Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

.

Sivut

Kommentit (36)

Eivät olisi kyllä lapset halunneetkaan (eivätkä halua vieläkään usein, ovat 4- ja 6-vuotiaat).

Varsinkin jos lapsi heräilee yöllä usein, en päästäisi tuollaisessa tilanteessa.

siis ilman meitä vanhempia. Lapsen ollessa vauva hän oli välillä meillä kolmekin päivää ja hoiti vauvaa aina muutaman tunnin pätkissä siten, että sain tehdä tällöin (palkka)töitä kotona ja silti lapsi sai tasaisin väliajoin seuraani niin ettei eroaika tullut liian pitkäksi. En tiedä, miksi mummille olisi niin tärkeää saada lapsi hoitoon juuri yön ajaksi. Ehkä se, että lapsi viime kädessä turvautuu minuun eikä häneen, on hänen egolleen tai jollekin liikaa. Jos minä en ole paikalla, hän saa olla lapsen tuki ja turva? Siihen antaisi viitteitä se, että mummi sanoi olevansa "loukkaantunut", kun lapsi heillä vieraillessaan ei halunnutkaan mummia viereensä herättyään kesken päiväuniensa vaan minut, äidin (joka en ollut paikalla). Tuo tapahtui heti seuraavana päivänä siitä kun aloitimme lapsen vieroittamisen tutista ja lapsi oli hyvin herkässä tilassa (lapsi itki ja raivosi viikon ajan joka yö noin neljä kertaa yössä, sittemmin heräsi kerran yössä itkemään kuuden viikon ajan). Mummi ei tuntunut tajuavan kuinka kova juttu tutista luopuminen oli lapselle ja mielestäni aika lapsellisesti loukkaantui lapseni torjunnasta (torjui muuten minutkin yöllisissä raivopuuskissaan!). Lapsen olisi ilmeisesti juuri kaksi vuotta täytettyään pitänyt osata miellyttää mummia ja ajatella ensisijaisesti mummin tunteita, ei omiansa? No joka tapauksessa, mummilla on tilaisuutensa kahdenkeskiseen aikaan.Toisekseen, tänään lapsi ilmoitti olevansa valmis yökyläilemään, ja saa mennä mummolaan yöksi , jos se mummille sopii. Silti se ei poista sitä tosiseikkaa, että mummi on ja tulee olemaan minulle hyvin loukkaantunut siitä, ettei ole aiemmin saanut lasta yöksi luokseen. Loukkaantuminen tulee jatkumaan ikuisesti. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

mä olisin maailman onnellisin, jos mummi ottaisi lapset yökylään!! Mutta ei, eivätpä vielä ole kertaakaan pyytäneet... Pitkin hampain ottavat, jos me itse pyydämme jonkun menon takia :(.

Jos lapsi selkeästi ei vielä ole yökyläilyyn kypsä. Tuli muuten ap mieleen: voisiko mummi tulla teille yöksi ja lapsi saisi nukkua hänen kanssaan yön. Siis sekin on jo lapselle seikkailu. Meillä lähti yökyläilyhalu tällaisesta. Pienestä liikkeelle.

poikamme oli 4-vuotias ollessaan ensimmäisen kerran isovanhempien luona yökylässä. Tässä vaiheessa hän osasi itse päättää, meneekö yökylään. Sen mukaan toimimme.

hänellä on muutama krooninen sairaus, jotka vaikuttavat mm. liikkumiseen - ei sitä kuitenkaan kokonaan estävästi, mutta jaksaminen on välillä koetuksella ja hän on heikentynyt voimiltaan. Pappa on myös kuvioissa, mutta hänellä on parkinssonin tauti (muistiongelmia mm.) ja siinä on oma haasteensa kummankin jaksamiselle ja toimintakyvylle.



Mummi on tosi loukkaantunut, kun en laske lasta sinne ja että hän kuvittelee etten luota häneen hoitajana - no, minusta kunto tosiaan ei ole enää ihan huippua ja ainakin aiemmin lapsi olisi satavarmasti nukkunut hyvin huonosti kylässä, kun kerran nukkuu kotonakin huonosti, jos en ole kotona.



Käymme kyllä päiväkylässä ja olen ollut kaksistaan lapsen kanssa mummolassa, mutta se ei mummolle riitä. Pitäisi saada olla kahden.

No, minusta päätös on kumminkin enemmän meidän ja lapsen kuin kenenkään muun asia.

Käsitinkö oikein, että lapsi ei ole mummin kanssa päivälläkään kaksin, ikinä? Voisiko mummi saada lapsen päivähoitoon joskus, jolloin hän saisi olla kaksin lapsen kanssa, mutta ei tarvitsisi valvoa yötä? Jos mummin jaksaminen huolettaa, voisi päivällä välillä soittaa kuulumisia.

ja olisi pystynyt soittamaan jos mummille olisi sattunut jotain.

Meillä myös vanha ja pitkäaikaissauraitta sairastava mummi.



Siskoni jätti surutta 3 lastaan mummille hoitoon.

Jokainen tavallaan.

Minullekin anoppi on valittanut kun en anna lasta hoitoon. En anna, ellei lapsi halua. Annan kun lapsi haluaa. Ei kiinnosta jonkun loukkaantumiset. Aina joku loukkaantuu jostain, etenkin minun anoppini enkä voi ottaa päänsärkyä hänen jokaisesta mielipahastaan.

Vaan lapsi ei ole pystynyt siirtymään rem-univaiheesta heräämättä seuraavaan univaiheeseen (asiantuntijan lausunnosta) mm. keskosuuden aiheuttamien neurologisten ominaisuuksien vuoksi.



En kyllä mielelläni ole jättänyt vastahakoista lasta yökylään, kun ei ole ollut kerran pakko. Matkaakin on sata kilometriä ajokertaa kohti.

Isovanhemmat voivat toivoa, ja heillä on tietysti oikeus olla pettyneitä kun selitätte miksi yökyläily ei onnistu, mutta tehän sen päätätte.



Mitään hysteriaan viittaavaa en ap:n käytöksessä näe.

Ihan hyvin on sujunut, en tarvitse miestä mukaan, jos tapaan ystäviäni tai menen juhliin (jotka eivät ole mitään ryyppyjuhlia, enemmän taiteiden yö/teatteri/elokuva yms. tyylistä ohjelmaa. Ryyppäämiset ja ravintolat kierrettiin nuorena, nyt ei enää kiinnosta sellainen. Meillä juhlinta tarkoittaa sitä, että joku tuttu pitää kotonan kutsut, jonne tulee kymmeniä ihmisiä lapsineen. Alkoholia käytetään hyvin hillitysti, kukaan ei ole humalassa, se siis tarkoittaa yhtä-maksimissaan kolmea annosta, autoilijat eivät juo. Pääpaino on ruoalla ja hyvällä seuralla. Vappuna viimeksi vietimme tällaisia juhlia ja siellä tutustuin moniin uusiin, mukaviin ihmisiin. Viime viikonloppuna taas tuttavia kävi meillä grillaamassa ja viettämässä iltapäivää ja iltaa (klo 21.30 saakka - jotta lapset pääsevät edes jotenkin inhimilliseen aikaan nukkumaan). Kivaa oli. Häissä jos käymme, lähdemme sieltä ihmisten aikaan pois. Ei huvita heilua kännissä pikkutunneilla, kun aamulla kuitenkin joutuu heräämään kukonlaulun aikaan. Mielestäni meillä ei ole lainkaan tylsää tai sosiaalisesti rajoittunutta elämää. Minusta olisi tylsyyden huippu riekkua jossain tanssiravintolassa tai bilepaikassa ja katsella kännisten sekoilua. Ihmisten parhaat puolet kun tulevat esiin selvin päin.

Mummi ei halua missään nimessä tulla meille yökylään, koska täällä oli niin ahdistavaa lapsen ollessa vauva milloin hän täällä yökyläili- vauva nukkui huonosti ja heräsi joka rasahdukseen, joten meillä joutui olemaan aika hissuksiin illalla. Mummista se oli ahdistavaa eikä hän siksi halua meille enää yökylään. Sekavaa tämä onkin: lapsi pitää mummista ja haluaa kovasti kylään, mutta ei jäädä yöksi mummolaan ilman äitiä. Minä olisin mielelläni mummolassa lapsen kanssa yökylässä, mutta mummo haluua sinne vain lapsen, ei minua. Lapsi haluaisi, että jään sinne kanssa ja voisimme olla siellä kaikki.Mummi haluaa lapsen kovasti yökylään ja hoitoon, mutta jos lapsi heräilee öisin, väsyy tavattomasti - ainakin muiden lastenlasten kanssa, jotka ovat parempia nukkujia, hän on ollut niin väsynyt, että on itkenyt väsymystään lapsille. Puhelimessa hän aina selvitti minulle, kuinka kamalan raskasta oli, kun lapsia oli siellä hoidossa yön yli. Mummi on jo 70 ja kärsii mm. reumasta. Silti hän rakastaa lapsia ja haluaa hoitaa heitä, vaikka voimat ovatkin jo ehtyneet eikä hän tunnut tunnistavan oman jaksamisensa rajoja. Kaiken sen valittamisen jälkeen en ole oikein uskaltanut "antaa" pahimmillaan 40 minuutin välein herättävää lasta mummilaan hoitoon. Lapsi käy päiväkotia hyvillä mielin ja on ollut isän kanssa kaksistaan kotona yötä, kun olen ollut itse muutaman kerran poissa yötä. Hän on kaivannut minua, mutta selvinnyt kuitenkin ilmankin. Ongelma on siis se, että mummi on loukkaantunut - ollut jo usemman vuoden. Lapsi olisi pitänyt antaa kylään sinne jo vauvana kun kerran muutkin lastenlapset ovat siellä saaneet olla hoidossa.Tiedän toki, etten voi mitään aikuisen ihmisen tunteille ja että lasta koskeva päätöksenteko on meidän vanhempien tehtävä. Mummi on kuitenkin katkera ja syyttää minua jos jostakin, mikä vaikuttaa yhteiseloomme.

Vaikuttaa kuitenkin ihan hyvältä ihmiseltä, ei siis mitenkään laiminlyö lapsia tms. Kokeile joskus sitä yökyläilyä. Lapset ovat joskus kummallisia nukkumistavoissaan. Meidän lapsi nukkuu huonosti kotonaan, mutta isovanhempiensa luona koko yön putkeen. Ei tiedä ellei kokeile.

Mutta ettehän te aikuisen ihmisen loukkaantumisille mitään voi. Jos lapsi ei halua jäädä niin miksi pitäisi pakottaa? Unohtakaa koko asia.

ettei halua jotain mitä ei ole koskaaan tehnyt? Teidän pitäisi rohkaista lasta, eikä lähteä haluttomuuteen mukaan. Mummo ja lapsi voisivat molemmat ilahtua yhteisestä ajasta, sitähän ei ole enää edes paljon tarjolla.

Minusta olette hysteerisiä.

Itselläni 2v 8kk ja 1v8kk lapset. Vanhempi ollut 2krt ja nuorempi kerran yökylässä mummilassa. (Eri kerroilla siis). Ovat itse halunneet mennä - nuorempikin osaa siis puhua jo selkeästi yms. Nyt vanhempi lapsi jo odottaa, koska pääsisi uudestaan yökylään :) On lapsille kohokohta päästä ilman toista sisarusta saamaan mummin huomiota.Meillä lapset ovat alkaneet nukkumaan kokonaisia öitä 1v jälkeen - joten sen puolesta ei ole ollut ongelmia. Tosin mummi "vasta" 55v ja jaksaa touhuta lasten kanssa ;) Kyllä lapsi itse ilmaisee sitten kun yökylään haluaa mennä.

Niin, emmehän me voi mitään toisten loukkaantumisille, haluamme kuitenkin tehdä itse omat päätöksemme, olkootkin, että ne eivät kaikkia miellytä. Minusta on kuitenkin parempi kunnioittaa lapsen mielipidettä tässä nukkumisasiassa, sillä nimenomaan nukkuminen on ollut se "heikoin lenkki" lapsen kehityksessä. Liekö keskosuudesta johtunut erillään olo äidistä ensimmäisten elinviikkojen aikana on sitten aiheuttanut sen, että äiti on erityisen tärkeä juuri yöaikaan ja lapsi helposti hätääntyy vieraassa paikassa nimenomaan yöllä. Aikuisen luulisi omaavan enemmän kokemusta sekä välineitä käsitellä pettymystä kuin lapsen (alkää huolestuko, meillä lapsi saa kyllä kohdata aivan riittävästi pettymyksiä ja harjoitella hankalien tunteiden läpikäymistä vaikka nukkuukin kotona). Tylsää kumminkin, että jotkut ovat nyt katkeroituneita päätöksestämme ja meidän kasvatustyyliämme on arvosteltu moneen otteeseen asian johdosta ja asia näyttää tosiaan hiertävän. Tällaista tämä on ollut vuosikymmenet: aina pitäisi tehdä toisten mieliksi ja auta armias, jos minulla on oma tahto ja omat tavat toimia... ap

Tyttö ei vain halua jäädä mummoilleen eikä kenenkään muunkaan luokse yöksi. Ei ole ollut tarvetta pakottaa, kun emme harrasta mitään remujuhlia.

vaikka on nukkunut aina omassa sängyssään omassa huoneessaan, pienestä vauvasta asti. Ei liene johtuvan hysteriasta jos lapsi on huono nukkumaan!Ap:lle. Sinä päätät meneekö lapsi mummilaan vai ei. Jos lapsi ei halua, en häntä veisi. Toisaalta joskus olisi hyvä jos lapsi oppisi olemaan muuallakin kuin kotona, ja näkisihän mummi sen yhden yön jälkeen että lapsi on huono nukkumaan eikä ehkä enää mielellään ota yökylään.

SIlti mummi on todella loukkaantunut. Ongelma ei siis olekaan lapsen yökyläily sinänsä, vaan mummin suhtautuminen asiaan ja joidenkin muiden sukulaisten päivittely.

ap

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat