Seuraa 

3,5 vuotiaan mustasukkaisuus raastaa koko perhettä.

Tyttäremme on alkanut huutamaan,sylkemään,heittelemään tavaroita,

väittämään vastaan,lyömään ym.

öisin hän haluaa viereen nukkumaan ja on kokoajan hankalalla päällä.

kiukkuaa, eikä tottele ollenkaan.

välillä tekisi mieli ravistella häntä.

mikä avuksi?

vauvasta hän pitää mutta kiukku kohdistuu vanhempiin.

ekat 6vkoa oli suht normaalia mustasukkasuutta mut nyt 2 viimestä vkoa on ollut ihan kamalia.

mieheni on paljon töissä eikä aikani saati jaksamiseni enää tahdo riittää tytölle kodin ja vauvanhoidon jälkeen.

mitä teen jotta jaksaisin?

kiitos kaikille vastanneille

Kommentit (6)

Olen kyllä yrittänyt kaikenlaista tytön kanssa.

Saanut auttaa vauvan ja kodin hoidossa,leikkiäkkin on yritetty mutta se muuttuu aina raivoisaksi taisteluksi,tyttö komentaa mitä saa tehdä ja mitä ei.

Puistossa käydään päivittäin mutta sielläkään ei leiki, kyhnää vain vieressä ja kiukkuaa.

Ottaisin viereenikin mutta meillä pieni ja ahdas asunto joten kapeaan sänkyyn ei mahdu,mieskin nukkuu lattialla.

Tiedän kyllä että tämä menee ohi jossain vaiheessa joten täytyy vain koittaa kestää.

Harmillisinta tässä on kun vauva on suht rauhallinen ja antaa nukkua yöt niin esikoinen järjestää ohjelmaa juuri öisin.

Yöunet mullakin n.3-5 tuntia pätkissä ja päivisin ei nukuta ollenkaan.

No vaavi heräs joten hyvää kesää ja kiitos

Voi miten lohduttavaa kuulla, että emme ole ainoita, joilla on palkitseva 5v+pikku kaksoset yhdistelmä! Vuosi sitten kaksosten synnyttyä esikoinen osoitti todella voimakkaasti mieltä minulle ja miehelle, vauvoille ei sen sijaan tehnyt mitään pahaa. Nyt kun taaperot ovat lähteneet liikkeelle ja touhuamaan niin pahanteko on alkanut... puristellaan ja mätkitään pieniä aina kun silmä välttää. Välissä oli jo seesteinen vaihe, jolloin EREHDYIN luulemaan, että pahin mustasukkaisuus oli ohi.



Nyt siis 5vuotiaamme on viimeisen kuukauden ollut kuin eri planeetalta. Kiukkukohtaukset ovat kaameita: potkitaan, lyödään ja kiljutaan kurkku suorana. Ihan kuin poika vaipuisi johonkin ' transsiin' , ei kuule eikä reagoi mihinkään kun kiukku menee niin hurjaksi. Olemme miehen kanssa vuorotellen esikoisen seurana ja huomiota on yritetty antaa paljon, mutta mikään ei tunnu auttavan... : (



Alkuperäiselle ei siis ollut tässä mitään vinkkiä, mutta sainpahan purkaa eilisen kiukku-huutokohtauksen jälkipaineita : )



Trubadix, kiukkuinen 5v ja tuplat 1v4kk



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se saattaisi auttaa paljonkin. Sitten voisi myöhemmin yhtä aikaa vauvan kanssa siirtää omaan huoneeseen (siis sitten kun on hyväksynyt vauvan perheeseen).



Paljon sylittelyä esikoiselle ja myös ihan suoraa puhetta vauvasta ja miten se muuttaa elämää. Yrittäkää te pukea esikoisen tunteet sanoiksi, niin että hän itsekin ymmärtää miksi tuntuu niin pahalta.



Nämä tuli ihan ekana mieleen.

Aika on varmaan ainakin yksi joka auttaa; mustasukkaisuus helpottaa kunhan vahempi lapsi tottuu vauvan olemassaoloon. Tämä ei tietenkään juuri auta " tähän hätään" =(



Oletko kokeillut ottaa isompaa mukaan esim. kodin töihin ja markkinoinut niitä ison tytön juttuina? Tai avuksi vauvan hoitoon? Vaipan hakeminen ja vaatteiden valitseminen vauvalle voi olla " kova juttu" ! Meillä toiminut myös se, kun olen kehunut isompaa siitä kuinka reipas ja taitava hän on ja " auttaa äitiä vauvan hoidossa" . " Yhdessä kun hoidamme tuota vauvaa, niin hänestä tulee vielä yhtä iso kuin sinusta" ja vanhemman lapsen kasvot loistaa tyytyväisyydestä! Oman ajan antaminen esikoiselle on tietenkin myös tärkeää. Pienetkin omat jutut äidin tai isän kanssa ovat mieleisiä, kun isommasta tuntuu että " vauva on ominut äidin"



Toivottavasti tästä yönkähmässä kirjoitetusta selityksestä saa jotain tolkkua!=) Ja tsemppiä toivon kakille mustisten kanssa taisteleville; kyllä niistä lapsista vielä kasvaa kaverit toisilleen!

Meillä esikoinen oli 3v2kk, kun meille syntyi kaksoset. Kaksi ekaa viikkoa meni todella hyvin ja vauvat olivat ihania poika oli todella ylpeä veikka. Sitten kaikki muuttui yhtenä yönä. toinen vauva alkoi huutamisen ja huusi lähes tulkoon aina hereillä ollessaan tätä jatkui 2kk. Tyttöä piti kantaa koko ajan ja poika vaati kaiken ajan, kun toinen nukkui. Esikoinen alkoi tehdä todella kiusaa, kun syötin toista kasasi poika tyynyjä ja peittoja toisen vauvan pään päälle. Yhden kerran kun vaihdoin pojalle vaippaa ja tyttö oli sitterissä huoneem toisessa päässä esikko nosti yhtä" äkkiä tytön käsistä ylös ja ennen ku ehdin hätiin päästi irti ja tyttö rämähti uudestaan sitteriin selälleen. Jouduin väkisin ottamaan esikoisen mukaan vessaankin, jottei sillä välin tehnyt pahaa pienille. Onneksi tuo mustasukkaisuus alkoi muutaman viikon päästä kohdistua vauvojen sijasta minuun, vaikka ei sekään niin hauskaa ollut, mutta ei tarvinnut enää joka sekuntti olla varpaillaan. Poika oli hoidossa 10pv/kk, mutta illat oli silloin pelkkää tappelua. Otin pojan pois hoidosta, kun tuplat oli 10kk. Meillä ensimmäiset kolme kuukautta nuo pienet olivat täysin eri rytmissä ja mulla hirveästi univelkaa. Nukuin tuona aikana 2-5h/vrk ja senkin pätkissä. Mies lähti aamulla töihin yli 100km:n päähän 4-5 aikaan ja tuli yleensä 17-18 välillä ja joutui usein olemaan myös viikonloppuisin työssä. Keväästä syksyyn mies on aina reissussa ja käy 1-4 kertaa kotona piipahtamassa tuona aikana. En todellakaan halunnut, että mies valvoisi yöllä vauvojen kanssa, koska sai muutenkin niin vähän unta. Iltaisin kävin kaupoissa tai kirpputorilla, kun halusin hetkeksi pois kotoa. Esikoinen jäi tosi vähälle huomiolle varsinkin tuon ekan kolmen kuukauden aikana en edes yhtään kirjaa voinut lukea keskeytyksettä. Jossain vaiheessa poika alkoi myös roikottamaan pieniä sylissä. Mihinkään leluun vauvat eivät olisi saaneet koskea. Aina kun syötin tai tein vauvojen kanssa jotain poika teki pahojaan. Nyt pojalla on alkanut joku 5v uhma ja multa menee tohon poikaan koko ajan hermot, esittää vauvaa, eikä edes puhu kunnolla. Vaikka välillä viedään pienet mummulaan ja annetaan pojalle koko huomio, niin mikään ei tunnu riittävän vaan kiukuttelu jatkuu tuolloinkin. Pitkä sepustus ja jatkoakin vielä olisi, vaan nyt täytyy laittaa ruuat lautasille ja lähteä sitten vähän reissuun näin sateisen päivän kunniaksi.

...eletään pikkuriiviön kanssa. Joten vinkkejä vastaanotetaan mieluusti. Koko perhe alkaa olla tosi väsynyt ja lista paikoista, joihin ei enää ' ikinä' mennä ja mitä ei enää ' ikinä' tehdä yhdessä sen kun kasvaa. Tästä taitaa tulla pitkä kesä...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat