Seuraa 

Miten voi olla joku niin ärsyttävä. Puhun appivanhemmistani. Heitä ei meillä näy mutta kyllä käydään mieheni veljen luona. Heillä on yksi lapsi ja siitä muistetaan puhua ja kehua kaikki jutut. Ostetaankin jopa kaikenlaista ei sillä että tahtoisimmekaan että ostaisivat meidän tyttärellemme. He arvostelevat joka asian mitä teemme ja puhuvat aina kun jotain laitamme et miten sinä(mieheni) laitoit tommosta. Ihan kuin minä en laittais,me laitamme yhdessä. Todella ärsyttävää ikinä ei sanota että me vaan aina on mieheni vaan. Miehenikään ei pidä tälläisesta touhusta,mutta he eivät ymmärrä kuinka inhottavaa tommoinen on,vaikka on sanottu. Ehkäpä minusta ei pidetä kun minulla oli jo yksi lapsi edellisestä liitosta kun tavattiin. Mieheni on pojalle isä,itse halusi niin ja hyvä niin poika oli 1v kun aloimme seurustelemaan ja nyt mieheni haluaa pojan omille nimilleen. Appivanhemmat eivät vieläkään kutsu miestäni pojan isäksi,tarkoitan että kun sanovat että pyydä vaikka mehua jakelta vaikka aivan hyvin voisivat sanoa että pyydä mehua isältä. Olemme olleet 3vuotta jo yhdessä. Minä en enää jaksa tälläistä olen ihan poikki. Ja vielä mieheni veli ja tämän tuleva vaimo kilpailee joka asiasta. He ovat tai siis tämä tuleva vaimo on katkera että vaikka ovat pidempään olleet yhdessä me menimme ensin kihloihin ja naimisiin meille on tulossa vauva,joka asiasta ollaan kateellisia. Ja sitten yritetään puhua pahaa minusta anopille. Ja anopillahan on miniälaskuri. Siis voimat on ihan loppu. Häissäkin anoppi tokaisi minulle että olen valehtelija ja ilman poikaansa minä olisin katu ojassa. Ja kehtasi vielä sanoa että poikansa etsi aina kuuta taivaalta ja nyt saikin vain minut. Todella paha olla.. Kiitos jos jaksoitta lukea..sekavaa kirjoitustani...

Kommentit (3)

Ei sun tartte olla heidän kanssa tekemisissä!!! Etenkin kun he loukkaavat sinua tuolla tavalla. Itse olisin viilentänyt välit jo aikaa sitten, jos minä olisin tilanteessasi. Näkisin heitä korkeintaan 5 kertaa vuodessa. En jaksaisi koko ajan tuollaista!!!



Olen itse huono sanomaan jos anoppini loukkaa minua, mutta kyllä siinäkin minulla raja kulkee. Ja se raja alkaa olla lähellä. Sitten annan tulla tuutin täydellä takaisin. Ja jos ei mene sana perille, niin sitten en ole tekemisissä, kuin viidesti vuodessa.

Anopit on surullisen kuuluisia tuon tapasista jutuista. Omani ei kyllä onneksi ole noin paha... :) Jos tosiaan ovat noin kateellisia niin ota etäisyyttä. Pari kohteliaisuusvierailua jne siloin tällöin, ja muuten elätte omaa elämäänne.



Sun pitää kyllä saada oma itsetuntosi kuntoon, että lakkaat miettimästä niiden sukulaisten sanomisia. Onhan sulla itsellä tarpeeksi iloista sisältöä elämässäsi? Jos joku on kateellinen, niin anna sen olla heidän ongelmansa, älä mene mukaan sellaseen, edes masentelemalla sitä...



Suunnittele kivoja juttuja teidän perheelle ja toteuttakaa niitä yhdessä ja nauttikaa elämästä. Jätä anopin ym. jutut omaan arvoonsa. Sama mitä puhuuvat, jos sinä olet itse omaan tilanteeseesi tyytyväinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kuulostaa todella inhottavalta. Yritä antaa mennä jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sano takaisin niihin juttuihin mitä anoppi sinulle sanoo tai tuo esille oma ajatuksesi asiasta, ainakin itsellesi tulee parempi olo kun et ainoastaan ota vastaa inhottavuuksia. tsemppiä ota etäisyyttä jos muu ei auta!



murmeliitta

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat