Seuraa 

Hei,



miten teillä kaksikieliset lapset ovat lähteneet puhumaan? Onko puhe tullut myöhemmin, onko ollut hassuja kömmähdyksiä, ovatko kielet tulleet samaan vai eri aikaan jne.?



Meillä on poika 1 v 4 kk, kotihoidossa ja kielet suomi ja ruotsi. Ensimmäisiä sanoja kokeiltiin jo 10 kk iässä, mutta niitä ei otettu aktiiviseen käyttöön. Noin 12 - 14 kk iässä kävely selvästi kiinnosti enemmän kuin puhuminen. Tällä hetkellä on vajaat kymmenen aktiivisessa käytössä olevaa sanaa (pappa, äiti, sukulaisen nimi, det där, papa= napa, ba=banaani/banan, eläinten ääniä kun kysytään, mitä lehmä/lammas jne. sanoo) sekä sanoja, joita on sanottu silloin tällöin (blöja, bil, mamma, pöytä, hei hei, kiitti, vettä, oma nimi). Enimmäkseen kuitenkin sitä omaa pöpötystä.

Kommentit (5)

ja molemmat kielet tulivat tasaiseen tahtiin. Koskaan ei ole sekoittanut kieliä keskenään. Toki tulee tilanteita, että ei tiedä sanaa toisella kielellä, jolloin sanoo sen sillä kielellä, jolla tietää. Olemme olleet erittäin tarkkoja alusta lähtien, että jokainen lapsen kanssa puhuva puhuu omaa äidinkieltään tai kaksikieliset valitsevat yhden kielen, jolla johdonmukaisesti puhuvat lapsen kanssa.

Poika on nyt 1v4kk ja sanat antavat odottaa. Ymmärtää molemmilla kielillä jo melkein kaiken. Nyt viime päivinä on alkanut tuleen sanoja, saas nähdä kuinka hänen kielenkehityksen kanssa käy.

Yhden hoitolapsen joidenkin vuosien takaa muistan. Oli 1v7kk, kun aloitin ja tuolloin puhui vain pari selvää sanaa. Pikku hiljaa alkoi tulla enemmän sanoja, tasaisesti molemmilla kielillä. Hiukan yli 2v tajusi yhtä`äkkiä paljon. Alkoi vain autossa näyttämään asioita minulle ja papalle. Minulle suomeksi ja papalle ruotsiksi. Tästä eteenpäin vain joskus saattoi sanoa minulle jotain ruotsiksi, mutta käänsi sen huomatessaan suomeksi. 2v7kk pojalla oli tosi iso sanavarasto, mutta lauseet olivat vain kahden kolmen sanan mittaisia. Muistaakseni vasta reilu 3v alkoi puhua pidempiä ja ymmärrettäviä lauseita. Tärkeintä mun mielestä oli se, että minä ja mamma puhuttiin pojalle ainoastaan suomea ja pappa, fafa ja famu ruotsia. Itse en koskaan sanonut ainuttakaan sanaa pojalle ruosiksi, ainoastaan jotain lauluja yhdessä laulettiin. Tällä hetkellä poika on jo ollut pari vuotta koulussa ja osaa nyt sujuvasti kolmea kieltä. Neuvolassa sanoivat, että kaksikielisen perheen lapset oppivat yleensä muita hitaammin puhumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poika on nyt 2,5-vuotta ja puhetta on ruvennut nyt tulemaan aivan yhtäkkiä todella paljon, puhuu jo aika pitkiäkin lauseita, mutta sekottaa kielet täysin.

Poika oppi ensimmäiset sanat jo 8kk ikäisenä (ihan pari sanaa vaan) ja aluksi tuli vain suomalaisia sanoja (minä suomen kielinen ja pojan kassa kotona silloin). Ymmärsi kuitenkin jo ihan pienenä hyvin kummatkin kielet. Sitten poika oppi kävelemään 11kk ja unohti nekin sanat, jotka oli aikaisemmin oppinut, eli menttiin vähän taka pakkia.

Enemmän sanoja alkoi tulla sitten lähempänä kahta vuotta ja nyt poika tosiaan puhuu jo todella paljon kumpaakin kieltä (on ruotsinkielisessä päivähoidossa). Puhe on kuitenkin vieraampien ihmisten vaikea ymmärtää, koska sanat voivat tulla ihan joka toinen sana ruotsia ja joka toinen suomea. Joskus poika kuitenkin sanoo samat asiat meille omilla kielillä, minulle suomeksi ja isälle ruotsiksi.



Mutta kovin on varmasti yksilöllistä, siihen vaikuttaa lapsen oma kehitys taso ihan niinkun yksikielisilläkin, mutta on aina muistettava, että kyllähän lapsella on tuplasti opittavaa kahdessa kielessä.

Mellä muuten napa oli myös papa. :) Ja muutenkin pojalla oli ja on edelleen paljon omia sanoja.

Tytön ekat sanat (n. 10-kuisesta lähtien) tulivat aika tasaisesti molemmilla kielillä. Tällä hetkellä tyttö (2v 9kk) ymmärtää isän kieltä, mutta puhuu vain hajanaisia lauseita. Kyselee kuitenkin jatkuvasti, mitä jokin asia on isän kielellä. Isä on alusta asti puhunut tytölle vain omaa kieltään. Itse puhun mieheni kanssa suomea kotona, mutta ymmärrän myös miehen äidinkieltä.



Isän kielen " opettaminen" on hankalaa, kun tyttö kuulee sitä niin paljon vähemmän. Tyttö on suomenkielisessä päiväkodissa, eikä isän kielellä ole edes mitään kerhotoimintaa. Isä lukee tytölle paljon, on musiikkia jne. mutta kontaktit muihin kieltä puhuviin olisivat tärkeitä.



Tyttö on pitänyt kielet hyvin erillään ja ymmärtänyt ehkä n. 1,5-vuotiaasta lähtien, että on äidin kieli ja isän kieli. Jännä nähdä, miten käy. Toivottavasti pääsisimme joskus pidemmälle vierailulle isän kotimaahan.

Meillä esikoisen puhetta kontrolloitiin neuvolassa 2,5 v iässä, kun 2v ei vielä puhunut. Lapselle on puhuttu vain omalla äidinkielellä, ja kirjallisia virikkeitä on tarjottu miolemmilla kielillä päivittäin. Lapsen ympäristö on suurimmaksi osaksi suomenkielinen, mutta isä on puhunut ruotsia. Lauseissa kielet menevät tätä nykyä sekaisin (ikä 3v) niin sanojen kuin kieliopin tasolla. Puheessa on myös suhteellisen paljon äännevirheitä. Olemme päättäneet, että lapsi saa olla pääosin suomenkielisessä ympäristössä kunnes hän saa suomenkielen hallintaan. Suomenkieli on lisäksi poikkeuksellisen vaikea ja vivahteikas kieli, joten sen sisäistäminen (muutenkin kuin arki- tai ns. katukielen tasolla) myöhemmin on paljon vaikeampaa kuin esim. ruotsin. Keskimäärin lapselta (yksikieliseltä) menee äidinkielen rakenteen sisäistämiseen n. 4v. Kielen oppimiseen vaikuttavat myös monet yksilökohtaiset tekijät.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat