Seuraa 


Koen hirvittävää syyllisyyttä siitä, että olen hoitovapaalla yhden lapsen kanssa. Monet tuntemani useamman lapsen äidit muistavat aina kommentoida, että mikäs sulla on ollessa kun on vain yksi lapsi. Joo, tottahan se on, kun lapsikin on jo lähes kolmevuotias.



Olin kyllä vuoden verran töissäkin tässä, mutta otin nyt pikku pätkän vielä hoitovapaata kun vielä voi.



Suurin piirtein kaikki kaverit ja tuttavat ovat tehopakkauksia, jotka hoitelevat vaativahkon työnsä ja useamman lapsensa ilman ongelmia, tai eivät he ongelmistaan ainakaan puhu. Mulle tässä yhdessäkin on ihan tarpeeksi. Huono omatunto kuitenkin jyllää, kun " en tee mitään" .



Mutta kun en myöskään halua tehdä niin kuin äitini, joka teki hommia aamusta iltaan, ja joka on ihmisenä pysynyt vieraana. Hän jotenkin vetäytyi luotani täysin jo varhain, eikä häntä ole sen koommin näkynyt.

Kommentit (10)

Nauti vielä kun voit, jos tykkäät olla lapsen kanssa kotona. Jos haluat tehdä jotain hyödyllistä (niin kuin lapsenhoito ei sitä olisi?), kiinnostaisiko jonkinlainen vapaaehtoistyö?

ja jos nautit siitä, niin mikäpä ettei! Itse en ole kuullut, että kukaan tuommoista moralisoisi, vaan pikemminkin päinvastoin moralisoidaan niitä jotka eivät jatka äitiyslomaa hoitovapaalla. Ja kuten tuossa yhden avauksen teinkin palstalle, niin oma tilanteeni on kyllä tosi päinvastainen kolmen lapsen kotiäitinä, ja ihmisten oletus onkin, että mitään et saa tehdä nyt kun olet noin monen lapsen äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

viestisi tuntuu ihan hullulta.Teethän todella tärkeää työtä lapsesi ja itsesi hyväksi! Annat lapselle myös mallin siitä mikä todella elämässä on tärkeää etkä tue vain suorituskeskeistä stressiyhteiskuntaa.



Haluan olla lapseni kanssa kotona mahdollisimman pitkään ja juuri nyt näen sen maailman tärkeimpänä asiana. Ajatella, että työvuosia on kuitenkin vielä 30 jäljellä ja lapset ovat pieniä vain muutaman hetken. Uskon, että suurimmaksi osaksi vähättely on kateutta ja sitä, etteivät jotkut ihmiset osaa olla tekemättä mitään.



Kyllä oikeasti tuotat myös yhteiskunnalle hyvinhoidettuja ja onnellisia lapsia ja itsesi hyvässä kunnossa.Se jos mikä on säästöä myös veronmaksajille ;-).



Itse en ole koskaan ollut näin onnellinen ja voinut näin hyvin. En ensimmäistä flunssaakaan kotonaolon aikana!!!

Teet niinkuin näet oikeaksi, ei siis mitään syytä syyllistyä. Tehokkuus on yliarvostettua. Lapsellesi ei varmasti ole mitään haittaa siitä, että sinulla on hänelle mukavasti aikaa, päinvastoin. Nauti ajasta lapsesi kanssa, teet arvokasta työtä!

kanssa olen kotona minäkin. Lapsi on kohta 2-vuotias ja aion palata työelämään vasta vuoden päästä. Kyllä välillä tuntuu hassulta olla vain kotona.

On se kyllä merkillistä miten ihminen saa kehitettyä jokaisesta asiasta syyllisyydentunteita.

Jos lapseni olisi hoidossa ajattelisin, että olen kamala äiti kun olen " tehnyt" hänet toisten hoidettavaksi.

Elämä on kuitenkin liian lyhyt ja pikkulapsi aika vieläkin lyhyempi. Haluan nähdä lapseni ensimmäiset vuodet.



Enkä toisaalta pidä tätä helppona ratkaisuna. taloudellisesti ainakin tekee tiukkaa.



Mukavaa loppukesää kaikille yhden lapsen kotiäideille! ( :

Miksi sinulla on huono omatunto?



Ulkopuolisia ihmisiä ei kannata kuunnella: meillä nyt kaksi lasta hoidossa ja olen kuullut jos jonkinmoisia kommentteja ympäriltäni. Kun olin kotona, laiskottelin kuulemma mieheni kustannuksella ja nyt taas kuulemma tärvelen pienteni mielenterveyttä viemällä heidät hoitoon:/ Olepa siinä sitten mieliksi...



Harvoin puhutaan miehen asenteesta, mutta se usein vaikuttaa aika paljon. Kuinka paljon hän arvostaa panostasi kotona ja sitä lämpöä, läsnäoloa ja läheisyyttä, mitä voit nyt antaa?



Pääosassa olemme tietysti itse. Arvostammeko itse päiviämme ja itseämme. RIITTÄÄKÖ meille se, ettemme välttämättä saa mitään konkreettista aikaiseksi päivän aikana? Kukaan ei tule kiittämään hyvin tehdystä työstä eikä palkkakaan juokse tilille. Auttaisiko asenne, että " nämä ovat parhaita vuosiani" ? Nauttikaa lapsen kanssa yhdessäolosta ja päivien vapaudesta. Mieti, millainen olisi unelmiesi päivä. Käykää kylässä, kaupungilla, huvipuistossa, piknikillä, köllötelkää sohvalla ja tehkää majoja. Muutama vuosi on ihmisen elämässä aika pieni osa esim. työelämän kannalta, ja en ole kuullut ketään, joka olisi katunut kotivuosia.

Minulla on myös tuo yksi lapsi vain, toista odotan. Aloin opiskellakin tässä samalla että tuntisin tekeväni jotakin, mutta ei se ole auttanut.



Tunnen oloni hyödyttömäksi aamusta iltaan, ja sille että eläisin muiden kustannuksella (niinhän kyllä elänkin, veronmaksaja-parat!). Ihan hirveää!

Minäkin yritän sinnitellä että lapset saisi olla edes muutaman ensimmäisen elinvuotensa kotona, minulla on myös ollut etäinen, kiireinen äiti...

ja nyt kun odotan toista, en töihin aio mennä tässä välilläkään. Kolmen kuukauden takia tuskin kannattaa vaivautua edes omantuntonsa takia.



Siitä huolimatta, että olen ollut tytön kanssa kotona, tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole aina tarpeeksi " osallistunut" lapseni elämään leikittämällä ja olemalla aina-iloinen-äiti. Voin vain kuvitella, miltä monista äideistä tuntuu, jotka työelämään palaavat aikaisessa vaiheessa ja myöhemmin harmittelevat sitä.



Ehkä kaverisi katuvat omaa ratkaisuaan, mutta virhepäätöksen myöntäminenhän on todella vaikeaa suurimalle osalle ihmisiä. Juuri siksi ehkä projisoivat noita omia supersuorituksiaan suhun, kun itse asiassa ymmärtävät kotonaolemisen tärkeyden ja tuntevat tekevänsä väärin suorittaessaan niin paljon kodin ulkopuolista elämää. Tai toisena vaihtoehtona ovat palanneet töihin juuri siitä syystä, että työelämässä on oikeasti huomattavasti helpompaa, kuin olla lapsen kanssa kotona 24/7. Mun pari kaveriani ovat sen ihan oikeasti myöntäneetkin jopa, etteivät jaksaisi arkea lapsen kanssa kotiloloissa, päivästä toiseen, ilman omaa aikaa ja aikuista seuraa. Ja sitä paitsi, jos lapsia on enemmän kuin yksi, on niistä myös seuraa toiselleen, joka helpottaa sun osuuttas siinä rumbassa. Tämänkin on kaksilapsisen perheen äiti sanonut, kun ihmetteli miten yhden kanssa jaksan päivät pääksytysten, kun se yksi on aina vain sun huomiotas vailla...



Nauti olostas, äläkä turhaan paineita kasaa muiden tekemisistä ja olemisista. On sitä itselläkin joskus suorituspaineita ja tuntuu, että jostain jää paitsi, kun vaan kotona kökkii, mutta siitä huolimatta aion tämän pikkukakkosenkin hoitaa kotona sinne 3-vuotiaaksi saakka ja sitten esikoinen meneekin jo kouluun, jolloin äidin olisi hyvä olla kotosalla lasta odottamassa päivän päätyttyä... Ehkä siis olen kotimammana vielä 5-6 vuotta, mutta ainakin lapseni olen itse kasvattanut ja sitä mukaa tiedän missä liemessä ne on keitetty.



Loppujen lopuksi tekee sitä miten päin vaan, niin jotain kaduttavaa aina on, kun taaksepäin miettii.

meillä poika täyttää jouluna 3v. menin töihin kun poika oli 1.5v ja nyt kadun sitä syvästi.olen tehnyt vuorotyötä ja ollut todella väsynyt ja pinna kireällä.mummi(äitini)on hoitanut poikaa(hyvin kylläkin!)ja nyt mummi on tullut pojalleni tärkeämmäksi kuin minä..ja se sattuu!!

oma äitini meni töihin kun olen itse ollut 6kk ikäinen..isäni hoisi minut pienenä.

nyt olen ajatellut, että jäisin vielä loppuvuodeksi kotiin pojan kanssa, mahdollisuus taloudellisesti siihen olisi.haluaisin todella olla lapseni kanssa ja ehkäpä vielä pidempään kuin vain loppuvuoden..

onko tietoa mitä työnantaja tähän suhtautuu?minulla on pätkätyötä(mutta sännöllisesti samassa työpaikassa eri mittaisia sijaisuuksia)ja nyt työsuhde on tehty vuoden loppuun.mietin vaan että onkohan mahdollisuutta palata samaan paikkaan myöhemmässä vaiheessa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat