Vierailija

Itselläni on kaksi poikaa iältään 1v. 9kk ja 4 kk.. Esikoista osittain imetin vastasyntyneestä alkaen 2 ja 1/2 kk. Nuorimmaista imetän edelleen osittain, ja häntäkin alusta asti näin. Sairaalassa on jo annettu lisämaitoa ja venytetty pientä masua niin, ettei oma maitoni ole koskaan riittänyt. Imetän aina molemmista rinnoista ja päälle annan korviketta pullosta. Ainoataan yöt pärjäämme ilman pulloa, ja turvaudumme siihen vasta aamulla.



En oikein vieläkään tiedä, miksi esikoiseni sai lisämaitoa sairaalassa. Hän syntyi täysiaikaisena terveenä vauvana nopeasti alatiesynnyksellä ilman kivunlievitystä jne. Kolmen päivän iässä oli hieman keltaisuutta, joka kuitenkin meni itsellään ohi ja seur. päivänä pääsimme kotiin. Lisämaitoa alettiin antaa toisena päivänä joka imetyksen jälkeen. Yksi syöttöpunnitus tehtiin ja kuulemma mitään ei vauva minulta saanut! Sairaalassa hoitajat puhuivat minulle tyyliin :"kyllä korvikkeellakin kasvaa isoja miehiä" ja kertoivat äidistä, joka ei alun alkaenkaan halunnut imettää, ja hän antoi alusta asti korviketta! Itse olisin todellakin halunnut onnistua täysimetyksessä, ja tuntui tosi pahalle, kun aivan kuin sanottiin, ettet sinä voi onnistua!



Odottaessani toista lastani kävin imetystukiryhmässä ja otin myös selvää imetysasioista. Luulin nyt tietäväni miten päästään parempaan tulokseen. Vauva syntyi kuitenkin lähes kuukautta liian aikaisin (nopea ja helppo alatiesynnytys) ja kärsi lisäksi matalasta verensokerista ja myöhemmin pahoin keltaisuudesta. Olimme sairaalassa yli viikon. Vauva oli kahteen kertaan valohoidossakin. Ensi-imetys meni tosi hyvin. Esikoiseni itki sairaala-aikana pahoin rinnalla ja hänelle piti ruiskulla aina antaa sokeriliuosta, että tarttui rintaan. Tämä sen sijaan imi helposti ja sain vaivatta itse rinnalle joka kerta, kun esikoisen kanssa tarvitsin alkuun apua. Toinen vauvani sai jo kahden tunnin ikäisenä heti ensi-imetyksen jälkeen 30 ml lisämaitoa, vaikka olin juuri imetystukiryhmässä kuullut, että vastasyntyneen masu on vain 5 ml tilavuudeltaan. Sairaalassa taistelin hoitajien kanssa, mutta aina heillä oli selitykset valmiina. Kaikki oppimani asiat sen suhteen, että imetys voisi onnistua kiellettiin vedoten vauvan keskosuuteen, mataliin verensokereihin, keltaisuuteen jne. Kolmantena päivänä juuri kun maitoni alkoi nousta minulta kiellettiin imetys kokonaan!!! Kuulemma vauva käytti kaiken voimansa tyhjiin rintoihini ja ei jaksanut imeä tarpeeksi pullosta. Tuo tarpeeksi oli 60 ml. Sain yleensä 40 ml menemään ja loput 20 ml lypsin sormella tutista vauvan suuhun ja kutittelin leuan alta, että nieli. Siihen meni tunti ja kyyneleitä. Kuulemma kaikki piti saada menemään. Minä olin kaksi viikkoa rintapumpun varassa ja saalis oli n. 10 ml per kerta. Hoitajien ohje oli yrittää imettämistä vasta, kun vauva saavuttaa lasketun ajan jolloin olisi pitänyt syntyä. Minä aloittelin kuitenkin aikaisemmin varovasti alkuun pari kertaa päivässä jne ja se lähtikin ihan kivasti siitä käyntiin. 2kk ikäisenä sain maitoani selvästi lisääntymään ahkeralla imetyksellä. Sittemmin vauvan alkaessa nukkua pitkiä unia on imetys harventunut ja maitoni vähentynyt. Poika syö nykyään n. 140-180 ml noin viisi tai kuusi kertaa päivässä imetyksen jälkeen.



Joskus turhauttaa niin kovasti, kun imetän ja imetän ja sitten menee pullo maitoa päälle. Tekisi mieli lopettaa. Toisaalta tiedän, että ne tipatkin omaa maitoani on hyväksi vauvalle ja auttaa ruuansulatuksessa. Vauva on viihtynyt rinnalla hyvin. Esikoisen imetys loppui, koska alkoi koko ajan irrotella imuotetta, ja tulkitsin sen niin, ettei hän halua maitoani. Tämän kanssa vielä sinnittelen ja odottelen hänen kielijänteen leikkausta, jos se auttaisi imutehoon ja sitä kautta maidon tuloon. Molemmilla kireä kielijänne.



Miltäs tämä tarina kuulosti? Onko ketään, joilla vastaavia kokemuksia? Onko muita pitkään osittain imettäneitä? Onko joku päässyt jossain vaiheessa täysimetykseen??? Oletteko saaneet mielestänne tarpeeksi tukea sairaalassa imetykseen? Kaipaan juuri sinun kommenttiasi! :)

Kommentit (6)

Tai täysimetin tyttöäni 6kk ja sen jälkeen imetin vielä soseiden ohella 1v2kk asti, onko sekin osittainimetystä?



Tuli juuri noista soseista mieleeni, että oletko Veera aloittanut jo soseiden maistelun vauvalla? Voihan olla että korviketta ei enää tarvitse kun vauva syö jo jonkin verran sosetta ja maitomäärät muutenkin saattaa vauvan ruokavaliossa hieman vähentyä? Eli antaisit vauvalle aina ensin sosetta ja päälle sitten imetät ja se saattaakin vauvalle riittää. Seuraavaksi taas sosetta ja tissiä päälle :)

Löysin tämän "vanhan" viestiketjun ja tuli sellainen olo että nyt on pakko kirjoittaa =) Omia kokemuksia siis.

Eli esikoinen syntyi reilut kolme vuotta sitten. Tyttö joutui saman tien röntgenin kautta happikaappiin, hänellä oli mennyt pahasti lapsivettä keuhkoihin eikä henki juuri kulkenut. Infektion takia jouduttiin olemaan tehohoidossa vajaat pari viikkoa.



Imettämään pääsin kun tyttö oli n. 4vrk ikäinen. Oli tähän asti saanut ravinnon letkun kautta. Imetysasento ja kaikki oli tosi tuskallista siellä teholla, ei siitä oikein mitään tullut. Tyttö tottui pulloon ja sai todellakin suuria määriä maitoa. Sairas lapsi kuulemma tarvitsee puolet enemmän mitä terve. Joten pian meilläkin oli se 60 ml maitomääränä, taisi olla kolmantena päivänä. Ei minun maidontuotanto kyllä kerennyt millään mukana.



Sairaalassa pumppasin maitoa minkä kerkesin ja aina välillä tarjosin rintaa. Tehohoitajista moni kannusti mutta pari totesi että "eihän tuosta mitään tule". Vauva nukkui ja minä yritin imettää. Todella turhauttavaa.



Kotona sama rumba jatkui, lypsin suunnilleen kaiken sen ajan minkä vauva nukkui. Kunnes sitten vauvan ollessa 3kk päätin lopettaa itseni kiusaamisen ja lopetin imetyksen kokonaan, samoiten pumppaamisen.



No nyt 7kk sitten syntyi meille toinen tyttö, täysin terveenä. Sai olla rinnalla ennen pesuja tunnin. Tämän vauvan kanssa ns. kysyntä ja tarjonta kohtasi hyvin ja imetys sujui hyvin...kunnes nyt viikko sitten terhakka ja pippurinen tyttömme puri molemmat rinnat kipeille haavoille. Annoimme pari pvää korviketta ja nyt kiukuttelee tissillä. Illalla, yöllä ja aamulla tosin tissi vielä kelpaa.



Mutta olen tosi tyytyväinen tähän 7kk imetykseen. Osittaisimetän nyt niin kauan kun hyvältä tuntuu. Tiedän että tästä pääsisi vielä helposti täysimetykseenkin (vauva syö toki jo kiinteitä) mutta kesällä tulee vauvasta 2vrk ero ja tässä tilanteessa olen päättänyt pikkuhiljaa lopetella imetystä.



Että näin meillä. Älä missään nimessä syyllistä itseäsi, olet yrittänyt kyllä tosiaan tarpeeksi kerätä tietoa imetyksestä ja yrityksesi on ollut tosi hyvä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

viikon yli aikainen tyttö joka nyt 6vko vanha. Leikattiin ja lisä maitoa alettiin antamaan koska en pystynyt ekana päivänä imettämään ja silloin ei rinnoistani maitoa tullutkaan. Meillä sairaalassa se periaate että aina kysytään äidiltä lupa lisämaidon antamiseen! En muista että multa olis kysytty mutta olin niin sekaisin leikkauksen jälkeen että varmasti olen luvan antanut. Sairaalassa kuitenkin se periaate että ekana päivänä annetaan 10ml tokana 20ml ja kolmantena 30ml ja niin eteen päin. Kuulostaa todella isolta määrältä mitä olet "joutunut" antamaan vauvallesi.



Meillä syödään nykyään niin että joka kerta annan eka molempia rintoja ja sen jälkeen pullosta 40-120ml per syöttö kerta. Tyttö syö 5-8 kertaa päivässä. Nukkuu pitkiä pätkiä välissä. Aamulla saattaa riittää pelkkä rintakin kun rinnat täynnä maitoa. Itseläni ei ole koskaan alkanut maidon tuotanto sillä tavalla kunnolla, mutta kun pitkään olen imettämättä niin kertyyhän sitä noihin. Vauva imee yleensä sen helpon maidon ja sen jälkeen lopettaa. Sitten annetaan pullosta.



Tämä on jännä juttu että vaikka kuinka kuulee että kasvaa ne lapset korvikkeella eikä sekään äiti koskaan imettänyt niin ei se mulla ainakaan helpota.



EI HELPOTA EI!!!!



Nyt eletään päivä kerrallaan! En uskalla enkä halua lopettaa osittaisimetystä, koska pelkään katuvani lopetuspäätöstä ja sitä että jos en ole yrittänytkään kaikkeani. Täysimetykselle olen heittänyt jo hyvästit, mutta yritän tukeutua nyt siihen että pienikin määrä rintamaitoa on kuulemma hyvästä lapselle! Vaikka tyhjältä sanahelinältä tuokin lause kuulostaa kun itsellä on suru!

Kirjoitin lähinnä siksi, että itselläni on se käsitys, että moni lopettaa imetyksen, kun maito ei enää riitä, jos on jossain vaihees riittänyt, ja olis kiinnostanut löytää muita, jotka on jatkaneet osoittaisimetystä....siis imetystä korvikemaidon ohella kuukausia.



Meillä kävi nyt niin ikävästi, että vauva on alkanut vaan irrotella imuotetta jatkuvasti ja inisee siinä tms. ja lopulta tuskastuu. Vain nukkuessaan suostuu imemään. Tätä tässä on nyt takuttu päiviä, ja päätin tänään, että lopetan pikkuhiljaa imetyksen. : ( Ei se ollut helppo päätös, mutta omaa jaksamista pitää ajatella kuitenkin. Siis ennen imettäessäni lueskelin esikoiselle kirjaa tai itse lehteä tms. nyt sellaisesta ei tule mitään. Joten ei tule mitään koko hommasta. : (



Kiitos kaikille vastanneille!

Varovasti otan kantaa, kun en kaikkea asiaan kuuluvaa tiedä.



Esikoisemme syntyi rv 35+3 1620 g:n painoisena. Sain imettää häntä ensimmäisen kerran, kun hän oli 8 päivän ikäinen (vielä teholla) ja siitä lähtien 1-2 kertaa päivässä kotiutumiseen saakka (reilut 5-viikkoisena).



Tuo mainitsemasi ekan päivän maitomäärä vaikuttaa aika suurelta. Yleensä aloitellaan varovasti ja varmistetaan, että vauvan maha vetää (eli että tavaraa tulee uloskin). Sen ymmärrän, että väliaikaisesti imetystä rajoitetaan, jos vauva ei ole täysiaikainen tai terve. Meillä ensi-imetys venyi, koska tyttö oli syntyessään heikossa kunnossa ja aneeminen, kellastui ja oli 5 vrk valoissa. Valohoito väsytti selvästi. Kaiken aikaa tyttö sai kuitenkin omia maitojani, joko tuttiruiskusta, tuttipullosta tai nenä-mahaletkusta. Nenä-mahaletku oli kolme viikkoa.



Syöttöpunnitusten avulla arvioitiin maidon määrä ja loput tavoiteannoksesta annettiin pullosta tai letkuun. Vaikka vauva oli pieni ja heikko, lähtökohtana oli, että saa imettää, jos vauvan vointi sen sallii. Täytyy tosin todeta, että jatkohoitopaikka Kättäri ei ollut niin imetysmyönteinen kuin toivoa sopii. Imeisesti kyseisen sairaalan "pehmeämmät" hoitokäytännöt koskevat vain täysiaikaisia vauvoja vanhempineen ja eivätkä niitä, jotka olisivat suuresti avun ja tuen tarpeessa. Hoitajissa oli suuria eroja. Jotkut antoivat edellisen syötön kokonaan letkuun, jos/kun tiesivät minun tulevan seuraavalla syötöllä imettämään. Näin vauva oli rinnalla virkeämpi. Jotkut sanoivat, että "Voithan sä yrittää, mutta..."



Pumpulle minut ohjattiin Naistenklinikalla varsin nopeasti ja annettiin tiedot, mistä voi vuokrata kotiin kunnon sähköpumpun. En herunut pumpulle hyvin, mutta kun vauvan kotiuduttua sitkeästi imetin, maidontuotanto nousi sen verran, että oma maito riitti pakollisten keskoskorvikeannosten kanssa. Neljännen kuukauden vauva oli täysin omilla maidoillani, sitten aloitettiinkin jo kiinteät ja maito alkoi riittää paremmin. Kaikkiaan imetin 13 kk.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat