Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (95)

Meillä edettiin muka varovasti asteittain suurempaan. Pyh. Silti talo oli liian kallis ostettaessa ja on koko ajan siinä asuttaessa varsinainen rahanreikä. En edes viihdy tällaisella syrjäseudulla. Talo pantiin myyntiin, mutta on jo pitkään myyty, eikä ole saatu kaupaksi. Enää en mene mukaan siihen kuvitelmaan, että jokaisen lapsiperheen pitää asua omakotitalossa. Jos tykkää siitä ja seudusta, jolla talo on, niin mikäs siinä, mutta minulle ei kiitos enää!

rakennutettu talo ja saatiin kovat voitot. Ostettiin tilalle pienempi uusi asunto ja nyt elämä hymyilee, koska meillä ei ole lainaa käytännössä laisinkaan ja elämiseen jää enemmän rahaa.



Päivääkään en ole katunut. Asiaan tietysti vaikutti se että talo ei ollut ihan se lopullinen unelma, koska rakensimme sen monelta osin säästöbudjetilla. Onneksemme tuo säästöbudjetti ei näkynyt myyntihinnassa.



Olemme suunnitelleet että ehkä joskus viiden-kymmenen vuoden kuluttua voimme rakennuttaa/ostaa unelmiemme talon, mutta nyt toistaiseksi nautimme elämästämme näin.



Näihin ratkaisuihin vaikuttaa kyllä suuresti se onko ns. omakotitaloihminen. Minä en taida olla koska jatkuvat pihatyöt ja muu nikkarointi ei ole ainakaan vielä mun juttu. Voihan olla että tämäkin muuttuu jossain vaiheessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ärsyttävää lukea aina näitä " vuokra-asuminen sama kun rahan heittämistä kankkulan kaivoon" kommentteja.



Eikö ihmiset voi ymmärtää ettei kaikilla ole mahdollisuutta ostaa sitä omaa tupaa?

Tai no, jossain korvessa voisi tietenkin asua, kuluttaa pari tuntia päivässä työmatkoihin ja pitää lapsia pienestä asti tarhassa.

Mihinkähän tuollaisessa elämässä jää elämänlaatu? Kerran tässä näillä näkymin vain eletään joten _tästä_ elämästä pitää nauttia (jos ylipäänsä haluaa nauttia...)



Me haluamme asua suuren kaupungin keskustassa/keskustan tuntumassa, lyhyet työmatkat jotta meillä on mahdollisimman paljon yhteistä- ja vapaa-aikaa, emmekä halua säilöä lapsiamme tarhaan ma-pe 7:30-17:00.

Perintöä tai lottovoittoa ei ole tähän asti mistään tupsahtanut eikä kumpikaan meistä ole huipputuloinen, joten meidän on tyydyttävä vuokra-asumiseen.

Emme me sitä rahaa kankkulan kaivoon heitä, sillä maksamme y.m. mukavuudet.

ja onko idänkauppa nyt romahtamassa? Voiko NL hajota uudelleen? :) Senhän takia täällä vaikeuksiin jouduttiin ja talouspolitiikka meni päin persettä, kun oltiin uudessa, oudossa tilanteessa.

iltoja ja kaikkea mitä kuvitella saattaa.)



Meillä on jättiläisasuntolaina, mutta muuten maltilliset kulutustottumukset. Toki haaveissa joskus vaikkapa reissata, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jokapäiväiseen asumiseen haluamme panostaa, emme niinkään hetken mielihyvään. Ja onneksi emme elä kituuttaen nytkään eli tarpeen tullen saamme säästettyä jokapäiväisistä kustannuksistakin reilusti, jos siis täytyy.

koska:



- taloutemme ei ole vakaa - vain toinen töissä ja opinnot edessä

- vuoramme on ok, 750e, mutta aivan huippupaikka. Vastaavaan omistusasuntoon meillä ei olisi varaa, ei mihinkään perheasuntoon tässä kaupungissa.

- tätä me tahdomme.



- joskus, jos olemme varoissamme, saatamme ostaa asunnon.

se on varsin tyhmää ja turhaa touhua, josta ei jää mitään käteen koskaan. lisäksi vuokrat on niin korkeita, että ne vastaavat asuntolainojen lyhennyseriä. meillä lainaa 80 000 euroa kymmeneksi vuodeksi ja kk-erä n. 800 euroa. tässä pikkukaupungissa karseasta vuokratalosta (kunnan vuokra-asuntoja) saa kaksion 550 eurolla kuussa ja kolmio maksaa jo lähes tuon lyhennyksemme verran.

Vierailija:

Lainaus:


melba:

Lainaus:

Ennustuksissa on, että korot nousee 2-3% (ovat nousseet jo vuoden takaisesta 1%), jolloin asunnon hinnat tippuvat 20-30%. Tämä tarkoittaa 200000 euron asunnossa, että hinta putoaa 800 euroa kuussa!




missäköhän ennustuksissa näin seisoo? Ehkä jossain syrjäseudulla näin voi käydä, mutta älä unta näe, että täällä pk-seudulla hinnat laskisi tuolle tasolla. Korko ei ole noussut 1 %:a, vaan 1 %-yksikön (hieman eri asia), mutta silti naapurin asunnon arvo oli noussut viime vuodesta, kun toinen naapuri möi.






Minä en uskaltaisi olla huoleton ja uskoa tämänhetkisen tilanteen jatkuvan ikuisesti samanlaisena. Joitakin vuosia voi tietysti näin mennä, mutta jonkinlainen isompi muutos maailmantaloudessa 30 vuoden kuluessa tapahtuu lähes väistämättä.



Olen meidän asuntohistoriani tänne johonkin ketjuun kirjoittanutkin, mutta kirjoitetaan nyt vielä.



Ensiasunnon, 53 neliön kaksion Etelä-Haagasta ostin 1986. Maksoin tuosta n. 54.000 euroa. Myin tuon 1991 ja ostimme 68 neliön kolmion Roihuvuoresta. Saimme Haagan asunnosta n. 105.000 euroa. Saimme siis lähes kaksinkertaisen hinnan asunnosta!



Roihuvuoren asunnosta maksoimme n. 115.000 euroa. Kun myimme sen 1996 olivat hinnat laskeneet niin paljon, että saimme tuosta enää n.64.000 euroa. Saimme asunnosta siis vain 55% ostohinnasta!



Ostimme tuolloin Etu-Töölöstä 86 neliön asunnon. Maksoimme tuosta n. 110.000 euroa. Nyt tämän arvo olisi n. 350.000 euroa, ehkä jopa enemmän, hinta on siis noussut kymmenessä vuodessa kolminkertaiseksi. Jos tuossa ei ole ilmaa mukana, niin jo on kumma!



Joku toinen taas kehui annuiteettilainaa, maksuerät vain lisääntyvät korkojen noustessa... Ei pankki ikuisesti suostu maksueriä lisäämään, vaan jossain vaiheessa voivat kyllä kuukausierätkin lähteä nousuun!



Korot ovat todella noususuunnassa. Pitkään pörrättiin tuolla 2% kieppeillä, nyt 12 kk euribor on jo 3,5% (nousua siis 75%, 1,5 prosenttiyksikköä). Suomen Pankin sivuilta voi näppärästi käydä katsomassa, miltä käppyrät näyttävät. Mielestäni eivät kovin hyvältä...



http: //www. bof. fi/fin/5_tilastot/5. 1_Tilastografiikkaa/inetkaavio. asp? kuvaid=243&kieli=sv&topicid=5. 1. 2_korot



Jotkut myös hokevat mantraa, että EU:n liittymisen jälkeen eivät korot voi nousta entiseen malliin. Miksi eivät muka voisi? Kuka edes takaa, että EU on kasassa 10-20 vuoden kuluttua! Ei korkojen tarvitse nousta kauhuvuosien 17 prosenttiin, joku 6-7 prosenttiakin on jo ihan muheva korkotaso. Itse oletan optimistisesti, että nousuvauhti pysähtyy n. 4 prosenttiin ellei mitään suurempia mullistuksia tapahdu.



Siinä vaiheessa, kun korkojen nousun myötä lainanottovauhti hidastuu, hidastuu myös asuntokauppa ja tällöin hinnat kääntyvät väistämättä laskuun. Aina on niitä, joiden on pakko myydä asunto esim. avioeron tai paikkakunnalta muuttamisen takia, ja tällöin myydään halvemmalla, kun ei ole aikaa odottaa. Näin yleinen hintataso kääntyy laskuun. Käännös ei tapahdu hetkessä, mutta näin VOI käydä ja melkoisen todennäköisesti jossain vaiheessa käykin. Jo nyt hintakäyrät ovat joiltakin osin kääntyneet laskusuuntaan.



Kaikista kääritty hyvät voitot. Ja mikä parasta, alle 3v. lapset ovat voineet olla kotihoidossa niin pitkään kun olemme halunneet. Ei ole tarvinnut pistää 9kk ikäistä päiväkotiin, jotta pystyisimme asumaan unelmiemme talossa.



Kannattaa tosiaan miettiä mitä elämässä arvostaa. Koti on tärkeä, mutta kannattaako sen takia uhrata kaikki muu?

Omiin vaatteisiinsa tai sisustukseen.

Hälle ei kelvannut lastenhuoneeseen 30 euron lamppu vaan se piti olla 70 euron.

Mies on kyllä vähän sellainen tossu. Suostui yhdessä päivässä naisen painostuksen alla lainaan ja muuttoon keskelle ei yhtään mitään, kauas kotikaupungistaan.

Miehen oli PAKKO suostua, siinä ei muu auttanut.













Vierailija:

[quote]


onkin, jos tiedätte, että heillä on tiukkaa. Harva mies varmaan kehtaisi sanoa, että on muuten perheessä päätetty, ettei koukuttaviin nettipeleihin perheenpäätä päästetä.)



raksa-aikana asuttiin vuokralla 550 euroa kuussa, kammottava epäkäytännöllinen ahdas kuuma kämppä.



nyt asutaan yli 200 neliötä avara toimiva uusi asunto ja lainakulut 800 euroa kuussa. Lainaa on hulppeasti se mummonmiljoona kun laskee autolainan mukaan.



Me laskettiin ettei lainaa ole tarkoitettu maksettavaksi pois-pian-velkavankeudesta-tyyliin, lapset saa hankkia omaisuutensa itse niinkuin mekin tehtiin eli ei tarvi kyttäillä perintöä :D tai voi tästä talosta jotain 25-40v päästä saadakin? Jos korot nousee älyttömästi -mikä ei onnistu globaalissa rahataloudessa noin vain - myymme talon, ajamme silti mersulla ja saamme velattoman 100 neliön asunnon.

Vuokralla asuminen on ihan sama kuin että heittäisi rahat kankkulan kaivoon.



Eikä ne korot ole varsinaisesti nousussa. Nehän palaa sille tasolle, mitä ne olivat ennen vuosia 2004-2005. Nimittäin me otimme asuntolainan vuonna 2000 ja silloin korkotaso oli sama kuin nyt.

kuukaudessa rahaa käteen silti vaan jotenkin selvitään, ulkomaillakin ollaan käyty kun on vaan etukäteen säästetty, lapsellekin pysytytään jopa pitämään pientä säästötiliä ja nyt ollaan ajateltu yrittää toista lasta.



Kuun lopussa on aina tili tyhjä ja joitain laskuja joutuu väliin lykkäileen, mut asutaanhan me unelmien talossa :)

muistanko joitain pidemmän ajan lukuja.



Me luovuttiin hurjista talohaaveista - onneksi tuli järki käteen. Niin helposti sitä menee mukaan siihen hössötykseen. " Jos noikin, niin miksei mekin."



Myykää se talo pois. Ei kannata kärsiä ja murehtia näitä elämän hienoja ja tärkeitä vuosia tuollaisen materiaalisen asian vuoksi. Eikä varsinkaan lykätä toisen lapsen hankkimista. Elämässä sattuu kuitenkin niin paljon sellaistakin, jolle ei oikeasti voi mitään. Turhaa ottaa huolta sellaisesta, johon voi itse vaikuttaa.

Vierailija:

Lainaus:


Olemme miehen kanssa molemmat valmiita tinkimään lähes kaikesta muusta kunhan vain saamme joskus sen oman puutalomme. Mies on tosi hyvä käsistään enkä minäkään mikään laiskimus ole:). Omakotiasuminen on meille oikein sopivaa. Asumme nytkin omakotitalossa, mutta vanhassa rämässä. Se uusi olisi kiva:-). Vielä kun ollaan kierrelty talonäyttelyitä vuosikaudet ja tiedetään täsmälleen mitä haluamme.



Tonttikin meillä jo on. Naapureita sopivasti lähellä, mutta oma rauha silti. Joenrantatontti. Kouluun lapsilla vajaa 2 km, sama etäisyys kauppoihin.



Minusta ihmisen pitää seurata unelmaansa, mutteihan sitä silti päätään tarvitse pilviin piilottaa. Sisustuksesta olemme valmiit tinkimään, ettei budjetti nouse liikaa. Uskon että olemme kypsiä tekemään päätöksiä siitä MITÄ todella tarvitsemme taloomme.



Joskus tuntuu, että jotkut vain ryntäävät tosta noin vain rakentamaan miettimättä sen kummemmin mikä heidän perheensä tarve on. Just kuten joku kirjoitti, että laitetaan jakuzzeja, kolmea kylppäriä, kalliita laattoja yms. Jokainen pieni valintahan MAKSAA. Kannattaisi miettiä miten kauan aikaa meneekään sen 10 000 ¿:n keittiön maksamiseen?




Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat