pidän tiukkaa linjaa myös siinä koska voi mennä ovelle soittamaan ja kysymään ulos, ikkunoiden alla ei juoksennella/oleskella jne., ylipäätään toisten ovilla ei norkoilla, vanhempien opastuksistahan ne lapset oppivat ja jos kotoa ei näitä neuvoja saa niin ei voi 7v lapsikaan osata.

voi tietää vaikka jos oma poikasi on ollut innoissaan kaikissa ehdotuksissa mukana. Monta kertaa pojanviikarit saavat yhteistuumin vaikka mitä ajatuksia. Älä nyt rupea tuolle "ei meidän mussukka" linjalle, kuule yhtälailla se sun kakaras on syypää. Jollakin tavalla kuulostat vähän hienohelmalle.

Tai eihän ne lapset niitä pahoina näe tai koe, päinvastoin. Maailma on loputtoman mielenkiintoinen paikka.Minulla on 7-vuotias poika, eskari. Ainoa lapsi ja lastenlapsi joka on saanut varmasti liikakin jakamatonta huomiota. Nämä mainitsemasi asetelmat toistuvat täälläkin. Oma poikani vie mukanaan pienempiä, ja toisaalta isommat häntä. Niinhän se on aina ollut.Tosin en hyväksyisi sitä että poika odottaisi, kuulostelisi tai kyttäisi kenenkään oven takana heti aamusta alkaen. Sen suhteen on tarkat säännöt, ja kyläilyistä sovitaan aina etukäteen. Pidämme yhteyttä siis vanhempien välilläkin ettei epäselvyyksiä tai muuta hankaluutta tulisi.Ota ap yhteyttä sen poikasi kaverin vanhempiin. Asiat todennäköisesti selkiintyvät kun niistä puhutaan.

Oletko tavannut tämän pojan vanhempia? Tai keskustellut säännöistä myös tämän toisen pojan kuullen?



Mua kans ärsyttäis, jos kaveri venttaa oven takana, kun oma lapsi syö. Tai olis koko ajan änkeämässä meille tms.

joten en usko että ap:een poika nököttää yksinään jos poikien yhdessäoloa vähän rajoittaa.

Olen tavannut myös tuollaisis lapsia jotka tavallaan luulevat että koko maailma pyörii heidän ympärillään. Toisen pitäisi tulla ja mennä heidän pillin mukaan ja määräillään että "syöt nopeesti ja tuut sitten takas" tai jos äiti pyytää sisälle niin kaveri sanoo että "nyt tehdään vielä tää ja tää juttu, sit voit mennä sisälle".



Minulla oli lapsena tuollainen ystävä. Oltiin tosin hieman vanhempia, mutta manipuloi ja provosoi aina minua vanhempiani vastaan. Itse sai mennä miten huvitti mutta minulla oli kotiintuloajat ja säännöt. Sekös otti päähän ja aina kun minun oli aika lähteä kotiin illalla alkoi se vaatiminen "ei se haittaa jos et sä heti mee" tai "kyllä sä voit sanoo että tuut tunnin myöhemmin" ja jne.. Yritin tietenkin olla mieliksi kaverille koska pelkäsin että hän ei enää olisi kaverini, oli myös sellainen persoona että sai puhuttua myös muut lapset puolelleen jos sille päälle sattui. Vanhempani yrittivät puhua ystävyydestä ja leikkimisestä myös muiden lasten kanssa, mutta eivät ikinä suoraan sanoneet etten saisi kyseisen lapsen kanssa olla. Monet riidat kyllä käytiin kotona koskien epäsuorasti tai suorasti tätä kaveriani sekä menemisiä ja tulemisia.

Murrosiässä sitten tajusin millainen luonne tämä kaverini oli ja että ystävyys ei ole tasavertaista ja pikkuhiljaa siirryin viettämään aikaa muiden ystävien kanssa.

Olen itse alkanut hieman rajoittaa pojan leikkimistä juuri yhden naapuruston pojan kanssa. Kaveri on vanhempi ja yllyttää koko ajan tekemään kaikkea, minkä tietää olevan meidän pojalta kiellettyä. Ärsyttävintä on se, kun kaveri käskee poikaa hakemaan sisältä karkkia/keksiä/mehua, jos tietää, että meillä on niitä tarjolla. Ei tunnu itse saavan kotoa mitään herkkuja koskaan. Naapurustossa on paljon lapsia, mutta kummallisesti aina riitaa syntyy vain silloin, kun tämä kyseinen poika on leikeissä mukana. Hän valitsee aina yhden lapsen, jonka kanssa haluaa vain leikkiä, ja alkaa kääntää tämän mieltä muita vastaan. Olen ajatellut mennä juttelemaan hänen äitinsä kanssa, koska asia alkaa saada kohtuuttomat mittasuhteet.

Itse en ikimaailmassa antaisi oman 5-vuotiaani "olla tuntikausia ulkona" ILMAN VANHEMPIAAN tai muita aikuisia. En todellakaan. 5-vuotias on vielä pieni ja saa päähänsä milloin mitäkin ideoita, puhumattakaan jos seurana on vielä 7-8-vuotias lapsi (joka hyvin lapsi siis vielä hänkin)!

hankalaa on nyt se, että reilua olisi, että tuo 7v olisi saanut jotain palautetta siitä, miksi ei enää saa kaveria ulos. Isommilla onkin tapana pomottaa pienempiä ja niin edelleen. Ehkä olisi ollut parempi rajoittaa lasten leikkejä - ei kieltää kokonaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat