Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

lapselle kuolemasta? elikkä tilanne on tämä: äitini kuoli paripäivää sitten.olen aikaisemmin kertonut pojalleni että mummi oli hyvin kipeä ja mummi on sitävarten sairaalassa..nyt kun äitini siis on kuollut olen koettanut jutella 3v pojalle asiasta mutta hän ei ole kovin innokas kuuntelemaan.meille on tulossa hautajaiset ja ajattelin että poikaa pitäisi hiukan " valmistaa" mitä tuleman pitää.olen siis aikeissa ottaa poikani mukaan mummin hautajaisiin.mielestäni lapselle pitää kertoa myös kuolemasta koska se kuuluu elämään vai mitämieltä olette?

kävin kirjastossa ja lainasin asiaa koskeavia kirjoja mutta kun koetan aloittaa poika lähtee hakemaan muita kirjoja tai leikkimään muilla leluilla.

eikö lapselle pitäisi kertoa hautajaisista yms ettei tilanne tule aivan yllättäen? vai jätänkö kertomatta koska poikani ei " halua kuunnella" ?olen lukenut että ei pidä pakottaa lasta kuuntelemaan jos hän ei halua??

kertokaa mielipiteitä miten pitäisi toimia

Kommentit (4)

Hienoa, että jaksat surusi keskellä miettiä lasta ja huomioida hänet sekä ottaa hautajaisiin. Lapset käsittelevät asioita eri tavoilla ja silloin, kun aika on heille sopiva, eli tietoa ei tosiaan voi tuputtaa. Voi olla, että lapsesi haluaa jutella enemmän esim hautajaisten jälkeen.



Meillä oli kyseessä isomummin hautajaiset ja lapset oli mukana. Heille kerroin siitä, että isomummi oli niin sairas ja vanha, että hän kuoli ja nyt hänen on hyvä olla. Mutta aikuiset voivat itkeä, koska heillä on ikävä. Selitin myös sen, että arkku laitetaan hautaan jne. Tarkasti lapset toimitusta seurasivatkin ja kyselivät ja ollaan juteltu moneen kertaan vielä aikojen päästäkin heidän muistoistaan ja ajatuksistaan.



Täällä kun on myös tapana hyvästellä ennen hautajaisia niin, että arkku avataan, niin silloin selitin myös sen, että isomumma ei nuku, vaan on kuollut. Ettei lapsille tulisi pelkoja nukkumisesta.



Tosiaan kovasti voimia sinulle. Lapsi varmaan itse osoittaa, milloin on valmis kuuntelemaan ja puhumaan asiasta ja toisaalta lapset elää kuitenkin tätä hetkeä ja heillä on lupa siihen.



T@hti

Kokemusta mulla ei varsinaisesti ole, mutta ajttelisin itse niin, että lapselle pitää yrittää kertoa kuolemasta, ihan niinkun itse sanoitkin, sehän kuuluu elämään. Lapsen on vaikea käsittää miksi mummi " lähtee" ja lapsi ei ymmmärrä kuinka lopullista kuolema on. Ja varmasti lapsella on paljon kysymyksiä asiasta, mihin mummi menee kuollessaan ja miksi hänen piti ylipäätään kuolla. Vaikeitä kysymyksiä meille aikuisillekkin.

Kannattaa kuitenkin yrittää jutella asiasta ja antaa lapselle mahdollisuus kysellä ja puhua omita tuntemuksistaan. Kannattaa ehkä ajoittaa juttutuokio sellaiseen hetkeen, kun tiedät lapsesi olevan rauhallinen ja jaksavan kuunnella. Sitten voisit vaikka kysyä lapseltasi haluaako hän puhua mummista ja kuolemasta. Kysy myös lapseltasi miltä hänestä tuntuu ja kerro vaikka omista tunteistasi, jotta lapsi osaisi käsitellä omiaan. On oikeus olla surullinen ja itekä.

Tietenkään et voi pakottaa lasta puhumaan, jos hän ei halua. Aika varmaan auttaa ja hän puhuu/kuuntelee, kun on valmis käsittelemään asiaa. Pääasia on, että olet tarjoiutunut kertomaan ja puhumaan asiasta ja kuuntelet miltä lapsestasi tuntuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isäni menehtyi syöpään viime syksynä ja pojat (silloin 13v ja 2 ½v) tapasivat hänet vielä kuolemaa edeltävänä päivänä. Selitimme nuoremmalle, että ukki meni taivaaseen odottamaan meitä, koska oli niin sairas. Nuorempi poika ei silloin heti kovinkaan paljon käsitellyt asiaa, mutta sen jälkeen yllättävänkin paljon. Miksi ukki meni taivaaseen, mennäänkö me, milloin jne? Nyt hän kesällä totesi, että ukki ei katso meitä pilven reunalta vaan odottaa toisessa taivaassa. Eli vaikka poikasi ei nyt heti jaksa / pysty käsittelemään omaisesi poismenoa, jotain jää mieleen ja uskon että hän palaa asiaa myöhemmin. Toivottavasti sinulla on silloin voimia käydä asiaa läpi.

Myös meidän pojat laskivat yhdessä serkkunsa kanssa omat kimppunsa ukin haudalle ja se oli kaikille hyvin tärkeä asia.

Meillä oli sellainen tilanne kohta kaksi vuotta sitten, että isäni kuoli täysin yllättäen ja odottamatta. Meidän keskimmäinen tyttö oli silloin vähän reilu kaksi vuotias. Yritimme toki hänelle kertoa asiasta ja hautajaisista, mutta mielestäni hän ei ollut myöskään kovin kiinostunut aiheesta. Hän ehkä kuuli juttuja kun kerroin niitä isommalle lapselle, joka selvästi osasi asiaa käsitellä.

Uskoisin, että myös teidän lapsi ei vielä ymmärrä eikä osaa asiaa miettiä/käsitellä, joten varmaan siitä johtuu että ei jaksa kuunnella.

Osittainhan se saattaa myös olla hänen tapaansa ikävöidä mummia ja kun lapsi sitä ei osaa sanoiksi pukea niin hän voi tehdä sen kertomallasi tavalla.

Meillä lapset oli myös hautajaisissa ja siihen liittyvistä asioista heille kerrottiin myös etukäteen. Tytöillä oli omat pienet kukkakimput jotka he ukin arkulle laskivat. Vieläkin molemmat tytöt ikävöivät ajoittain ukkia ja viimeaikoina hänestä on meillä kovasti puhuttu. Mikä on tietysti ihan hyvä juttu, että ukki mielessä säilyy.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle =)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat