Seuraa 


Koskaan ei tämä neiti ole vanhempiaan päästänyt helpolla, mutta nyt ei enää mene mikään sanominen perille. Neuvottelu ei onnistu, ei kuuntele yhtään. Itku alkaa jo aamulla, en syö, vaatteiden kanssa vehdataan (vaatteita on vaikka toisille jakaa, mutta mikään ei kelpaa) Sylkee ja tekee kiusaa kaikille, eniten meille vanhemmille, mutta myös pikkusiskolle. Joka päivä tyttö saa aimoannoksen vanhempien huomiota, mutta ei arvosta sitä tippaakaan, vaan huono käytös senkun jatkuu.



Ennen osasi käyttäytyä edes kaupassa ihmismäisesti, mutta nyt sielläkin venkoilu alkaa jo mennessä: osta pillimehu, ei tänään, ei ole herkkupäivä ja sekös on neidille myrkkyä. Huutaa niin , että kauppa raikaa. Ihmiset tuijottaa suu auki. Muutaman kerran on tehnyt mieli nakata tuo huutava 5v jonkun tuijottajan kärriin ja sanoa, et ota ja opeta tavoille!!!!!



Selvä muutos tapahtui, kun tyttö täytti tuon 5 vuotta. Yleisin lause tytön suusta nykyään on: minun ei tarvitse totella sinua....minä teen ihan mitä haluan.



Perusluonne aina siis ollut vaativa, mut nyt ei enää ilkeä lähteä mihinkään ihmisten ilmoille, kun saattaa huudella rumia sanoja ym. ja sit koko aika vaan ulistaan. Itse olen kasvatusalan ihmisiä, mutta omat panokset alkaa olla lopussa. Auttakaa te viisaammat, kiitos!

Kommentit (4)

kaikki on vaan niinkuin pikkuisen hankalaa. Ja vanhemmilla hermot kireellä. Leikki ei suju enää oikeastaan ollenkaan ei yksin eikä kaksin ja muutenkin touhu menee useimmiten riehumiseksi.



En tiedä miten tähän eskariuhmaan pitäisi suhtautua, lempeästi ymmärtäen vai kierosti komentaen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on viisi vuotias poika, joka kokeili samalla tavalla rajojaan joku aika sitten.



Meidän pojalla syömiseen on auttanut se, ettei siihen kiinnitä huomiota, eli jos poika sanoo, ettei syö, totean ystävällisesti, " ettei ole pakko syödä, nouse pois pöydästä, mutta seuraava ruoka on vasta lounas" ja jos ei poika syö, saa hän seuraavaksi lounaan. Aika äkkiä oppi, että kannattaa syödä.



Pukemisen kohdalla teen niin, että laitan vaatteet valmiiksi, poika saa valita, ehkä kumpi paita? tms pientä, jos ei pue, niin ilmoitan, ettei ulos voi mennä ja passitan omiin leikkeihin.



Siskon tai vanhempien kiusaamisesta laittaisin pyytämään anteeksi ja vaikka istumaan penkille. Kun tilanne rauhoittuisi, koittaisin jutella, että miksi tekee niin.



Auttaisiko (kauppa)käyttäytymiseen, joku tarra juttu, siis esim. jääkaapin oveen taulu, mihin tyttö saa vaikka tarran, kun käyttäytyy hyvin päivän kotona/kaupassa? Ja sitten kun tarroja on tarpeeksi, saisi jonkun pienen jutun?



Vaikea neuvoa, kun ei tunne tilannetta, mutta laitoin jotain mitä tuli mieleen. Tsemppiä, toivottavasti tilanne ratkeaa.



Mareila+Pojat 1v ja 5v

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat