Seuraa 

Toista lasta synnyttäessä sattui karsea kätilö, vanha eukko. Menin sairaalaan kun oli 4 cm auki ja olin jo melkoisen kipeä. Muistutin vielä, että haluaisin epiduraalin, joka auttoi kovasti esikoista pusatessa. En huutanut kovasti, koska kivusta ennemminkin vaikeroin hiljaa. Kätilö ilmoitti, että jotkut vaan eivät kestä kipua. En saanut epiduraalia, eikä ollut voimia vaatia siinä tilanteessa sitä voimakkaammin. Synnytys kesti 5h, eli hyvin olisi ehditty epiduraalit laittaa. Kätilö myös noitui koko ajan, ettei synnytys nyt edisty, jopa siinä vaiheessa kun 7 cm vaihtui yhdeksäksi noin vartissa. Kun alkoi ponnistuttaa, hän oli tuohtunut kun jäi ilmeisesti evästauko kesken. Tämä kaikki tapahtui päivällä, ei yöllä.



Ponnistusvaiheessa kätilö pysytteli kauempana ja mun piti huutaa, auta nyt kun en tiedä mitä teen. Vaivoin hän sitten siirtyi lähemmäksi ja antoi ohjeen että ponnistelet siinä vaan kun haluat. Hän myös pitkitti ulosteiden siivoamista altani, vaikka inhotti maata paskassa, istui vaan ja mun piti tuskissani lopulta pyytää, että viitsisitkö ottaa nämä paskat pois. Kun miehelle tuli aika leikata napanuora ja hän kysi kätilöltä mistä kohdasta leikkaa, kätilö vinoili " no etkö osaa" . (esikoinen meni heti teholle, joten ihan ekaa kertaa oli leikkaamassa)



Loppuhuipennuksena lapsen sitten synnyttyä ja jouduttua happikaappiin hän sammutti happikaapin seurantaäänen, kun kyselin miksi tikuttaa noin epäsäännöllisesti. Kätilö huusi käytävällä jollekin " sammuta se ääni, kun äiti täällä vauhkoaa" . Olin siis juuri synnyttänyt lapseni ja kokemuksena oli esikoisen teho-osastolle joutuminen samasta syystä: vihreetä lapsivettä keuhkoissa. Sitten tuotiin kahvit, eikä kätilö voinut nostaa yhtään sänkyäni, joten en saanut kahveja juotua selälläni. Viimeinen inho-kokemus hänestä oli se, että hän hoputti käymään vessassa kun oli muitakin tulossa synnyttämään ja ilmoitti etten nyt pääse suihkuun, kun ei ehdi. Pääsin siis pesulle vasta aamulla osastolla, eli koko yö piti maata limoissa. Karsea kotka! Ja hän työskentelee Satakunnan keskussairaalassa.



Kolmoseni synnytän onneksi eri paikassa, ettei hän ainakaan satu vastaan. Hän aiheutti mulle synnytyskammon, jota nyt sitten yritän saada pois. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ekan lapsen synnytyskätilö oli aivan ihana ja asiallinen, joten kai noita noitia on sentään harvassa. Jos jollekin sattuu tuollainen kammotus, toivottavasti osaatte pistää vastaan enemmän/mies voisi pistää kätilön järjestykseen. Minunkin mies yritti ja piikittely paheni siitä. Siinä tilassa ei vaan ole helppoa pitää puoliaan!

Kommentit (9)

Minulle riitti kauhuksi Haikaranpesässä se, että kätilö ei ollut hetkeäkään läsnä -- kävi silloin tällöin eikä vastannut yhteenkään kysymykseeni. Kun olin aika kipeä hitaan, pitkän ja täysin luomun avautumisvaiheen lopussa pyysin arvioimaan, että mitähän vielä menisi (8 cm auki silloin 15 tunnin jälkeen). Kätilö kaivoi esiin jonkin kaavion, jota yritti sitten selittää minulle. Meinasin lyödä ja viisas mieheni pyysi kätilöä jättämään minut rauhaan.



Olin toivonut muuta kivunlievitystä kuin epiduraalia (rakkulat lähinnä ja akupunktio), mutta kätilö tarjosi sitä viidesti -- tosi kannustavaa! Kun olin viimein kokonaan auki, sanoin heti, että ponnistuttaa. Kätilöpä tiesi paremmin ja sanoi, ettei ensisynnyttäjät niin nopeasti ponnista, luulen vaan, tässä seuraa nyt suvantovaihe joka voi olla pitkäkin ja hän lähtee laittamaan naapuriin epiduraalia " kun siellä on niin kovat tuskat" . MInä karjun, että nyt syntyy ja mies suurin piirtein seisoo summerin päällä, jolloin toinen kätilö juoksee huoneeseen ja näkee ilmeestäni heti tilanteen. komentaa omaa kätilöäni mukaan, auttaa jakkaralle, pyytää RAUHOITTAMAAN ponnistusta, etten repeä ja kas, lapsi on ulkona 8 minuutissa...



Tämä ihana " apukätilöni" kävi huonessa koko 17 tunnin aikana 3 kertaa ja aina oloni helpottui. Oma kätilöni vaan odotti, että pääsisi tekemään toimenpiteitä ja kun en halunnu tuen ja mieheni hieronnan lisäksi mitään, kyllästyi ja vaelteli koko ajan muissa huoneissa...

Huh, johan oli väärällä alalla se kätilö:( Todella ikävää kuulla moista!

Synnytystilanteessa on tosiaan aika avuton, eikä välttämättä jaksa alkaa " väittelemään" kätilön kanssa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää, eikä edes kannata ettei niin hieno tapahtuma mene pilalle.

Kätilön saa vaihtaa! Ja kannattaakin jos noin paha noitakka sattuu kohdalle.



Minulla oli esikoisen synnytyksessä ensin mukava nuori kätilö, mutta sitten kun vuoro vaihtui oli kätilö kaikkea muuta kuin mukava...miehelleni sanoi tuskin sanaakaan, ei edes kysynyt haluaako hän leikata napanuoran tai kylvettää vauvan. Minun oli vaan maattava sängyssä, ja ponnistettava puoli-istuvassa asennossa. Se tuntui olevan kätilön mielestä ainoa oikea tapa...En saanut mitään kivunlievitystä, vain ilokaasua, joka minulla auttoikin hyvin. Mutta ponnistusvaiheessa kätilö ei antanut ilokaasua, ja se oli hirveää. Samoin se että oli pakko ponnistaa, vaikka ponnistamisen tarvetta ei vielä ollut tullut.



Tällä kertaa ilmoittauduin Kättärin Haikaranpesään, sieltä en ole kuullut yhtään kokemusta ikävistä kätilöistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kammokätilöä, mutta jo tämänkin kätilön nuiva ja kipujani väheksyvä asenne sai aikaan sen, että tällä kertaa menin pelkokätilön puheille. Pelkään synnytyskipuja, mutta jos kätilöksi olisi sattunut joku empaattisempi tapaus, niin menisin viimeiseen synnytykseen luottavammin mielin.



Voisit kysellä mahdollisuutta jutella pelkokätilön kanssa. Kun he tietävät mikä edellisessä synnytyksessä meni pieleen, niin sinulle tulee varmasti joku mukavampi tapaus, eikä käy taas huono tuuri. Ja olen myös kuullut, että jos kätilön kanssa ei synkkaa, niin voi pyytää toista kätilöä paikalle. Sitä en ollutkaan tiennyt.



Blues kera pikkukolmosen rv28 tasan

Täytyy tunnustaa, että enemmän kuin itse synnytystä pelkään sitä, että kohdalle osuu eri aaltopituuksilla oleva kätilö. Olen ollut sairaalassa töissä (en hoitajana) opiskeluaikoina ja tarpeeksi kahvihuonekeskusteluja kuunneltuani voin kuvitella tuon belizan kuvaaman asenteen. [b]Kätilöiden pitäisi kuitenkin ymmärtää, että mikä on heille jokapäiväistä on synnyttäville usein aivan uutta ja vierasta.[/b] Synnyttäjä tarvitsee tukea ja ystävällisiä neuvoja, ei haukkuja tai arvostelua. Synnyttäjät varmasti tekevät paljonkin " virheitä" paljonkin kätilöiden näkökulmasta katsottuna, mutta [b]that comes with the territory[/b]. Asian pitäisi olla tuttua (tajuta se jo kätilöksi opiskellessaan) ja jopa synnyttäjän " uusavuttomuus" ymmärrettävää, ei moitittavaa.

Tämä kokemus on myös Satakunnan keskussairaalasta ja varmaan sama kätilö kuin ekalla kirjoittaneella. Synnytyksestä on nyt vähän yli 4 vuotta. Toinen lapsi syntyy parin kuukauden kuluttua ja kirjoitin esitietokorttiin, että kyseinen kätilö ei saa missään nimessä toimia kätilönäni. Kuulin, että kätilö olisi jo osa-aikaeläkkeellä, mutta ei sitä koskaan tiedä nko vuorossa, kun on minun synnytykseni aika.

Olen niitä ns. nopeita synnytäjiä, mutta olin mennyt sairaalaalaan edellisenä yönä, koska oli verenvuotoa ja odottelin siis synnytyksen alkua. Synnytyskivut alkoivat yllättäen klo 15 ja tulivat heti niin kovina, että en meinannut päästä liikkumaan (minulla on tosi hyvä kipukynnyt). Kätilö ei uskonut, että synnytys voi alkaa heti ja kun pyysin kivunlievitystä, niin hänestä en tarvinnut sellaista. Kun kiertävä lääkäri tuli paikalle siinä klo 17 maissa, hän totesi, että taitaa olla synnyttäjällä aika kovat kivut, kun aukeaa noin nopeasti, mutta enää ei ehdi antamaan epiduraalia. Lääkäri koetti lievittää kipuja puudutttamalla ja neuvoi hengittämään ilokaasua niin, että taju lähtisi (Kyseessä oli tosi arvostetty synnytyslääkäri). Ei siitä ilokaasusta tullut kuin paha olo. Kun pyysin heti synnytyksen alettua peräruisketta, koska vatsassa oli kova paine...kätilö vastasi, että kyllä se suoli siinä synnytksessäkin tyhjenee (sillä on varmaan joku ulostefetissi). Kovalla vaatimuksella sain sitten ruiskeen. Kätilö pakotti olemaan kokoajan sängyssä eikä päästänyt edes pissalle (ponnistuksessa sai sitten pissit päälleen :). Kätilö teki myös sisätutkimuksen aina, kun supistus oli kovimmillaan ja kun sanoin, että odota vähän, että menee kohta ohi, hän vain totesi, että ei sulla mitään supistuksia ole ja viereisessä onitorissa oli supistuskäyrät ihan huipussaan. Kätilö ei myöskään kovin paljoa huoneessa viihtynyt ja sain myöhemin kuulla, että olin ainoa synnyttäjä. Kun tuli ponnistuksen aika, niin lapsi ei suostunut tulemaan ulos. Kätilö kirosi liian kireitä vatsalihaksiani syyksi siihen, että lapsi ei tule ulos ja ponnistutti minua tunnin ajan turhaan. Tällä välin harjoitteleva synnytyslääkäri kävi huoneessa ainakin 5 kertaa sanomassa, että pitäisi hälyttää jo lääkäri, mutta kätilö ei suostunut, kuin vasta tunnin kuluttua...(myöhemmin kuulin, että lääkäri pitäisi hälyttää aina, jos ponistusvaihe on kestänyt jo 30 minuttia). Sitten kohtu lopetti jo supistelemasta. Kun synnytyslääkäri saapui paikalle, tuli myös joukko muuta henkilökuntaa, monitoreja, minut laitettiin tippaan, yksi painoi mahasta ja lääkäri auttoi pojan maailmaan imukupilla ja ei olisi normaalisti edes syntynyt, koska pää oli vinossa, siis syynä ei ollut mitkään urheilijan vatsalihakset. Synnytyslääkäri antoi aika haukut kätilölle ja kätilö ei suostunut lainkaan tulemaan keskustelemaan kanssani osastolle, vaikka pyysin monta kertaa. Tiesi ilmeisesti mokanneensa. Onneksi synnytyslääkäri hoisi synnytyksen loppuun ja kätilö istui vain tietokoneella. Synnytyslääkäri oli mukava ja otti isänkin huomioon. Vasta jälkeenpäin tajusin, että lapselle olisi voinut käydä tosi huonosti, koska oli synnytyskanavassa niin pitkään. Koska ponnistusvaihe kesti niin kauan, lihaksista meni kaikki voimat ja en pysynyt pystyssä 10 tuntiin ja tämän vuoksi en saanut edes vauvaa viereeni vasta kuin aamulla...

Nyt kun vein neuvolaan esitietolomakkeen totesi " neuvolatätini" , että teillä ei vissiin kemiat toimineet vai? Sanoin, että kyseessä ei ollut tosiaankaan kemiat, koska ensisynnyttäjänä oletin kätilön osaavan asiansa eikä pilaavan ekaa synnytyskokemustani. Nyt ainakin tiedän mit ä vaadin, kun menen uudeleen synnyttämään...

kätilöt keskenään puhuivat näistä " uusavuttomista" äideistä, jotka eivät osaa edes ponnistaa oikein ja valittavat ensimmäisestä supistuksesta alkaen " kovia" kipuja ja vaativat muutenkin ylimääräistä passausta.



Tässä vaan se kolikon toinen puoli





t. beliza, ei kätilö vaan myöskin " uusavuton"

Harmi vaan etten nimeä muista että osaisi varautua, kun kohta synnytys Satakunnan keskussairaalassa lähenee.



Edellistä kun menin synnyttämään minut otti vastaan erittäin tyly kätilö, epäili että olen liian innokas ensisynnyttäjä ja tullut paikalle parista supistuksesta. No supistukset kuitenkin jatkuivat 3 min välein niinkuin oli alkanutkin. Kun hän teki sisätutkimuksen oli todella kovakourainen ja sen jälkeen huomasin että vuodan verta. Kysyin asiasta ja hän vain tokaisi että kuuluu asiaan.



Onneksi tämä kyseinen kätilö ei ollut synnytyksessä, vaan sain ihanan kätilön hoitamaan minua loppuun asti. Jäi vielä työvuoron päätyttyäkin hoitamaan synnytyksen loppuun. Tämä tyly kätilö tuli vielä kuitenkin siinä vaiheessa synnytyssaliin kun olin jo synnyttänyt ja lasta punnittiin. Onneksi siinä vaiheessa en hirveästi noteerannut ulkopuolista hälinää, mutta huomasin sen jupisevan jotain tietokoneella minun tiedoista ja veriryhmistä.

Siitä jäi kyllä semmonen pelko että mitä jos tämä kätilö sattuu osumaan kohdalle toista synnyttäessä, olen aika arka enkä varmaan uskalla pyytää toista kätilöä. Kaikki eivät vaan näköjään tunnu pitävän ammatistaan. Puhui muillekkin kätilöille erittäin ylimieliseen sävyyn.



Muuten synnytyksestä jäi kyllä älyttömän hyvä mieli ja synnytys sujui ongelmitta, mielelläni synnytän uudestaan, kiitokset siitä synnytyksessä olleelle kätilölle.



Toivon että kaikki saisivat synnyttää hyvässä ilmapiirissä ettei jäisi mitään pelkoja sen takia että joku on tehnyt huonon ammatinvalinnan.



Minulle on jäänyt paha mieli synnytyksestäni vuodelta 2000. Nyt toista odottaessani tämä kokemus on palannut jälleen mieleeni. Vannoin aikoinaan, että en synnytä enää koskaan, mutta nyt se on nähtävästi kuitenkin edessä. Syynä pahaan mieleen oli kivulias nopea synnytys ja inhottava kätilö.



Päästessäni synnytyssaliin oli kohdunsuu täysin auki, tämän nopean avautumisen vuoksi en sitten ehtinyt saada kipulääkettä eikä minulla ollut voimia (eikä tarvetta ) ponnistaa lasta ulos. Kaiken lisäksi kätilö oli töykeä. Saapuessani saliin, sain moitteet siitä kun en heti paikalla kyennyt nousemaan synnytyspöydälle. Sitten mina haukuttiin, kun en ollut yhteistyöhaluinen ja en ponnistanut kunten synnytysvalmennuksessa oli neuvottu. Kätilö päättii sitten lähteä ja jättää minut ja miehen " harjoittelemaan" ponnistusta. Oli todella kurja olla avuttomana pöydällä, kun mitään tarvetta ponnistaa ei ollut. Kätilön tullessa takaisin hän alkoi solvamaan minua, koska tahallani kidutin lasta pitäessäni häntä sisälläni (mikä nautinto). Lopulta tunnin ponnistamisen jälkeen paikalle tuli lääkäri, joka veti vauvan imukupilla ulos. Hän myös pahoitteli kätilön töykeyttä... Viikkoa myöhemmin tulin sairaalaan kaavittavaksi, koska kohtu ei ollut täysin tyhjentynyt (en tiedä oliko tämä kenenkään vika...).



Toivon, että ensi kerralla ehdin saada puudutuksen. Silloin en suinkaan aio " pidätellä" lasta sisälläni. Pelkään kuitenkin pahinta: koska ensimmäinen synnytys kesti 6 tuntia niin seuraava saattaa olla pikasynnytys. Ja nyt kaduttaa, miksi en tehnyt valitusta?! Oloni oli todella nöyryytetty.



Tämä tapahtui Tampereella ja samasta kätilöstä olen kuullut muiltakin. Eräältä oli halkaissut virtsarakon suun kynnellä painaessaan...


Etenkin tanssijalla - todella kurjaa, että tuollainen epäammattimaisesti käyttäytyvä sadisti on sattunut kohdallesi! Kuinkahan monta muuta synnytyskokemusta kyseinen kätilö on pilannut + aiheuttanut elinikäisiä traumoja...



Itselläni ei onneksi ole mitään läheskään yhtä kamalaa kokemusta. Ainoa, mikä veti huolestuneeksi, oli meidät synnärille vastaanottanut kätilö: synnytys alkoi illalla, mutta menin osastolle jo aamulla verenvuodon vuoksi. Tämä kätilö teki sisätutkimuksen ja oli totaalisen neuvoton; pohti pitkään, paljonko verta nyt arvioisi tulevan, pitäisikö lääkärin tsekata tilanne vai voidaanko odottaa, hmmm, mistä veri mahtaa vuotaa, hmmmmm, mitä nyt tehdään, menetkö makuulleen vai olisikohan parasta sittenkin liikkua, hmmm... Ei ollut kovin vakuuttava esitys ja olin aikalailla tukka pystyssä, että tuoko se sitten avustaa meitä h-hetkellä ja häneenkö pitäisi luottaa?

Onneksi kätilöksemme sattui todella rautainen ammattilainen, erittäin kokenut vanhempi lapsenpäästäjä, joka osasi lukea tilannetta ja antoi synnytyksen edetä omalla painollaan sitä vauhdittamatta tai aikarajoja tiukasti tuijottamatta. Hän ei tyrkyttänyt mitään, mutta ehdotti vaihtoehtoisia asentoja ja kivunlievityksiä (mm. akupunktiota ja suihkua), antoi minulle tilaa ja aikaa sekä huomioi myös mieheni jatkuvasti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat