Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Eikö kellään muulla ole " ongelmaa" n. 4-5-vuotiaan tyttönsä (tai poikansa toki myös) kanssa? Ongelmalla tarkoitan jonkinlaista kehitysviivästymää. Otin asian esille 4-v neuvolassa ja sieltä saimme onneksi lähetteen psykologille joka passitti tytön toimintaterapiaan. Terapiassa olemme nyt käyneet muutaman kerran ja ongelmia vissiin on...



Ensinnäkään tyttö ei osaa yhtään kirjoittaa tai piirtää mitään " kunnollista" . Terapeutti sanoi, että tyttö on selvästi ikäisiään jäljessä tässä. Kynäote on huono ja piirtäessään tyttö piirtää ensin vasemmalla ja sitten vaihtaa kättä. Näin ei kuulemma saisi tehdä vaan pitäisi piirtää vain yhdellä kädellä. Tytöstä on tulossa vasenkätinen. Tällä käsien vaihdolla oli jotain tekemistä aivopuoliskojen kanssa!



Saimem kaikenlaisia ohjeita siitä mitä pitäisi kotona tehdä, mm. palapelejä, askarteluja, tornien rakentamista, rummuttamista yms.



Ongelmana on vain ensinnäkin se ettei tyttö ikinä halua tai suostu tekemään yhtään mitään!!! Huutaa vain ettei halua eikä osaa!! Pakottamisesta rääkyy vaan:(((.



Toinen ongelma on tietty ajanpuutekin. Saimme vauvan keväällä ja vauva vie paljon minun aikaani. En ehdi paneutua tyttööni kuten haluaisin! Mies yrittää tehdä minkä kerkiää, mutta on hänelläkin työnsä hoidettavana:(.



Onko kellään vastaavanlaista ja kertokaa nyt jotain rohkaisevaa tähän!



Vai onko tyttömme auttamattomasti pudonnut jo kelkasta? Eskariin hän menisi jo ens syksynä.



Tytöllä on myös selvästi keskittymisvaikeuksia.



Terapeutti heitti myös dysfasia-diagnoosin ilmaan mutta ei vielä varmana...

Sivut

Kommentit (44)

Kun siis teette jotain pöydän ääressä, aseta lapsi istumaan ihan selkänojaan kiinni ja tuoli niin lähelle pöytää, ettei lapsi voi liikkua. Hän voi kokea tämän turvallisemmaksi, jolloin hän saa täysin keskittyä tekemään sitä mitä pitääkin, eikä joudu miettimään maailman avaruutta. Etenkin arka lapsi jättää monta asiaa kokeilematta vauva-aikana ja tämä saattaa viivästyttää kehitystä huomattavastikin.



Lattialeikkeihin voisi kokeilla nurkassa istumista, jotta lapsi tuntisi itsensä tuetuksi. Kun hän tekee jotain käsillään, voit nojata hänen selkäänsä vasten ja pitää omat kätesi hänen käsiensä päällä. Lelut kannattaa ottaa käteen siten, että lapsi tukee niitä vartaloaan ja toista käsivarttaan vasten.



Näistä saattaa olla apua, jos lapsi ei halua tehdä jotain ' kehittävää' .



joka on todettu vasta aikuisena, vaivannut erityisesti lapsena.



Itselleni olisi ollut apua diagnoosista sillä lailla, että minua olisi ehkä ymmärretty vähän paremmin ja itsetunnon kehitystä tuettu. Esim. ala-asteella opettajat pitivät huolimattomana ja laiskana, kun kirjoittamiseni oli niiiiin sottaista puuhaa. Vanhempani olivat sitä mieltä, ettei koulumenestys ole maailman tärkein asia, se vähän helpotti.



Lukioon mennessä menestyinkin jo ihan ok koulussa, yli kasin keskiarvio lukiosta. Yliopisto-opinnotkin sujuivat kiitettävin arvosanoin.



Opin puhumaan vasta yli 3-vuotiaana, syömään haarukalla joskus 4-vuotiaana, olin tosi kömpelö liikunnassa yms. Hukkasin tavaroita lähes joka päivä. Minulla on vieläkin vaihtelevaa molempikätisyyttä ja -korvaisuutta.



Onnekseni olin hyvin lahjakas piirtämään ja sain siitä paljon kehuja koulussa, samoin kuin teatteriharrastuksesta. Se tasoitti muita heikkouksia, joista sain kyllä kuulla aika paljon (nimenomaan koska jostain syystä ihmiset ei uskoneet, että ne asiat *oli* minulle vaikeita vaan ajattelivat, etten vain viitsi keskittyä)



Sinuna pitäisin paljon yllä lapsen musiikkiharrastusta. Hänelle on iloa siitä, että hän on jossain tosi hyvä. Voi myös sanoa, ettei kaikki ole kaikessa hyviä, mutta monet asiat on semmoisia, joita pitää pitkään opetella, ennen kuin ne alkaa sujua. Ja muistuttaa vaikka jostain toisesta, että hänellehän musiikki on vaikeaa kun se on sinulle helppoa jne.







Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Missään nimessä EI saa pakottaa. Jos palapelit ei kiinnosta niin sitten leikataan vaikka saksilla. Motoriikkaa voi kehittää pyytämällä lasta esim. auttamaan pöydän kattamisessa tai ruuan tekemisessä. Meillä ainakin se että saa mitata makaroonia kattilaan tai pilkkoa kurkkua on kehittänyt pojan itseluottamusta ja taitoa kovasti. Tänään kun mentiin päiväkotiin niin hän halusi aamulla heti näyttää mitä oli edellisenä päivänä oppinut: roikkumaan kiipeilytelineessä siten että jalat eivät kosketa mata. Arvaa oliko poika ylpeä uudesta isojen poikien taidosta...

olen myös huolissani siitä, että tyttö on niin kovin arka eikä esim. uskalla ottaa kontaktia toisiin lapsiin ollenkaan. Ei osaa leikkiä ryhmässä vaan vetäytyy aina. On ollut veljensä kanssa perhepäivähoidossa, nyt on sieltä lomalla. Syksyllä menee kerhoon kuten oli keväälläkin.



Tyttö ei myöskään pidä vanhemmista lapsista vaan pelkää heitä.



Asiaa ei varmaankaan auta sekään, että asumme aika syrjässä emmekä näe muita ihmisiä ellemme itse hakeudu jonnekin " ihmisten ilmoille" . Siksi vienkin tyttöä kerhoon.



Ap

Eikä tämä kehitys ole vauvan myötä alkanut. tyttö on aina, jo paljon ennen vauvaa, ollut minusta vähän " jäljessä" . On vaikea sanoa miksi, mutta äitinä tiedän, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Tytöllä on mielestäni myös vaikeuksia ymmärtää ohjeita ja siihen tuo terapeuttikin tarttui.



Tottakai kahdenkeskistä aikaa pitäisi järjestää ja sitä olemmekin yrittäneet, mutta kun tyttö on niin " vetäytyvä" . Jos hänen kanssaan yrittää tehdä jotain " kehittävää" , niin hän luovuttaa heti ja juoksee huoneeseensa ja haluaa leikkiä jotain omaa. Ehkä parempi olisi keksiä joku kodin ulkopuolinen harrastus?



Ap

vuoden puheterapiassa (puheessa oli selkeä viivästymä diagnoosin aikaan 3,5-vuotiaana) ja toimintaterapiassa. Myös päiväkoti otettiin mukaan " terapiana" . Mielestäni se teki hyvää noille ryhmätaidoille, vaikka hän vieläkin on yksinäinen susi ja ehkä hieman arka. Toisaalta hän on vanhojen vanhempien iltatähti... Koulukypsyyttä arvioitiin tarkkaan ennen eskaria ja nyt kouluunlähdön ollessa edessä syksyllä. Päätökseksi tuli, että menee tavalliseen kouluun tavalliselle luokalle, koska on edistynyt niin hyvin. Onneksi koulussa on pienluokka, jossa hänkin sitten kaikki lukuaineet käy. Ongelmien vastapainona hän on hyvä laskemaan jne., joten kyllä niitä vahvuuksiakin löytyy - kuten joka lapselta. Uskon, että huolesi on aiheellinen, mutta tukitoimenpiteitä on paljon, kunhan diagnoosi varmistuu. Niistä on varmasti apua. Tsemppiä!

suosittelen päiväkotia kuntoutuksellisista syistä. kerho ei riitä. lisäksi tarhassa olsi hyvä olla erityishoitolausunto( kahden paikka). tyttösi saisi ohjattua apua.

Yleensä lapset tykkää tästä!! Ja mielestäni musiikista tykkäämistä kannattaisi tukea, voisit ostaa esim. soittimia kotiin ja hyviä levyjä. Satu Sopaselta on kivat Satutunti ja Leikkitunti -CD:T, joissa toisessa leikkiohjeetkin. Ja minäkin suosittelisin päiväkotia hoito-ja tukimuotona. Kysy tosiaan sitä kuljetusmahdollisuutta, jos matkat noin pitkät. Kaikkea hyvää sinulle ja tytöllesi!!

Olen vahvasti sitä mieltä, että nykyään lapsia yritetään aivan liikaa saada tungettua samaan muottiin kehityksen etenemisen suhteen. Persoonasta ja ympäristöstä riippuen erot voivat olla hyvinkin suuria, mutta silti ihan normaaleja. Minua ärsyttää myös suunnattomaisti tietynlainen ' diagnoosihakuisuus' - kun voidaan saada lapselle diagnoosi, niin silloin lasta voidaan ' ymmärtää' . Oma tyttäreni (nyt 9v.) ei osannut puhua 2,5 vuotiaana, rupesi sitten yhtäkkiä puhumaan, ei osannut ajaa polkupyörällä kuin vasta 7-vuotiaana, uida ei oikein osaa vieläkään, laulutaito onneton. Koulussa pärjää kuitenkin erinomaisesti, on aktiivinen ja iloinen. Epäilen, että nykymenolla olisi jo 2,5 vuoden iässä saanut jonkinlaisen ' tuomion' . Kyllä ne lapset sieltä kehittyvät omaan tahtiinsa oikeiksi ihmisiksi, kun vaan heille annetaan siihen aikaa. Mielestäni neuvola-yms. tätien ihmettelyt ja terapiat ennemminkin hämmentävät kuin auttavat lasta.

Se jättäisi aivoillesi tilaa tehdä muuta, kuin pelkkää käsien käytön ohjailua.

Meillä tytär opetettiin vasenkätiseksi vasta 15-vuotiaana, siihen mennessä kukaan ei ollut tajunnut molempikätisyyteen puuttua. Hänen elämänsä helpottui huomattavasti, kun kätisyydestä tuli automaattista.



Vierailija:

Lainaus:


Minulla on vieläkin vaihtelevaa molempikätisyyttä ja -korvaisuutta.






Jos lapsesi on selkeästi vasenkätinen, muistuttakaa häntä siitä. Antakaa hänen käyttää oikeaa kättä vain apukätenä ja tehdä kaikki vasemmalla kädellä. Teidän ei tarvitse sanoa tätä lapselle ääneen, mikäli hän tuntuu hermostuvan opastuksesta; ohjatkaa vain lasta äänettömästi tekemään oikein.



Nuo terapeuttiset leikit kannattaa tehdä leikkiasenteella. Jos lapsi saa käsityksen, että sillä yritetään korjata jotain jota hän ei osaa, hän varmasti hermostuu. Kun siis seuraavalla kerralla pienempi menee päiväunille, kysy isommalta mitä hän haluaisi leikkiä ja tee hänen valitsemastaan leikistä terapeuttinen. Kun hän huomaa että kanssasi on mukavaa puuhailla, hän varmasti hyväksyy myöhemmin ne hankalammatkin tehtävät.



Kiva kuulla, että poikasi kehitys on mennyt noin hyvin eteenpäin.



Itse luulen, että tytölläni on myös niin huono itseluottamus ettei hän vain uskalla tai halua tehdä näitä em. asioita. ERITTÄIN varovainen luonne varmasti vaikuttaa myös kaikkiin näihin asioihin. Jos ei uskalla mitään kokeilla, ei myöskään voi mitään oppia:(.



Olisin mieluusti laittanut tyttöni päiväkotiin jo täksi syksyksi, mutta nyt kun saimme vauvankin niin päätin sitten pitää tyttöä vain kerhossa. Sielläkin askarrellaan ja tehdään kaikenlaista, mutta varmasti päiväkoti olisi jossain mielessä parempi. Asiaa vain mutkistaa se, että meillä on päiväkotiin pitkä matka, n. 20 km yhteen suuntaan. On tosi kova homma viedä ja hakea esim. kolme kertaa viikossa!



Katsotaan nyt mitä toimintaterapeutti vielä sanoo. Psykologin puheille pääsemme vielä syksyllä. Onneksi tässä on vielä vuosi aikaa kehitellä kaikkea ennen kuin eskari alkaa.



Ap

poika ei osannut vielä 2-vuotta täytettyään puhua mitään. Saimme lähetteen puheterapeutilla, jonka luona käyty jaksoittain. Puhe on toki kehittynyt kovasti. Poika papattaa jatkuvasti, mutta kielellisiä vaikeuksia ja ääntämisongelmia on vielä jonkin verran.



Lisäksi poika lähetettiin terveyskeskuspsykologin tutkimuksiin. Tutkimuksia on nyt ollut kaksi vuoden välein. Todettiin mm. kokonaismotoriikassa kömpelyyttä, jumiutumista tiettyihin käyttäytymismalleihin, alttiutta keskittymishäiriöihin, kapea-alaisia kiinnostumisen kohteita, taipumusta häiriköintiin kaveriporukassa, puutteita oman toiminnan ohjaamisessa ym. Selkeää diagnoosia esim. Aspergerista ei kuitenkaan saatu, koska poika on myös aika sosiaalinen ja aurinkoinen, eikä kaikki muutenkaan käy yksiin.



Hän sai paikan päiväkodin pienryhmästä erityistuettuna lapsena. On viihtynyt siellä hyvin, iso ryhmä oli hänelle huono. Lisäksi poika menee nyt syksyllä toimintaterapiaan, kävi keväällä parissa tutkimuksessa ja terapia katsottiin tarpeelliseksi. Puheterapia jatkuu jaksoittain, ja lisäksi käy vielä kaupungin motoriikka-liikuntakerhossa.



Joskus on tuntunut, että poikaa suorastaan vainotaan ja puututaan liian herkästi kaikkeen, koska ei hänestä näy ulospäin juuri mitään poikkeavaa. Toimintaterapeutti kuitenkin sanoi, että tässä vaiheessa kannattaa satsata lapsen kehitykseen, koska kouluaika on sitten ihan eri juttu. Eli kyllä tällaisia hieman " poikkeavia" lapsia on paljon. Juuri luin jostain, että kouluissa erityistukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt merkittävästi.



En tiedä ulkopuolisen tuen lopullista tehoa, mutta suosittelen silti. Luulen, että se on jo vaikuttanut myönteisesti meidän 5-vuotiaaseen.



Nyt kuitenkin mietityttää eskariin meno. Ulkopuoliset suosittelivat vuoden lykkäystä, mutta erityisesti mieheni halusi, että poika menisi sinne jo ensi syksynä. Huolettaa iso ryhmä ja moni muukin asia, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin.

12v luokkansa paras, lahjakas ja sosiaalinen poika. Pitäisi ymmärtää kuinka erilaisia lapset ovat. Ja olen huomannut esim. sellaisen seikan että arat ja varovaiset luonteet ovat motorisesti ikätasoaan jäljessä johtuen luonteesta.

Vanhin lapseni puhui jo vuoden ikäisenä selviä lauseita, kaikki kirjaimet tosin eivät muodostuneet oikein. Toinen, kuten totesin, ei vielä 2,5 vuoden iässäkään. Se mitä yritän sanoa on, että mielestäni kummassakaan ei ollut mitään poikkeavaa. En oikein jaksa hyväksyä sitä ajatusta, että lapsen kehitystä yritetään erityisin keinoin saada omasta luonnollisesta kehitysvauhdistaan nopeutettua. Mielestäni ' normaaliuden' ja ' hyväksyttävän' marginaali on liiaksi kaventunut. Monesti ongelma ei olekaan lapsessa vaan aikuisissa, joka ei halua hyväksyä lapsen omaa kehitystahtia.

ja hän on siinä ikäisiään jäljessä. Hän on kuitenkin liikunnallisesti erittäin lahjakas ja ikäisiään taitavampi esimerkiksi käsittelemään palloa, hyppimään ja kiipeilemään. Katso ap. kehityksen kokonaiskuvaa pienen osa-alueen sijaan. Siitä voi jo tehdä jotain päätelmiä.

Ja tottakai nän " narahti" viisivuotisneuvolassa. Poika oli siis ollut kotihoidossa pienempien sisarusten kanssa. Testejä tehtiin, fysioterapeutti huomasi myös pojallamme tämä molempikätisyyden, eli piirsi, heitti palloa ym. yhtä hyvin molemmilla käsillä. Hienomotoriikka oli heikkoa ja poika tuntui olevan monin tavoin ikäisiään jäljessä. Aloitettiin päiväkoti tavallisessa ryhmässä sekä puheterapeutin tutkimukset. Päivähoito ja neuvola olivat hyvin huolestuneita pojan kehityksestä.

Nyt kuitenkin vuosi tapahtuneesta ja pojan kehityksessä tapahtunut suuri muutos. Ei vieläkään ole motorisesti kaikkein taitavin, mutta sehän voi ola jo persoonallisuuden piirrekin. Myöskin kätisyys ei ole vielä täysin selkiintynyt, mutta siitä ei olla huolissaan, selkeytyy kuulemma eskarissa ja jos ei, annetaan toimintaterapiaa. Osa pojan " kehitysviiveestä" selittyy sillä, ettei hän ole koskaan kontannut.

Luulisin, että tyttösikin hyötyisi päiväkodissa olosta. Meillä ainakin pojan kehitys harppasi siellä aimo askeleen, ammattitaitoinen ohjaus ja vertasryhmä olivat merkittävässä asemassa kehityksessä. Myöskin kaikki tuki mitä saatte on avuksi, mekin saimme taistella esim. puheterapian pojalle. Joku sanoikin jo siitä, miten tärkeä vuosi teille tämä seuraava on. Siinä voidaan tukea lapsen kehitystä niin, että hän voi aloittaa eskarin samalta viivalta kuin muutkin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat