Vierailija

Sivut

Kommentit (39)

Jotkut lapset on sellaisia, etteivät kestä yhtään olla äidistä kauempana kuin metrin päässä. Ja se on todella rasittavaa. Minulla on yksi sellainen, ja ymmärrän sinua täysin.



T. Toinen maalainen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

töistä tullessa en koskaan pysty kuuntelemaan autossa musiikkia ja kotona kaikki kovat äänet ärsyttää suunnattomasti.

MEillä ei ole radio päällä päivisin ja mitään kovaäänisiä leluja ei ole mutta kun tuo nuorin siis huutaa... tuntuu että korviin sattuu kun se karjuu...



Iltaisin on niin ihanan hiljaista ja rauhallista.



Kaipaan niin sitä että saan olla täällä ihan yksin kaikessa hiljaisuudessa.



AP

Mutta siinä on sellainen pikki ongelma, se on se meteli... pienin kiljuu innoissaan ja se ei ole mitään pientä kiljumista vaan tämä lapsi kun ei osaa hillitä sitä ääntään vaan kaikki ilmaisut tapahtuu mahdollisimman kovalla äänellä.



MInä kun en kestä sitä meteliä...



Ap

Ja lähde itsekin tuulettumaan kavereiden kanssa ihan lähiaikoina! Miten olisi vaikka tänä iltana?



Terv: 2 ipanan äiti, joka lähtee tänään viinijuhlille =)

Meillä 4 kk vauva ja sitten nämä villikkokaksoset 5v... Meno on välillä aika hurjaa! Vauva nukkuu huonosti aina kun isotsisaret mekastavat vieressä ja nyt erityisesti kun on kuuma. Voi vitsit että voikin olla rankkaa olla kolmen kanssa kotona yksin! Tänäänkin kaksoset jatkuvasti toistensa kimpussa, toisella kakat housussa kaks kertaa ja toinen lyö huulensa ja verta tulee::((((.. Huoh.



Sitten en kestä sitä kun jatkuvasti äiti äiti äiti äitiiiiiiii!!! Kyselytulva on valtava enkä mä saa mennä minnekään rauhaan! Toisen kaksosen kanssa pitäisi lisäksi puuhastella jotain kun on erityislapsi ja tarvitsee kaikenlaista tukea. Vaan missäpä välissä kun kaksosveli häiriköi ja pikkuvauva nukkuu pätkäunia????!!!





Itkeskelin sitten miehelle harmiani tässä illan ratoksi. Huoh miesparkaa. Vaan tuntuu, ettei pää välillä kestä!!!

Meillä on vain yksi lapsi, silti mies käy säännöllisesti lapsen kanssa jossakin, että saan olla rauhassa kotona ja vaikka vain siivota. Käymme myös miehen kanssa vuorotellen kavereiden kanssa ulkona, joskus yhdessäkin kun lapsenhoito järjestyy.

Olin juuri viikon mökillä neljän lapsen kanssa ja viihdyin paljon paremmin kuin kotona, vaikkei koko saaressa ollut ketään muuta kuin minä ja lapset. Uimaranta, pihapelit ja sisällä kirjat sekä lautapelit pitivät lapset jatkuvasti puuhastelemassa, joten sain itse olla täysin lomalla, riitti että tein muutaman aterian, tiskasin astiat ja pidin huolta, etteivät lapset hukkuneet =)

tai siis voin käydä kaupassa tma, mutta nyt ei enää mikään muutaman tunnin poissaolo auta, se auttais että mies ottas ipanat ja lähtis kotoa pois vähäksi aikaa ettäsaisin olla yksin. MInä kaipaan vain sitä että saisin olla ihan yksin, mutta miehen tuntien ei tule sekään onnistumaan.

Siis nyt ei ole kyse siitä etteikö isommilla lapsilla olisi tekemistä, sitä kyllä riittää maallaa kun asutaan ja on iso talo ja piha, ne ei koskaan valita että ei ole tekemistä.

Itsellä mennyt vaan tää tilanne siihen että kotona olo ahdistaa lasten kanssa, yksin kyllä täällä viihtyisin.



Ap

Minä tosin alkuun tarvitsin jonkin pisteen mitä tuijottaa, jotta vaivuin jonkinlaiseen " transsiin" ja pystyin pysyttelemään metelin yläpuolella. Kaikki äänet kyllä kuuluu, mutta pystyn olemaan välittämättä niistä jos haluan.

Meidän perheessä 11 kk poika ja koha 8 v tyttö sekä miehen 6 v tyttö joka meillä koko-aikaisesti.





Meidän vauvalllakin oli pientä koliikkia pari kuukautta ja on nyt aikamoinen menijä.



Minulla ei taas hermot kestä noita vanhempia lapsia,ovat niin super ärsyttäviä välillä.



pelottaa viikonloppu kun mies on la-su pois kotoa... minä yksin kolmen lapsen kanssa... mut saa varmaan viedä hullujenhuoneelle maanantai aamuna... =)



Välillä harmittaa että miksi en ole enempää äiti-ihminen, mutta mun ei vaan näköjään hermot kestä tätä kotona oloa ja alsten hoitoa... Onneksi pian pääsen takaisin töihin.



Ap

Ap:n viestistä ymmärsin, että pienin karjuu täysillä lähinnä koko ajan. Niitäkin lapsia on olemassa, eikä niiden kanssa kukaan kestä eikä löydä positiivista asennetta. Sellaisen lapsen kanssa on todella todella raskasta, eikä se ole mitään tavallista vauva-arkea.

ja nuo 2 vanhempaa (8 ja 6 vuotiaat) joille saa monta kertaa sanoa samasta asiasta... ihan typeriä juttuja nuo mutta nyt vuoden kotona olon jälkeen mulla alkaa olla mitta ihan täynnä, kun pääsis edes päiväks noista kaikista eroon... =(



Ap

Kuka odottaa, että voi kun minä saisin sellaisen harvinaisen vaativan lapsen? Tai kuka toivoo saavansa sairaan lapsen? Kuka toivoo saavansa kuolleen lapsen? Ei kukaan!! Lapsia hankitaan, koska toivotaan saavan niitä iloisia ihania veitikoita. Ja sitten käykin niin, että joku saa vaikkapa sen sairaan lapsen, ja sen hoitaminen väsyttää vanhemmat. Kuka silloin huutelee, että mitäs hankit lapsia, jos et jaksa hoitaa.



Joku sitten puolestaan saa hyvin vaativan vauvan, eikä siihenkään ole voinut etukäteen varautua. Ja vaativan vauvan hoitaminen on vaativaa. Totuus kuitenkin on se, että helppojen vauvojen vanhemmat kuvittelevat, että he ovat niin hyviä kasvattajia ja vanhempia, että heillä siksi on helppo vauva. Ja tämä väite on aivan tutkijatasolla esitetty. Vanhempien ansiota se ei kuitenkaan ole, vaan vauvat saavat syntymälahjana erilaisen temperamentin, joista johtuen vauvat ovat helppoja, vaikeita tai siltä väliltä. Vaikeiden vauvojen vanhemmat joutuvat siten aina kuuntelemaan syyllistämistä, mikä johtuu siitä, että on suuri joukko ihmisiä, jotka vain eivät tiedä.

tuleppa meille tuon kovapäisen/tahtoisen vauvelin kanssa niin tiedät että kun sitä jatkuu päivästä toiseen niin ei sitä 24/7 kestä.

Olisi ihanaa kun olisi hiljaista.

Niin tuo vauva kun on todella todella kovatahtoinen, en olis koskaan uskonnut että noin pienenä sen jo huomaa. Jos jotain haluaa ja sitä ei saa niin ei lopu sen huuto viidessä minuutissa vaan sitä jatkuu ja jatkuu niin kauan kunnes keksii jotain muuta...



No en oikeen osaa selittää mutta voin mieluusti tuoda tuon lapsen sulle vaikka heti niin saat itse sen kanssa tapella.



Ap



Vierailija:

Lainaus:


elämää lasten kanssa ja ei se voivottelulla ainakaan miksikään muutu.

Ja omaa asennetta vähän positiivisemmaksi. Varmaan kaikki menee päin helvettiä jos valmiiksi asennoituu niin. Kotona ollessa täytyy vaan hyväksyä tosiasia, että omaa aikaa ei juuri ole. Heittäydy sinne lasten maailmaan :O)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat