Vierailija

" kikero" vai " sisero" vai muuten?

Kommentit (13)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Takavokaalin (a, o, u) edessä lausutaan k:na, muuten s:nä. Tai mitä minä mistään italiasta tiedän (paitsi että rintareppu on marsupio :), mutta yleensä jotakuinkin kaikissa ihmisten kielissä.

Latinan ääntämisessä ongelmia tuottavat lähinnä vokaalit. Konsonantit äännetään suunnilleen niin kuin ne on kirjoitettu. Muutamia poikkeuksiakin on. Seuraaviin äänteisiin kannattaa kiinnittää huomiota:



C: ääntyy aina k-äänteenä, eli Cicero äännetään [kikeroo]. Klassisessa latinassa K-kirjainta käytetään harvoin, mutta toisinaan siihenkin törmää, esimerkiksi sanassa Kalendae, joka tarkoittaa kuukauden ensimmäistä päivää.



I: koska latinassa ei ollut eri merkkiä i- ja j-äänteelle (ne alettiin erottaa johdonmukaisesti kirjoituksessa toisistaan vasta 1500-luvulta alkaen), käytettiin j:n merkitsemiseen i-kirjainta. Yleensä j-äänne esiintyy silloin kun sanan tai yhdyssanan jälkiosan alussa i:tä seuraa vokaali. Niinpä latinan Iulius äännetään [julius] ja coniuratio ' salaliitto' puolestaan [konjuuraatioo].



Kahden lyhyen vokaalin välissä i ääntyy suunnilleen [ij], eli peior ' huonompi' ja maior ' suurempi' äännetään [peijor, maijor]. Jos i+vokaali -yhtymän edessä on pitkä vokaali, ääntyy i kuten [j], esim. Maius ' toukokuu' äännetään [maajus].





Joskus harvoin i äännetään [ji], esim inicere ' heittää sisään, pistää johonkin' äännetään [injikere]. Siitä tulee muuten sana iniectio ' ruiske' äänn. [injektioo].



Q: esiintyy vain yhdessä u:n kanssa ja äännetään k-äänteenä, eli quinque ' viisi' äännetään [kviinkve] ja loquor ' (minä) puhun' äännetään [lokvor].



V: roomalaisilla ei ollut erikseen u- ja v-äänteiden kirjainmerkkejä. Kirjoitettaessaan kapiteelikirjaimilla (esimerkiksi piirtokirjoituksissa) he käyttivät ainoastaan V-kirjainta. Musteella kirjoitettaessa saman kirjainmerkin muoto saattoi olla hieman pyöreämpi. Nykyäänkin joissakin latinankielisissä teksteissä käytetään ainoastaan u-kirjainta pienaakkosissa ja V:tä suuraakkosissa, mutta selkeyden vuoksi usein (myös O tempora, o mores -kirjassa) v ja u erotetaan toisistaan, kuten on tehty 1600-luvulta saakka. Siihen asti keskiajalla käyttöön tullut u oli melko epäjohdonmukaisesti vuoroon u-äänteen ja vuoroon v-äänteen merkkinä, kuten v-kirjainkin.



X ja Z äännetään [ks] ja [ts].



PH, TH, CH: lähinnä kreikkalaisissa lainasanoissa alunperin esiintyneistä kirjainyhtymistä ensimmäinen äännetään f-äänteenä (esim. philosophia äännetään [filosofia]), mutta jälkimmäisissä voi kreikkalaisen aspiraation jättää huomiotta ja ääntää sanan theatrum ' teatteri' [teatrum] ja schola ' koulu' [skola].



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat