Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Moikka!



Kirjottelen tuolla Vilttiketjussa ja käyn lukemassa usein muita pinoja, etenkin Enskoja. *vilkuttaa vanhoille tutuille siellä*

Moni pohtii työhaastatteluja ja työnantajan suhtautumista, jos onkin raskaana haastattelussa tai työn alkaessa. Itse aikanani pohdin samoja asioita eikä oikein uskallettu alkaa vauvasta haaveillakaan, ennen ku oli jonkin sortin työpaikka odottamassa.

No, mitään en kadu niin paljon kuin raskauden yrittämisen lykkäämistä. En tiedä, oisko nuorempana onnistanu paremmin, mut nyt ollaan jo useampi vuosi tahkottu ilman mitään tulosta... Joten älkää hyvät rakkaat kanssasisaret työmarkkinoiden takia lykätkö vauvahaaveita!!! Töitä ehtii aina tekemään, mut vauvalle on annettava lupa tulla silloin, kun sille oikeasti tuntuu!

Ja toisekseen, on laitonta jättää pätevä työnhakija valitsematta raskauden tai raskauden yrityksen vuoksi!

TYönantajan unelmahan ois 30-vuotias korkeasti koulutettu 10 vuoden työkokemuksen omaava henkilö, jolla on aikuiset lapset... Sen kokemuksen sain aikoinaan työnhaussa.

Nyt olen ollut pari vuotta vakipaikalla, siihen saakka tein sijaisuuksia joitain vuosia ja aina kysyttiin lasten ' hankkimisesta' haastattelussa. Vastasin kierosti kuten poliitikko jotakuinkin ' kaikki aikanaan, nyt olen työhaastattelussa tulossa töihin' .

Tässä ajattelemisen aihetta omien tuntojen pohjalta.

Hyvää kesää ja onnea yrityksille niin työ- kuin perheenkin saralla!



-Haavemaa-

Kommentit (4)

Allekirjoitan ihan joka sanan :)

Nyt vuosi sitten valmistuneena työttömänä maisterina kaduttaa, etten opiskeluaikana " tehnyt" enempää lapsia. Meillä on siis 5-vuotias tytär. Mies antoi luvan kierukan poistamiseksi viime syksynä, mutta olisi pitänyt poistattaa se jo aiemmin. Ei ole todellakaan mukavaa hakea töitä vauvakuumeisena - kerran jo työhaastattelun jälkeen minulle ilmoitettiin että raskaus on este tälle työlle. Ehkä jotenkin annoin vahingossa ymmärtää että vauva saa tulla meille vaikka heti. En siis päässyt sinne työpaikkaan - hassua, koska en ole vieläkään raskaana ja se työsuhde olisi jo muutenkin päättynyt (määräaikainen).

Minulla on käynyt mielessä, että menen opiskelemaan itselleni ihan kunnon ammatin, ja sillä välin saisin lisää lapsia. Opiskelu kun on niin helppoa ja jouhevaa pienen lapsen kanssa (riippuu tietysti lapsesta ja siitä, tykkääkö mies olla kotona hoitovapaalla). Sitten kun valmistun, voin työhaastattelussa sanoa että lapset on jo tehty :) Pitäisi vain keksiä joku ammatti, jolla saa varmasti muutenkin työpaikan. Tällaisia mietteitä...

Olen pikkuhiljaa siirtymässä tänne kuumeilijoiden puolelle, kun pillerit päätettiin jättää nyt kokonaan pois. Ajoitus vauvahaaveille on vaan naiselle niin ärsyttävän vaikeaa (miehiä mitenkään väheksymättä), mutta viestinne antoivat yhä varmemman tunteen siitä, että nyt on meille hyvä aika yrittää. Itse olen siis lähes valmis maisteri, mutta suunnitelmissa on opiskella vielä yhtä sivuainetta, jota voi hakea vasta ensi keväänä. Eli työelämään en kaiketi ole vielä kokonaan siirtymässä... Tuntuu vaan niin hassulta, kun opiskeluaikana taloudellinen tilanne ei tietenkään ole mitenkään hirveän hyvä, mutta vasta valmistuneenakaan ei olisi " hyvä" yrittää lasta. Itseäni ainakin pelottaa se, että ns. ammattitaitoni ruostuu, jos oman alan työkokemusta ei pian valmistumisen jälkeen saakaan. Ja jos ylipäätään saa töitä... Ja jos lapsi tulee, niin itse ainakin haluaisin olla rauhassa kotona hoitamassa sitä ainakin ensimmäiset pari vuotta. Ja sittenhän olisikin jo toisen lapsen aika... Ja ehkäpä vielä kolmannenkin. Eli loputon kierre! :) Mutta onhan se toki niinkin, että on vaan itselle tehtävä selväksi mikä se on elämässä kulloinkin kaikkein tärkeintä, eikös vaan kanssasisaret! :)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen potenut vauvakuumetta jo useamman vuoden, mutta vasta nyt (viime syksynä) sain miehen puhuttua ympäri. Hänellä kun oli haaveena, että pitää olla hyvä taloudellinen pohja ennenkuin vauvapuuhiin ryhdytään. Nyt minä olen ollut töissä valmistumisen jälkeen pari vuotta ja vauvalle on annettu lupa tulla... eipä vaan kuulu... Nyt sitä miettii, että olisiko asiat toisin, jos olisi aikaisemmin alettu yrittämään...



Minun tämänhetkinen työsuhteeni loppuu vuoden loppuun ja sitten olisi mahdollista päästä uuteen projektiin töihin. Nyt en edes mieti, että pitäisikö vauvapuuha lopettaa siltä varalta, että jos sattuisi tärppäämään ja maha näkymään, niin saisinkohan sen työpaikan. ENÄÄ EN SITÄ VIRHETTÄ TEE, ETTÄ LYKÄTTÄISIIN TÄTÄ!



Minä uskon myös, että töitä ehtii tehdä sittenkin kun on pienokaiset kasvaneet. Ei työt tästä maasta lopu, vaikkakin uskon ja tiedän, että tietyillä aloilla on tosi vaikea työllistyä.



Tuisku

Mä sain helposti vakituisen työpaikan opiskelujen jälkeen. Olin muka lojaali työnantajalle, kun ajattelin, että pitäisi olla edes vuosi töissä ennen raskautta. Kolmas vuosi töissä alkamassa, eikä mitään kuulu lapsirintamalla, vaikka viime syksynä jäi ehkäisy pois. Kaduttaa lykkäys... Samoin yleensäkin hormooniehkäisy, joka varmaan jätti pitkäaikaiset jäljet sekä fyysisesti/psyykkisesti.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat