Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Yksi kysymys: Ovatko omat lapsenne _todella valvottaneet_ öisin? Niin, että koko perhe on saanut nukkua korkeintaan tunnin pätkissä läpi yön? Niin, että lapsi on itkeskellyt levottomana ja turhautuneena äidin sylissä, isän sylissä, äidin ja isän välissä, omassa sängyssään, missä tahansa, kun ei ole vaan osannut nukkua?



Toinen kysymys: Jos lapsi on näin valvottanut kuukausia, koko perhe on varmasti kuolemanväsynyt. Kuka jaksaa huolehtia lapsesta päivisin, antaa hänelle aikaa, rakkautta ja huolenpitoa, olla hermostumatta ja stressaantumatta?



Ihmettelenpä vaan. Meidän vauvamme oppi MLL:n lempeän unikoulun avulla nukkumaan kahdessa yössä kunnolla, ja koko perhe (vauva mukaanlukien) on sen jälkeen ollut paljon pirteämpi, iloisempi, tasapainoisempi ja onnellisempi.

Kommentit (22)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä oppi eka lapsi nukkumaan yönsä vasta 3vuoden jälkeen kokonaan.

Hän kärsi näistä yöllisistä kauhukohtauksista kolmeen vuoteen asti.

Keskimmäinen heräili vain 4-5 kk ikäiseksi ja kolmas nukkui laitokselta lähtien yönsä kokonaan.

Ekan kanssa kieltämättä oli raskasta kun ei saanut mitään kontaktia eikä rauhoittelut auttaneet ennenkuin kohtaus meni ohi.

Kohtauksen kesto oli yleensä 30min-60min.

Silloin lapseen ei saanut koskea riuhtoi itseään pois sylistä eikä ymmärtänyt minkäänlaista puhetta pitkään aikaan,huusi vain hysteerisenä!

Aamulla lapsi ei kuitenkaan edes muistanut että oli jossain vaiheessa ollut hereillä joten ei ole tietoa oliko lapsi kohtauksien aikana edes valvetilassa.

Ne ovat vanhemmille todella hankalia ja ensimmäiset kerrat saattavat olla jopa pelottavia varsinkin jos kyseessä ensimmäinen lapsi.

Jos jonkun muunkin lapsi kärsii tuosta yöllisistä kauhukohtauksista niin niihin ei välttämättä auta mikään se vaan täytyy kestää.

Menee usein ohi juuri 3-4 vuoden ikäisenä,voi mennä ohi aikaisemminkin.

Ja jotkut vievät vauvansa sairaalaosastolle, vieraisiin oloihin vieraiden ihmisten hoidettavaksi.. Sinne vaan.. ja takas kotiin kun osaa nukkua.



Kylmää touhua. Enkä hyväksy ollenkaan.



Lempeät unikoulut ja tassuhoito ei kuulu näihin. Ne on ok, ja joskus jopa tarpeellisia vauvan ja vanhempien (ja vauvan sisarusten) hyvinvoinnille.

Yksivuotiaaksi asti heräsi puolen tunnin-tunnin välein. Tassu-unikoulua yritettiin vuoden ikäisenä tuloksetta. On vain ymmärrettävä että tämä on pojan tapa nukkua. Veljeni nukkuin kolmevuotiaaksi pätkissä ja sitten alkoi kuin ihmeen kaupalla nukkua. sitä odotellessa.

toimii niin, että kun vauva alkaa yöllä itkeä, hänen luokseen mennään, painellaan kevyesti kädellä vauvan selkää ja sanotaan " nyt on, nyt nukutaan" . Kun vauva rauhoittuu, lähdetään pois. Jos (kun) vauva alkaa heti uudestaan itkeä, odotellaan hetki ja mennään taas vauvan luokse ja toistetaan sama kuin edellisellä kerralla. Vauvaa ei mielellään kannata ottaa syliin, jos hän itku ei muutu ihan hysteeriseksi. Jos äiti on hoitanut aiemmin yöheräilyt ja antanut tissiä, kannattaa unikoulun aikana jonkun muun tutun ja turvallisen aikuisen (eli yleensä isän) hoitaa ne.



Ja meillä tämä siis toimi todella usein heräilevälle ja paljon öisin valvovalle vauvalle. Kahden yön jälkeen vauva ei enää herännyt kuin satunnaisesti, ja rauhoittui heti kun hänen luonaan vain kävi muistuttamassa, että on yö.



ap

Itse en pitänyt sitä minkäänlaisena riesana. Vauvat saivat nukkua vieressä ja lutkuttaa tissiä omaan tahtiinsa ja itse nukuin samalla. Unikoulu pidettiin reilun vuoden ikäisenä kahdelle lapselle. Mies nukkui heidän vieressään ja taputteli heidät uneen. Kolmessa yössä unohtui yösyönti. Kolme muuta lasta alkoi nukkua yöt yhtä kyytiä vähän yli vuoden ikäisenä ilman unikoulua, ja silloin siirrettiin lapset omaan sänkyyn, meidän vanhempien sängyn viereen.

Vierailija:

Lainaus:


Ja jotkut vievät vauvansa sairaalaosastolle, vieraisiin oloihin vieraiden ihmisten hoidettavaksi.. Sinne vaan.. ja takas kotiin kun osaa nukkua.



Kylmää touhua. Enkä hyväksy ollenkaan.



Lempeät unikoulut ja tassuhoito ei kuulu näihin. Ne on ok, ja joskus jopa tarpeellisia vauvan ja vanhempien (ja vauvan sisarusten) hyvinvoinnille.




En ole 10-vuotisen urani aikana törmännyt kehenkään joka olisi muita kuin lempeitä uniopetuksia tehnyt! Sairaalan unikoulut tms. ovat todella ongelmaisille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole enää yhtään voimavaroja muuhun kuin hetki hetkestä selviämiseen. Eli eivät takuulla sinun hyväksymistäsi etsikään. ;-)



Enemän tapaan niitä äitejä, jotka tuomitsevat kaikenlaisen uniopetuksen ja joiden lapset vielä 1,5-vuotiaana eivät tiedä että yöllä nukutaan eikä syödä. Omilleni olen vajaan vuoden iässä (ekan eroahdistuksen jälkeen) lopetellut yösyötöt ja tassutellut uneen, ja ovat oppineet hienosti nukahtamaan ja nukkumaan itsekseen. Eri asia on sitten se, jos vauva on temperamentiltään herkkäuninen, mutta sekään ei tarkoita syömistä ja seuranhakua yöllä, vaan ehkä heräilyä ja havahtumista, jolloin saattavat tarvita vanhemman käden tms. nukahtamisavuksi.



Lähes kaikki vanhemmat pitävät lapsilleen jonkinlaisen [u]lempeän[/u] unikoulun, muu on erittäin harvinaista.

vieläkin ja koko ikänsä nukkunut todella huonosti. Välillä olen ollut kuolemanväsynyt ja zombie, mutta unikoulua en ole pitänyt. Kyllä varmaan tyttö joskus oppii nukkumaan tai sitten ei... Kuten isänsä, joka on todella huono nukkuja.

Sittenhän mä teen sitä joka yö, kun vauva heräilee valvomaan eripituisia jaksoja. Pidän sitä käsistä kiinni tai laitan käden kyljelle tai selälle. Vauva hilluu ja jokeltelee. Päivärytmi on.

heräilee kyllä vähän väliä mutta jatkaa tyytyväisenä unta kun siirtää kättä lähelle, silittää tai taputtaa tms. Poika nukkuu vieressä ja hänellekkin on pidetty pienimuotoinen unikoulu 1v4kk iässä kun ei suostunut enää nukkumaan kuin tissi suussa ja itse en enää voinut tuohon suostua. Nopersti poika tottui tissittömiin öihin.



Mutta, mutta meiltä löytyy myös MLL:n lempeän unikoulun käynyt lapsi ja myös sairaalassa rytmityksessä ollut lapsi. Tämä joka lopulta joutui sairaalaan oli tapaus joka nukkui vain ja ainoastaan sylissä kun kantaja liikkui koko ajan. Jos yritti istua tai laskea lapsen sänkyyn alkoi armoton huuto joka jatkui kunnes pojan otti syliin ja alkoi kävellä. Kaikkea kokeiltiin kunnes tilanne oli se että esikoinen alkoi oireilla huonosti nukuttuja öitä, itse en ollut puoleen vuoteen nukkunut paria tuntia enempää vuorokaudessa ja mies ilmoitti että muuttaa pois kotoolta jos ei saa pian nukuttua. Tilanne oli ihan hirveä ja saatiin lähete sairaalaan jossa ehdotettiin rytmitystä ja samalla allergioiden selvitystä. Kamalaa oli jättää lapsi mutta ei nähty enää muuta vaihoehtoa. Itse en ollut koskaan hyväksynyt näitä järeitä unikouluja vaan nyt karsis sekin periaate.



Joskus tilanne vaan on niin paha että ei voi muuta kuin ottaa unikoulu käyttöön vaikka ei haluaisi. Turha siinä sitten muiden on tulla julistamaan miten hirveän väärin unikoulu on. Ei se että lapsi heräilee usein yöllä ole välttämättä syy ryhtyä unikouluun mutta se on jos lapsi ei nukahda uudelleen herättyään vaan vaatii palvelua tms. En usko että kukaan jaksaa kovin kauan jos joutuu valvomaan pitkiä aikoja ilman että saa nukkua muutamaa tuntia enempää ja nämäkin osissa.

ja säännöllinen nukkumaanmenoaika samanlaisina toistuvine iltarutiineineen. Näin vauva oppii ennakoimaan, mitä tapahtuu, ja ymmärtää, että päivällä valvotaan ja touhutaan ja yöllä nukutaan. (Yli puolivuotias siis.)



ap

Jouduin itse pitämään jonkinlaista, mielestäni lempeää unikoulua, kun lapsella oli tapana herätä 5-15 minuutin välein pyytämään tissiä. Tissi oli hänen tuttinsa. Riesa alkoi, kun hän oli 3 kk. Elämä oli kieltämättä aika raskasta. Useimmiten luin illat pitkät kirjaa vauvan vieressä, jotta hän saisi nukkua tissiä lutkuttaen. Mitään omaa iltaelämää ei ollut ja sama meno jatkui yön yli, tosin kun olin tisseineni vauvan vieressä, sain nukuttua kohtuullisesti. Odotin siis kuin kuuta nousevaa, että vauva tulisi puolivuotiaaksi ja olisi valmis jonkinlaiseen totutteluun. Jouduin kyllä huudattamaankin :-( mutta se tapahtui onneksi kotona eli mitään sairaaloita yms ei tarvittu. Useimmiten olin lapsen vieressä ja pidin kättäni hänen lähellään, tosin huuto loppui yleensä vasta, kun menin hetkeksi toiseen huoneeseen maidonhajuineni.



kyllä jaksan, en ole edes erityisen väsynyt. Homma on aika paljon kiinni korvien välistä. Meillä kaksi vanhempaa lasta (3,5v ja 5v) ja nytkin kesällä käydään uimarannalla, piknikillä, jätskillä, maatilalla, pyöräretkillä jne. Kun tekee niin jaksaa.

Meillä molemmat lapset on heränneet yöllä vähän väliä kunnes ihan sattumalta pääsimme allergiatestiin, ja sen avulla löydettiin sopiva dieetti. Hupsis, yöt sujuivat sen jälkeen heräilemättä. Lapsilla ei siis koskaan ole ollut mitään iho-oireita tai edes omituisia ulosteita. Toisella vaan oli muutama korvatulehdus ja lääkäri halusi poissulkea siitepölyallergiat. Löytyikin kananmuna-allergia.



Jälkikäteen olen tyytyväinen, etten pitänyt unikoulua. Minkähänlainen vuorovaikutus olis syntynyt kun vauva itkee vatsakipujaan ja honeeseen ei mennä lohduttamaan?


Unikoulu aletaan usein siksi, että lapsi havahtuu helposti KESKEN unien, eikä OSAA rauhoittua ilman esim. tissiä. Unikoulun avulla yritetään opettaa lapselle, että nukahtaa voi muutenkin kuin tissi suussa. Unikoulun voi toteuttaa myös siten, että pysyy koko ajan lapsen kanssa samassa huoneessa, pitää vaikkapa kädestä kiinni kunnes tämä nukahtaa. Lapsi oppii aika pian, että tissiä ei tarvita suuhun jotta voi nukahtaa.



Unikoulu EI tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi jätetään yksin huutamaan, tai ylipäätään välttämättä yksin. Suurin osa unikouluista nykyään on lempeitä unikouluja, kaikki jotka vähänkään haluavat ottaa asiasta selvää, löytävät kyllä pääasiassa tietoa lempeistä unikouluista ja tietoa siitä, kuinka huonoja huudatusunikoulut ovat.

Vaikka välillä olenkin mitä olen, niin jaksan viedä lapsia puistoon, kavereita tapaamaan, uimaan (perheessä toinenkin lapsi 3-v.). Mutta en ymmärräkään jotain täydellisyys-ajattelua. Olen tällainen kuin olen.

Eli vain äiti, joka ei oikeasti ole herännyt lukuisia kertoja yössä lapsen kanssa voi vastustaa unikouluja. Meillä esikoinen on useaan kertaan unikoulutettu ja tällä keinolla päästy 45 minuutin välein heräilystä parin tunnin välein heräämiseen. Lapsi huutaa, kävelee unissaan, näkee painajaisia jne. Jos lapsi nukahtaa n. klo 22 ja herää viim klo 7 ja siinä välissä hilluu useaan otteeseen, voin totuuden nimissä sanoa, että kyllä väsyttää ja usein pelkään, että en ole kykenevä huolehtimaan lapsistani turvallisesti. Jos autolla-ajossa väsymystä verrataan humalatilaan tarkkaavaisuuden kohdalla, voidaan helposti sanoa, että huolehtiminen lapsista ei myöskään ole täysin turvallista.



Kyllä minäkin vein lapset puistoon, ja kauppaan ja retkille, mutta nauttinut en siitä. Lapset ehkä, mutta minä odotin iltaa ja taas kerran sitä, että yö olisi parempi. Ja taas pettyen... Sehän on fysiologinen tosiasia, että ihminen tarvitsee unta! Minua saa arvostella, mutta myönnän olleeni väsynyt ja kiukkuinen, silti yritin hoitaa lapset kunnialla ja tuskin ulkopuoliset tajusivat väsymystäni. Moni ihmettelikin, miten voin olla niin virkeän näköinen, saparot tiukalle vaan, niin silmät pysyy auki;)



Nyt tilanne on se, että tämä esikoinen on diagnosoitu unihäiriöiseksi. Tästä diagnoosista oli se hyöty, että lapsi alkoi nukkua yönsä, joskus jopa koko yön heräämättä! Ja ikää tällä lapsella kohta 5 vuotta...



Että uskomatonta, mutta totta, todella huonosti nukkuvakin lapsi voi alkaa nukkumaan! Tätä on odotettu ja toivo jo menetty ja näin vaan kävi:) Tämä siis lohdutuksena niille, joiden lapset eivät nuku...

vauvan huudattamista en hyväksy ja ymmärrä, mutta onhan niitä vaihtoehtojakin.



ja kyllä, lapseni valvotti ja heräili ja olin kuolemanväsynyt

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat