Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miten musta tuntuu, että kaikki on raskaana samaan aikaan?



Itse emme voi yrittää edes vielä muutamaan vuoteen. Olo on jotenkin... katkera? Ei, en ole katkera. Olen vain surullinen, kun en itse voi raskaana olla...

Sivut

Kommentit (45)

että aloitettaisiin yritys,mutta siitäkään ei voi olla niin varma että tärppää jos lopettaa pillerit niin kierto voi mennä tosi sekaisin,,

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

omistusasunto ja annetaan lapselle lupa tulla. Silloin puitteet ovat ikäänkuin vakaat ja turvalliset. Tosiasiassa moni lapsi joudutaan viemään aikaisin hoitoon ihan vain sen vuoksi, että vanhemmat saavat makseltua asuntovelkaa pois.

Vierailija:

Lainaus:


Voi elämä että itkettää ap:n kaltaiset typerykset.




Haluan mahdolliselle tulevalle lapselleni hyvät olosuhteet. En halua elää yhteiskunnan elättinä. Haluan, että oma kehitys ihmisenä on siinä vaiheessa, että lapsella on hyvä elää ja voin olla hyvä vanhempi. Haluan, että voin keskittyä lapseen. Haluan myös keskittyä opintoihini.



Näiden kaikkien lisäksi haluan myös lapsen.



Miksi en voi surra sitä, etten voi kaikkea saada samaan aikaan? Miksi en saa olla surullinen, että yksi haaveistani tuntuu olevan taas niin kovin kaukana?



ap

jos tarkastellaan ensisynnyttäjien keski-ikää ja sitten toisaalta ikää, jolloin hedelmällisyys alkaa merkittävästi hekkenemään. Ensisynnyttäjät ovat keskimäärin liki kolmekymppisiä ja toisaalta 35 ikävuodesta lähtien naisen hedelmällisyys on jo hiipumaan päin. Tähän väliin ei jää kuin muutama vuosi, ja siinä välissä lapset keskimäärin nykyään hankitaan.



Tilastot eivät koskaan tietenkään päde yksilötasolla, vaan yksilön hedelmällinen ikä on se edellä mainittu liki 30 vuotta. Ap ei alussa tullut maininneeksi ikäänsä, joten päädyin pohtimaan asiaa näin yleisellä tasolla.



T. Hedelmällisyyskommentoija

Minulla on jo 2 lasta, ja vasta nyt kaverit alkavat vauvabuumin.

Enkä minä tosiaankaan ollut nuori ensisynnyttäjä, vaan

ennemminkin keskiverto ikäinen!



Taidan olla vain valinnut kaverini väärin tai jotain.

Nyt sitten poden kolmannen lapsen vauvakuumetta,

kun (esikois)vauvoja putkahtelee kaikille tutuille.



Eikä meidän perheen suunnitelmiin kuulu kolmas lapsi

kuin vasta parin vuoden päästä! Sitten olen taas

vauvoineni yksin. Epäreilua. :(



Sympatiani sinulle siis, ap! Ja kärsivällisyyttä. Varmasti

sinäkin saat sitten oman käärösi ennemmin tai myöhemmin.





Vierailija:

Lainaus:


En minä ainakaan ole kavereiden kanssa yhdessä tehnyt perhesuunnittelua, ja silti lapset on kavereiden lasten kanssa saman ikäisiä. Joten eiköhän se johdu vain siitä, että oma kaveripiiri on samaa ikäluokkaa, ja silloin luontevasti lastentekoaikakin osuu samoihin aikoihin, koska naisen hedelmällinen ikä on kuitenkin suhteellisen lyhyt.




Minä ja mieheni ollaan turvallisuushakuisia ihmisiä. Me ei tehdä radikaaleja juttuja. Halutaan kuitenkin nauttia elämästä ja siihen kuuluu tietynlainen elintaso. Kumpikin käymme töissä opintojen ohella, mutta emme missään nimessä elä leveästi.



Lisäksi emme halua elää yhteiskunnan tuilla, vaikka opintotukea toisinaan nostammekin. Jos saisimme lapsen nyt, pitäisi käydä enemmän töissä, opinnot viivästyisi taas. Ei kiva.



Lisäksi haluamme, että parisuhteemme on hieman vakiintuneempi. Nyt olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta.



Ja lisäksi mä muutan nyt vielä toiselle puolelle Suomea opiskelemaan...



ap

Vierailija:

Lainaus:






Miksi en voi surra sitä, etten voi kaikkea saada samaan aikaan? Miksi en saa olla surullinen, että yksi haaveistani tuntuu olevan taas niin kovin kaukana?



ap




Ja sinä vaikutat kovin stressiherkältä henkilöltä. Ehkä teidän todella on paras odottaa vielä, jotta ehditte kypsyä perheen kasvuun ja näin kasvattaa stressinsietoanne.



Ehkä voisit ajatella niin, että tämä aika, joka menee odottamiseen ja elämänne järjestämiseen, on jo työtä tulevan lapsenne parhaaksi. Eli ikään kuin hoidat lastasi jo nyt, ennen kuin sitä on olemassakaan, järjestämällä olosuhteet haluamallenne mallille. Olisiko siitä mitään lohtua.

Siis tilanteeni oli joskus ihan samanlainen, ja muistan sen tuskaisen kaipuun! Mulla ei ollut toiselle paikkakunnalle muuttoa, mutta muuten sama juttu. Tsemppiä!

Vierailija:

Lainaus:


siis mikset voi olla?




Meillä on molemmilla vielä opiskelut kesken ja itse aloitan vielä uudet opinnot syksyllä. Haluamme taloudellisesti turvallisemman elämän, kun lapsia tulee.



Haluamme hoitaa opiskelut ohi ennen lapsia. Voi olla, että kunhan mies valmistuu, yritämme jo kuitenkin ennen minun valmistumistani.



ap

En minä ainakaan ole kavereiden kanssa yhdessä tehnyt perhesuunnittelua, ja silti lapset on kavereiden lasten kanssa saman ikäisiä. Joten eiköhän se johdu vain siitä, että oma kaveripiiri on samaa ikäluokkaa, ja silloin luontevasti lastentekoaikakin osuu samoihin aikoihin, koska naisen hedelmällinen ikä on kuitenkin suhteellisen lyhyt.

Nuorempana olin kyllä asiasta eri mieltä, mutta omat kokemukseni (+kaverien) ovat saaneet mieleni muuttumaan.



Itse sain lapset valmistumisen jälkeen, jo muutaman vuoden töissä oltuani. Olen halunnut hoitaa lapset kotona ainakin parivuotiaaksi, joten olen nyt ollut kotona jo yli kolme vuotta " putkeen" (meillä lapset pienellä ikäerolla). Täytyy kyllä sanoa, että henkisesti on hieman raskasta olla näin pitkään työelämästä pois, niin paljon kuin lapsiani rakastankin. Fakta on, että monta mielenkiintoista työmahdollisuutta jne. on mennyt sivu suun + välillä olen tuntenut olevani jotenkin sivussa kaikesta. Olen korkeasti koulutettu, mikä varmaan vaikuttaa asiaan. Sitä paitsi tuntuu se ansionmenetys tässäkin vaiheessa - jos olisin saanut lapset jo opiskeluaikana, ei silloin asia olisi niin paljoa " kirpaissutkaan" , kuin nyt hyvään elintasoon tottuneena.



No, meidän tapauksessamme ei lasten hankkiminen opiskeluaikana olisi ollut mahdollista, koska tapasin mieheni vasta myöhemmin. Turha jossitella siis :-) Mutta, jos teillä asiaa miettivillä on parisuhde kunnossa ja mahdollisesti jotain tukiverkostojakin, antakaa palaa vain. Ainakin yliopisto-opinnot ovat yleensä aika vapaita ja monimuotoisia (kirjatentit, kotona kirjoitettavat esseet, gradu jne. eivät sido tiettyihin aikatauluihin), eli suht helppoja sovittaa lapsiperheen arkeen ja jopa lasten kotihoitoon.



ja sattuisitte tarvitsemaan toimeentulotukea, niin ei kai perhettä ole tarkoitus loputtomiin sen avulla elättää?



Minä muuten sain kaksi lasta opiskeluaikana ja hyvin elettiin opintouilla + asumistuilla ja lapsilisillä. Nuohan oltaisiin lapsilisiä lukuunottamatta muutenkin saatu. Ei tarvinut mennä sossunluukulle. Vauva ei vielä kuluta paljon mitään.



Vierailija:

Lainaus:


Mun mielestä esim. toimeentulotuki on erittäin hyvä tuki VÄLIAIKAISEEN käyttöön. Mä en kuitenkaan halua perustaa perhettä tukien varaan; en, vaikka tälläkin palstalla moni tuntuu niin tehneen. Tuet ovat ok, mutta vasta toissijaisia. Ihmisen on elätettävä itsensä ja lapsensa.



ap




Vierailija:

Lainaus:


Lisäksi toivon, että suhtautumisenne yhteiskunnan tuilla elämiseen muuttuisi vähän terveempään suuntaan. Toivon mukaan siihen ei tarvita mitään järkyttävää, kuten esimerkiksi työttömäksi joutuminen tai sairastuminen, kun lapset on jo saatu. Mitenkähän niille lapsille kävisi? Tai yhteiskunnalle, jos se joutuisi elättämään ne...




Mun mielestä esim. toimeentulotuki on erittäin hyvä tuki VÄLIAIKAISEEN käyttöön. Mä en kuitenkaan halua perustaa perhettä tukien varaan; en, vaikka tälläkin palstalla moni tuntuu niin tehneen. Tuet ovat ok, mutta vasta toissijaisia. Ihmisen on elätettävä itsensä ja lapsensa.



ap

Periaatteessa joo. Jos mies sanoisi nyt olevansa valmis isäksi, en kuitenkaan haluaisi lasta vielä. Kuten sanoin, olen turvallisuushakuinen ihminen ja haluan vakaamman tilanteen lasta varten. Miehellä ei kuitenkaan ole sellaista vauvakuumetta kuin mulla.



Ehkä mua riipii tässä tilanteessa eniten se, ettei mulla ole oikein valinnanmahdollisuutta.



Tää on kauhean ristiriitainen tilanne, myönnän sen itsekin. Olen jopa käynyt psykologilla puhumassa asiasta.



ap

Vierailija:

Lainaus:


En minä ainakaan ole kavereiden kanssa yhdessä tehnyt perhesuunnittelua, ja silti lapset on kavereiden lasten kanssa saman ikäisiä. Joten eiköhän se johdu vain siitä, että oma kaveripiiri on samaa ikäluokkaa, ja silloin luontevasti lastentekoaikakin osuu samoihin aikoihin, koska naisen hedelmällinen ikä on kuitenkin suhteellisen lyhyt.




Eikös se nyt kuitenkin ole jotain 30 v vähintään+ Ainakin minä olen kuullut 15-vuotiaista äideistä samoin kuin 45-vuotiaana äideiksi tulleista. Ja sitäkin nuoremmista ja vanhemmista.

niin en ollut aivan vakuuttunut, että se on vahvasti myös sinun yksilöllinen mielipiteesi. Mutta jos nyt niin sanot, niin sitten.



Mitä valinnan mahdollisuutta sinulle ei sitten ole? Tarkoitatko, että taloudellinen ja elämän tilanne ei salli sitä? Vai eikö sinun ole mahdollista tulla raskaaksi, koska miehesi ei kuitenkaan haluaisi sitä?



Kiitos, kun olet yrittänyt selittää kantaasi. Minä kun vain olen vahvasti sitä mieltä, että olet itse surustasi vastuussa, niin ymmärrettävästi minun on vaikea syvällisesti sisäistää, mistä tilanteessasi oikein on kyse.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat