Vierailija

ettei tälläistä voi opettaa lapselle, joka on itse kova lyömään yms, mutta entä lapset, jotka ovat kiltempiä, jotka jäävät muuten jalkoihin? Meillä kaksi tälläistä lasta, tyttö ja poika (8v. ja 9v.). Nyt sain vain kesäkerhosta tiukkaa palautetta, kun oli ollut kiusaamisvälikohtaus, jossa lapseni oli tönäissyt häntä lyöneen lapsen kumoon, kummallekin oli jaettu samat rangaistukset ja minut tosiaan tästä kasvatusperiaatteesta haukuttiin. Mielipiteitä???

Kommentit (23)

Meillä arka ja tallottu isoveli lähti opettamaan pikkuveljelle puolustautumista. Tuntuhan se ensin hurjalta, mutta oikeastaan olen tyytyväinen, kun tiedän siitä olevan hyötyä itsetunnolle, tai tiedän miten itsetunto voi kärsiä kun ei uskalla puolustautua ja joutuu kiusatuksi.

Puolustaa voi tietysti ensin muutenkun antamalla kuonoon, esim. opettelemalla sanomaan (todella) lujaa ja vihaisesti ' EI!' ' Lopeta!' ja työntämällä pois vierestä ja tarvittaessa sitten voi tyrkkiä kiusaajan pois vähän voimakkaamminkin.

Minullakin on arka 5v. Olen aina opettanut että toista ihmistä _ei saa vahingoittaa_.

Konfliktitilanteet olivat tietysti puistoiän alussa todella vaikeita, tyttö säntäsi itkien piiloon taakseni ja kieltäytyi leikkimästä kenenkään kanssa. Välillä oli kausia ettei halunnut puistoon ollenkaan.



Aloin tietoisesti opettaa lapselleni kaavamaisia selviytymiskikkoja, alkaen siitä että saa suunsa auki muiden seurassa. Ensimmäinen " ei saa töniä!" onnistui 4v.



Nyt lapsi pärjää oikein hyvin, selvittää konfliktit puhumalla tai siirtymällä leikkimään muiden lasten kanssa. Itsetunto on noussut kohisten kun lapsi huomaa pärjäävänsä.



Mutta työtä ja harjoittelua tämä on vaatinut. Lapsen kanssa voi treenata tilanteita leikkien, lukea ja pohtia sopivia satuja, etsiä pieni kaveripiiri jossa harjoitellaan tutussa seurassa, puistossa seurata tilannetta tarkkaan ja ohjata lapsia rauhanomaiseen ratkaisuun.



Moraalisen puolen lisäksi on syytä muistaa että lapsikin voi aiheuttaa toiselle pahoja vammoja. Siis oikeasti pahoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä opetetaan että ei saa löydä. Piste.



Tosin meillä ei ole erityisen arkoja lapsia, muttei myöskään väkivaltaisia, emmekä sellaisia haluakaan.



Tämä on minusta vähän hankala aihe. Sillä tietyissä olosuhteissahan ehkä pitää osata pitää puolensa pieniä voiakeinoja käyttäen, MUTTA minusta esim. alle kouluikäinen ei ole kypsä tekemään tämän arvion, puhumattakaan siitä että osaisi arvioida voimakeinojensa seuraamuksia!!



Esimerkki oikeasta elämästä:



Lähipiirissä on pariskunta joka on kasvattanut poikaansa periaatteella että jos joku kiusaa, anna kunolla takaisin niin kyllä se ottaa opikseen. Tämä poika on täyttänyt 6 vuotta.



Tämä poika oli leikkimässä toisessa perheessä jossa on kaksi tyttöä, 5v ja 2,5 v. 5v tyttö ja tämä 6v poika leikkivät yhdessä, eivätkä antaneet pienemmän osallistua leikkiin vaan kiusasivat tätä, ei fyysisesti, mutta sanoin ja viemällä sen leikkikaluja ym. Näinhän sisarukset joskus saattavat tehdä, mutta heillä on sitten myös omat keinot selvittää asioita. Nyt kuitenkin 2 vuotiaalta paloi pinna ja hän puraisi tätä 6v poikaa käteen, jolloin 6v poika löi 2,5 vuotisat tyttöä nyrkillä kasvoihin! Koska äiti oli näin opettanut......



Pureminenkin on väärin, mutta 6 vuotiaan ei minusta pidä osallistua toisten lasten " kasvatukseen" .



takaisinlyömistä. Mutta, kun nyt taitaa olla enemmän niin ap:n kuin muidenkin tapauksessa kyseessä arat, kiusatut yms lapset, jotka ovat kuitenkin niin fiksuja, että äiti tietää, että noin voi heille opettaa. Sain sen kuvan, ettei ap:n lapsi nyt todellakaan ole toisia lyömässä helposti, vaan todella puolustautui, siinä on vissi ero!

oppi siellä ainakin puolustautumaan riehakkaampaa pikkuveljeään vastaan. sitä ennen oli aina jäänyt jalkoihin ja vetäytynyt. Nykyisin on saanut taidoistaan itseluottamusta, eikä vetäydy enää. Ei tosin pidä puoliaan väkivaltaisesti, mutta ei ainakaan pakene konflikteja.

Nimittäin meilläkin just sellanen tosi kiltti ja arka poika, joka alkaa helposti itkeä, jos häntä kaltoin kohdellaan. Eikä tosiaan alkaisi oma-aloitteisesti toisia mätkimään.



Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että sellainen pikkuinen pitäisi lähettää esim. kouluun pärjäämään vain puheenlahjoillaan, ja vielä opettaa, että hän ei saa koskaan puolustautua, jos häntä tönitään, muksitaan tms.?



Ymmärrän jos sellaiselle " normaalilapselle" opettaa noin, siis sellaiselle, joka joskus itsekin aloittaa tappelun tms. Mutta kun meillä on just sellanen ylikiltti, joka ei koskaan tee sellaista. Niin äitinä en todellakaan halua hänelle opettaa, että elämä on, hänen täytyy vaan kestää.



Sitäpaitsi itsellenikin isäni opetti aikanaan kun minua joku poika kiusasi, että ensi kerran kun se tulee kiusaamaan, et sano yhtään mitään, vaan tempaset turpaan niin kovaa kuin lähtee. Niin olin tehnyt, kotiin tuli koulusta lappu, mutta arvatkaapa loppuiko kiusaaminen siihen? En todellakaan tänä päivänä ajattele, että hyi kamala, kylläpä isäni ohjeisti minut väärin, voi sitä kiusaaja raukkaa. Ja ihan samoin aion oman aran poikani ohjeistaa, jos tilanne tulee.

liaan nykyisin, tiedän kyllä hyvin tunteet, kun oma sydän meinaa särkyä, kun näkee tai tietää, että lasta kiusataan. vaikkei meilläkään ole mitään isompaa ollut, mutta kuitenkin. :( ap

Siis ymmärrän kyllä että itseään pitää puolustaa, mutta missä menee rajat. Jos joku tönii saanko lyödä? Jos joku lyö, saanko potkia? Eli itse olen sitä mieltä että pieni lapsi ei vielä tiedä mikä on antaa samalla mitalla takaisin, joten tähän asti olen opettanut ettei saa lyödä, potkiä, töniä, tuuppia tai ottaa kädestä. Ja että jos puhe ei auta niin on haettava aikuinen paikalle.

Sitten myöhemmin opetan puolustamaan kun ymmärtää mitä voi missäkin tilanteessa tehdä, mutta periaate pitää olla ettei väkivaltaa poisteta väkivallalla. Eli aina on yritettävä pois tilanteesta. Muutenhan se vain yltyy kun jos Erkki lyö ja Jeppe lyö takaisin, niin Erkki jatkaa taas ja ketju on valmis. Ja kun tietää ettei oikeudessa auta että sanot että Erkki aloitti jos Erkki kaatuu ja lyö päänsä ja kuolee.

Mutta tää nyt on vain mun mielipide ja näkemys.

Eikö sun lapset muutenkaan ymmärrä ohjeita tai neuvoja, eikö ymmärrä sosiaalisissa tilanteissa mikä on sopivaa mikä ei?



Kyllä mä itsekin lapsena ymmärsin varsin hyvin mitä eroa on toisten kimppuun hyökkäilyllä ja itsepuolustuksella. Siinä on vissi ero käykö toisen kimppuun vaiko puolustaa itseään kun on asiasta ensin sanonut.



Mä olen opettanut lapsilleni, että fiksumpi ei lyö, ja se jolla on aivot, juoksee mieluummin karkuun tai muuten poistuu tilanteesta. Molemmat lapset ovat treenanneet nyrkkeilyä ja taistelulajeja vuosia, ja myös siellä opetaan, että puhe ja nopeat jalat ovat parhaat aseet. Yhtä lasta joskus kiusattiin koulussa, ja tönittiin ja sanottiin, että miksi sä et lyö takaisin, kun osaat nyrkkeillä. Muksu vastasi, että en lyö ketään ilman syytä, sillä kovien ei tarvitse lyödä tai tehdä muille mitään, vaan mamisten. Asia meni perille. Etenkin, kun lapsi tietää, että sellaista syytä ei ole, että löisi, se kiusaava koulukaveri vaan ei tiennyt, eikä halunnut enää kokeilla rajoja...;).

Ei tulisi mieleen opettaa noin lapselle, sillä se häviää aina, ja sille tulee aina ongelmia, joka käy toiseen käsiksi. Jos joku on tyhmä, itse ei tarvitse alentua samalle tasolle. Sen tajuaa päiväkoti-ikäinenkin.



Lapsille pitää opettaa, että fyysinen toiseen koskeminen on väärin, mutta jos olet opettanut lapsellesi että lyödä ja töniä saa, sun tai lapsen on turha valittaa, kun joku käy käsiksi. Itse olet neuvonut, että se on ok. Nyt pentusi saa mielestään töniä ja lyödä mistä syystä tahansa, kun toinen vaikka ärsyttää tai katsoo pahasti. Eivät lapset erottele, missä tilanteissa saa ja missä ei, teillä lyöminen ylipäänsä on ok. Todella lyhytnäköistä toimintaa, ja jotenkin sairasta.

Olen siis sanonut, että pitää ainakin kerran sanoa toiselle, että älä lyö tai ei saa lyödä. Jos toinen tekee sen vielä uudestaan, saa lyödä takaisin (tai tehdä sen saman mitä toinen). Mutta meidän poika on niin kiltti tai arka luonteeltaan, että ei halua tehdä niin. Sanoo vain, ettei halua satuttaa ketään...että lähtee mielummin pois :(



Ja äidin sydän särkyy, kun ajattelen kahden vuoden päässä häämöttävää koulua ja sen rankkaa maailmaa.

eivätkä harjoitelleet itsepuolustuslajeja. Nämä samat asiat opetettiin jo leikki-iässä, että viisaampi ei lyö. Kun lapsenne kasvavat, huomaatte, että on ihan sama, kumpi lyömisen aloitti, molempia syytetään yhtälailla, ja usein vielä enemmän sitä, joka löi takaisin. Kun se takaisin lyöminen saattaa olla pahempi kuin aloittajan teko, ja kynnys lyömiseen aika pieni, kun kotona on annettu lupa. Ei päiväkodissa ja koulussa ja muissa sosiaalisissa ympyröissä erotella sitä, kuka löi ensin, vaan vain sillä on väliä, että lyötiin. Tämän takia on aika ikävää opettaa lapsille tuollaista. Saatte kuulla siitä vielä monta kertaa ikävään sävyyn.... Itsepuolustuslajit tosiaan tuovat itsevarmuutta, mutta niin, ettei koskaan enää tarvitse koskea kehenkään fyysisesti. Heikompi ja tyhmempi lyö, edelleen. Ja se pitäisi lapsillekin opettaa.



Ja joo, kuten joku kirjoitti, sodat perustuvat juuri tähän lupaan kostaa, siihen että joku aloitti, aloitti se oikeasti tai ei.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat