Vierailija

Iltasanomat kirjoittaa tänään näin:



" Jääkiekkoilija Teemu Selänne ja hänen vaimonsa Sirpa juhlivat ensi kuun 19. päivänä kymmenvuotishääpäiväänsä.

- Sirpa on upea nainen, hän on paras ystäväni ja elämäni tärkein ihminen, Selänne hehkuttaa."



Ihan hienoa, ja terkkuja vaan Teukalle & Sipelle. Mutta sanoisitteko te muut puolisoanne elämänne tärkeimmäksi ihmiseksi? Minulle itselleni lapset ovat ehdottomasti kaikkein tärkeimmät ihmiset maailmassa, ja puoliso tulee (heti) heidän jälkeensä. Tiedän että mieheni ajattelee samoin.



Entäs muilla?

Sivut

Kommentit (41)

eivät vielä ole ihmisiä. Lapsiahan ne ovat ja niillä on lasten paikka. Sitten aikuistuvat ihmisiksi ja sitten heillä on jo omat rakkaat ja oma elämä joten kyllä se puoliso on elämän tärkein ihminen.

on ollut pidempi aikainen sivusuhde. Eli tosi tärkeä sekin nainen....

Mutta toimiva liitto Selänteillä näyttää olevan, kaikkien tarpeet tulee tyydytettyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapset ovat toki ykkösenä, mutta ei ne mitään keskustelukumppaneita ole, eikä heiltä saa vaikeissa paikoissa tukea. En usko, että Selännekään ajattelee asiaa niin, että lapset voi mennä, mutta Sirpa jää. Ei se sitä tarkoita.



Mies on minun paras ystäväni. Luottokumppani, ihana ihminen.


Minusta lapset eivät saa mennä puolison edelle! Tai siis meillä olemme mieheni kanssa toistemme tärkeimmät henkilöt. Lapset ovat rakkaita ja tärkeitä eri tavalla. Ehkäpä näitä asioita ei edes pitäisi vertailla.

Parisuhde näyttäisi heillä olevan kunnossa.

Täällä on usein puhuttu Teemun olevan uskoton (jota en usko) kumppanilleen. Kuitenkin elämän ykkösnainen on Sirpa.



Arvomaailma on kohdallaan.

Eli lasten eteen olen valmis kuolemaan, mutta mieheni en. Ja lapsiani rakastan ehdoitta, eli vaikka he eivät rakastaisi minua, niin silti tulen rakastamaan heitä aina. Tavallaan siis luontaisesti minut on luotu heidän " hoitajiksi" ja sillä tavalla he ovat aina osa minua.

Mies taas on minulle ehkä tärkein siksi että tarvitsen jonkun joka rakastaa minua. Eli meidän suhde on kaksisuuntainen. Jos mieheni ei rakastaisi minua, niin tuskin olisimme yhdessä. Mutta taas toisaalta, lapset ovat minulla vaiin lainassa ja heille tulee jossain vaiheessa uusi oma elämä. Miehen taas toivon olevani vierelläni silloin kun olen vanha ja väsynyt. Eli en voi pistää lapsia ja miestäni samalle viivalle. Ja tavallaan lapset ovat minulle " tärkeämpiä" , niin silti toivon että mieheni on se joka on vierelläni kun olen sairas. Lapsilta en siis odota mitään vaan toivon että heille tulee ihana ja hieno oma elämä.

Mieheni sanoo usein minulle että olen hänen elämänsä tärkein ihminen. Naisille taas lapset ovat ykkösiä.



Tietysti poikkeuksia ja variaatioita löytyy.

Mulla sekä lapset, että mies ovat yhtä tärkeitä ja tossa alussa joku laittoi, että jos pitäisi valita kumman menettäisi lapsen vai miehen ja se valitsi lapsen. Mun valinta olisi se, että jos jonkun pitäisi kuolla niin se olisin minä!



Mä rakastan lapsia ja miestäni yhtä paljon, rakkauden laatu on vain erilaista. Eihän lasta voi rakastaa kuten aviopuolisoaan, ei tietenkään. Mutta yhtä paljon voi rakastaa!


Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapset olisi meille tärkeitä ja rakkaita. 3 lasta meillä on ja lisääkin halutaan lapsia vaikka kuinka paljon.



Mielestämme meidän perhe perustuu minuun ja mieheen. Meidän rakentamaan pohjaan, jossa lapsillakin on hyvä olla.



Lapset ovat tavallaan lainassa meillä, mutta puolison kanssa suhde jatkuu kuin lapsetkin lentävät pesästä. Puolison kanssa se suhde on ollut kasassa jo ennen lapsiakin. Lapset saadaan puolison kanssa yhdessä.



Lapset ovat yhteisiä, me olemme miehen kanssa aika tasavertaisia huoltajia ja molemmat osaamme ja pystymme huolehtimaan ja kasvattamaan lapsia tasavertaisesti. Meillä myös lasten isä osallistuu paljon lasten elämään, aika lailla 50% molemmille.



Meillä äideillä on aika vahva hoiva- ja suojeluvietti.



Vierailija:

Lainaus:


Jos pystyisit pelastamaan onnettomuudesta vain jommankumman, olisiko se lapsesi vai puolisosi?



ap




Molempia rakastan kuin hullu puuroa, mutta jos vaikka pitäisi valita jomman kumman menettäminen, niin kyllä mies joutuisi lähtemään. Mutta tässä asiassahan on kahta eri kuppikuntaa; joidenkin mielestä lapsi on vain parisuhteen jatke...

Ensin työ, mahdollinen työ, ehkä tuleva työ, mahdolliset työssä muille sattuneet haaverit joita mentävä paikkaamaan, parhaiden kavereiden auto- ja työkoneongelmat, televisio-ohjelmat jotka pakko nähdä...

Siellä jossain jonon hännilla olen sitten minä..

Lapsi voi silti olla rakkain - rakkaus lapseen ja puolisoon on erilaista. Ja lapsi voi olla tärkein siinä mielessä että häntä eniten haluaa suojella ja auttaa. Mutta lapsen kanssa ei voi rakentaa täysipainoista suhdetta, jossa olisi kaikki tärkeät elementit mukana.

Jos pystyisin vain toisen pelastamaan esim. tulipalosta, olisi se lapseni. Hänellä on kuitenkin elämä vielä edessä. Olisi kyllä elämäni kamalin päätös, jos tuollaisen joutuisin tekemään. Toivottavasti en joudu..



Miksi ylipäätään pitää laittaa elämän tärkeimmät ihmiset tärkeysjärjestykseen..?

Samoin kuolisin lasteni puolesta, mutta en mieheni. Silti mies on tärkein. Lapset vain ovat minun suojeltaviani, mies ei. Valintatilanteessa äidinvaisto ja velvollisuus asettaa lapset etusijalle, mutta se ei ole sama asia kuin se vapaaehtoinen rakkaus mieheen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat