Seuraa 

Millaisia kokemuksia teillä on Jorvista? onko ollut hyviä/ huonoja kätilöitä? oon kuullu että kesällä olis aika tiukka meininki, pitääkö paikkaansa?

Kommentit (15)

Vuodesta 2000 Jorvissa ovat asiat sen verran muuttuneet, että nykyään on 2 anestesialääkäriä talossa päivystysaikanakin. Toki edelleen on mahdollista että molemmat ovat kiinni muissa hommissa, mutta niin se on mahdollista missä tahansa muuallakin. Ei naistenklinikallakaan taida olla kuin 1 päivystävä anestesialääkäri, ja jos on vaikkapa hätäsektio salissa, ei sieltä pääse irti. Kaikissa synnytyssairaaloissahan ei ole anestesialääkäriä ollenkaan talossa päivystysaikana... sellaiseen en kyllä itse lähtisi synnyttämään.

Jorvia sen enempää moittimatta, kyllä siellä hyvin ja osaavissa käsissä ihana poika syntyi 03/03. Minusta hoitohenkilökunnan vähyys ja kireys oli kuitenkin yleisempää kuin että yhden kätilön kanssa ei olisi synkannut. Samanlaista en kokenut toisessa sairaalassa, kun pikkukakkonen syntyi 09/05.

Lääkärin ja kätilöiden kiireys meinasi aiheuttaa myös kohdallani aika ison hoitovirheen. Onneksi pidimme mieheni kanssa puoliamme !!!



Pullokulttuuri, eli lisämaidon jakelu ON kyllä ihan kiistatta Jorvissa vallalla ja yleisesti tiedossa. Puoliaan saa myös pitää, jos imetysohjausta haluaa/ tarvitsee ja varsinkin öiseen aikaan. Yöimetys ja ylipäänsä imetys, imetys, imetys on kyllä kaiken a ja o, että imetys lähtee kunnolla käyntiin ja sujuu jatkossakin. Harmi, että Jorvissa asiaa yritetään aika usein ratkaista lisämaitopullolla :-(



Itse kyllä uskon, että sairaaloiden osastokulttuureissa on eroja ihan niin kuin missä muissakin työpaikoissa, hoitolaitoksissa ... jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Meillä ainakin oli vain pelkkiä positiivisia kokemuksia Jorvista, olin siellä ensisynnyttäjänä heinäkuussa -05. Kiireistä aikaahan se oli hoitajille ja lääkäreille, mutta ei meille ainakaan jäänyt sellaista oloa että meitä olisi jotenkin laiminlyöty. Ja opastustakin löytyi kun sitä tarvittiin. Niin ja meillä meni synnytykseen lähes toista vuorokautta, joten kätilöitäkin oli useita. En tiedä onko ihmisillä sitten liian suuret odotukset sairaalassa olosta/ hoidosta, mutta itse ainakin toivoin vain mahdollisimman ammattitaitoisia hoitajia. Mene ja tiedä... Jorviin ainakin aion mennä tämän pikkukakkosenkin kanssa.

-äiti -05 &-07-

Esikoinen syntyi Kättärillä elokuussa 98. Kemiat eivät kohdanneet kätilön kanssa. Ihan ' kiltti' tapaus mutta vähän sellainen hiljainen hissukka. Esikoinen käynnistettiin oksitosiinilla eikä minua mielestäni infottu tarpeeksi siitä että supistukset voivat olla voimakkuudeltaan eri luokkaa kuin luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. Aukesin oksitosiinilla vajaat 10cm noin tunnissa ja kivut sitä luokkaa, en ehtinyt synnytykseen itse mukaan ollenkaan. Tuntui muutenkin että oli kiire eikä ehditty samalla tavalla ottaa huomioon. Tämä ei tietystikään ole kätilöiden vika jos on kovasti töitä eikä aikaa kertakaikkiaan ole kaikille mammoille tarpeeksi.



Toinen kerta oli sitten Jorvissa marraskuussa 04. Vastaanotto kätilöiden taholta oli todella lämpöinen. Kivunlievitys sujui nappiin ja kaikki meni todella hienosti. Osastolla päästiin perhehuoneeseen, emme halunneet sen kummempia opastuksia mutta jos meillä oli kysyttävää niin kyllä apua löytyi hyvin. Jäi todella hyvä mieli tuosta sairaala-ajasta ihan kokonaisuudessaan.



Näihin kokemuksiin mielestäni vaikuttaa tosi paljon se, onko ruuhkaa vai ei ja ihan tietysti kemiatkin, joidenkin kätilöiden kanssa vaan synkkaa paremmin kuin toisten. Jorviin olen ihan hyvillä mielin menossa nytkin synnyttämään elokuussa loppupuolella. Uskon siihen että jos itse on avoimella mielellä niin todennäköistä on että saa hyvää kohtelua (poikkeukset vahvistavat säännön =) )



hyvää synnytystä toivottaa



tuuli rv 35+3

Minulle sattui töykeä ja työhönsä kyllästynyt kätilö :-( Joka vielä mokasi muutaman asian. Synnytys meni kuitenkin ok ja lääkärien ammattitaidossa ei siltä erää moitittavaa. Ensikertalaisen on varsinkin ruuhka-aikaan syytä pitää Jorvissa todella puoliaan. Vaatia imetysohjausta jos sitä tarvii, pitää kiinni omista periaatteistaan jne.



Nyt kun kokemusta on toisestakin sairaalasta en valitsisi Jorvia sen takia, että osastolla oli rauhatonta (ruuhka-aikaan äitejä myös liinavaatevarastoissa), en saanut toiveistani huolimatta imetysohjausta käytännössä ollenkaan ja esikoisen kohdalla olisi ollut tarpeen, henkilökunnan joukossa myös aika epäystävällisiä tapauksia, yöllä, kun kelloa painoi tarpeeseen saattoi joutua odottamaan puoli tuntia, että joku tuli paikalle, pullokulttuuri oli vallalla Jorvissa (henkilökuntahan pääsee helpommalla ...)



Ammattitaidossa ei sinänsä moitittavaa ja ruoka osastolla oli yllättävän hyvää ja koska paljon synnyttäneitä löytyi seuraakin aina ...

Väkeä löytyy tietysti kaikkeen lähtöön, mutta suurin osa on mukavia ja neuvovat minusta todella kärsivällisesti. Nykyajan vanhemmat kylläkin tuntuvat luulevan että osastolla ollaan täyshoidossa, oikeasti! Ette uskokaan mitä kaikkea siellä olen nähnyt vanhempien osalta.. Itse käyn siellä työn puolesta hyvin usein, en siiis ole osastolla töissä. Jokaisessa paikassa varmasti hyvät ja huonot puolet, tuskin missään paikassa kaikki kätilöt/hoitajat ihania. .

eikä mitään huonoa sanottavaa... tai no ekalla kerralla (v. 2002) oli remontti menossa joten meitä oli 4 äitiä samassa huoneessa synnyttäneiden osastolla joten ahdasta oli. Remontin jälkeen siellä ei enää ole neljän hengen huoneita ja suihkutkin ovat huoneissa joten paljon parempi.



Kaikki kätilöt ovat olleet todella mukavia ja lisäksi ammattitaitoisia. Kivunlievitystä olen saanut heti, kun olen sitä tarvinnut ja juuri sitä mitä olen halunnut. Epiduraalin halusin vain ekassa synnytyksessä ja sain sen heti. Se oli huono kokemus, mutta ei sairaalan vika sekään.



Vauvat olen saanut heti rinnalle ja osastolla kätilöt ovat antaneet ohjausta. Lisämaitoa antavat mielestäni ehkä liiankin herkästi, mutta toisaalta moni uusi äiti sitä haluaakin. Itse kielsin sen antamisen viimeksi, kun vauvani ei sitä mielestäni tarvinnut eikä kukaan kyseenalaistanut pyyntöäni. Aina ovat kysyneet ensiksi luvan saako antaa lisämaitoa/tuttia ja ovat myös tarjonneet pitää vauvaa ekana yönä luonaan jotta itse olisin saanut nukkua hiukan.



Itse voin siis vain suositella. Ainahan tietty voi käydä niin, että kemiat eivät käy yhteen kätilön kanssa tms, se tosin voi käydä lähes missä vain. Ja riippuu tietysti ihmisestä itsestään. Minulla ei ole koskaan ollut mitään suunnitelmia synnytykseni suhteen etukäteen ja olen aina ollut avoin myös kätilöideni ehdotuksille.

Synnytin Jorvissa 03/05 esikoiseni ja olin tyytyväinen. Pääsin heti sisään, vaikka supparit muuttuivat säännöllisiksi vasta matkalla sairaalaan. Olin kuitenkin jo niin kipeä, että halusin laitokselle lähteä. Käyrien jälkeen istuskelin reilun tunnin ammeessa, kunnes en enää kestänyt. Minulle tarjottiin ilokaasua, jonka oletettua hyöty en huomannut. Epiduraali järjestyi sitten nopeasti ja sain annoksia yhteensä neljä. Kätilöitä ehdin nähdä kolme vuoroa, kaikki olivat mukavia.



Osastolla sattui hyvä tuuri, saimme olla koko sunnuntain miehen kanssa kahden kolmen hengen huoneessa. Ohjausta oli kyllä aika vähän, mutta enpä sitä juuri pyytänytkään. Kylvetys näytettin sekä minulle että miehelle, imetysapua en kaivannut, maitoa tuli koko ajan liikaa. Eniten risoi se, että sairaalassa oloaikaa venytettiin päivä kerrallan lapsen keltaisuuden takia. Lopulta olin siellä neljä päivää ja se oli rankkaa, sillä huonetoverit saatuani en osannut nukkua, sillä joku vauvoista itki lähes koko ajan. Enkä tietenkään tunnistanut oman vauvan itkua, joten hän ehti muutamaan otteeseen itkeä aika kauan, kun kuvittelin kyseessä olevan joku muu lapsi.



Osastoelämä pelottaa tulevan synnytyksen kohdalla, mutta en kuitenkaan näe järkeä tuoda alle kaksivuotiasta osastolle miehen keralla pomppimaan, joten perhehuonetta emme voi pyytää. Jorviin aion kuitenkin nytkin mennä.

Lyhyesti sanoen, kiva, viihtyisä, kodikas paikka, mukavia ihmisiä. Ylityöllistettyjä! Pitää osata vaatia, niin saa. Ei ehkä oikea paikka ensisynnyttäjälle, lähinnä huonon ohjeistuksen takia. Epiduraalista olen kuullut muiltakin, että saa jos saa..

Kun olen kuullut myöhemmin kättärin tarinoita ja NKL:n, niin kateeksi käy.



Oma kokemukseni oli, että piti tulla mahdollisimman myöhään paikalle. Toisaalta oli kyllä itsellekin kivempi istua kotisohvalla kuin Jorvissa.

Synnytys meni suht hyvin, kätilö oli mukava, opiskelija hieman tumpelo pakosyöttämällä ilokaasua (häädin pois naamalta), lääkäri ylityöllistetty. Sain epiduraalin vasta kun hän pääsi irti hätäsektiosta. Olisin ehkä voinut ottaa piikin, kun sitä tarjottiin ekan kerran. Seuraavalla kerralla oli jo niin hilkulla, että hyvä kun sain. Kaikki salit olivat täynnä, sain viimeisen paikan.



Sain myös osastopaikan, mutta en juurikaan ohjausta. Enkä kyllä tajunnut sitä vaatia. Kerran näytettiin vaipan vaihto, kerran kylvetys, kerran imetysasento. Ruokapunnitus tehtiin kerran. Nännien huollosta ei sanaakaan (menivät rikki, kun imetin niin pitkiä toveja.. kai viiden minuutin sessioita alussa riittää ja usein), rasvaa sain niihin liian myöhään. Ensimmäinen kylvetys tapahtui jo kotona, vaikka olisi pitänyt odottaa navan irtoamista. Ei sitä kaikkea tiedä.



Imetys miltei loppui kipuun, lisämaitoa juotettiin ohessa 2 kk ja rintamaito elpyi sitten lopulta sähköpumpun avulla. Mitä enemmän pumppasi, sittä enemmän maitoakin tuli.. lopulta. Imetystuki ja ohjaus olisi ollut osastolla ensisijaista. Asia, mikä olisi pitänyt huomata oli esikoisen pitkät unet. Ruokintakertoja tuli vain 4-5 vuorokaudessa, herunta ei käynnistynyt, ja vauvan unisuus johtui etukäteen syntymisestä. Kyselin, että kun toinen vain nukkuu, eikö pitäisi syödäkin.. ja vastaus oli ole tyytyväinen kun nukkuu. Neuvolassa neuvottiin sitten siirtymään jopa herättelyyn, kun paino oli mitä oli.

Esikoinen laihtui sairaalassa 7% syntymäpainosta ja lähdin kotiin ilman heruntaa. Sekin selvisi jälkikäteen papereista.



Kaiken huippu oli, että vika päivänä sanottiin, että juu on meillä huonekohtaisia ohjeitakin joita voi lukea. Olisin lukenut ne mielellään ekana... mutta kyllähän sitä oppi kantapään kauttakin.



Ekalla kerralla ensimmäinen kätilö oli aivan kamala. Tai ehkä meidän kemiat vain eivät pelanneet lainkaan. Onneksi kätilöiden vuoro vaihtui ja sain ihanan kätilön joka huomio hienosti toiveeni ja oli muutenkin kannustava ja ihana. Olin pyytänyt että saisin synnyttää mahdollisimman luomuna ja toiveeni toteutui vaikkakin pahimmilla suppareilla pyytelin epiduraalia ;).



Toinen synnytys meni nopeasti enkä kerennyt edes saamaan " omaa" kätilöä. Kuitenkin se kätilö joka synnytyksen hoiti oli todella ammattitaitoinen ja hyvä. Vaatii aikamoista joustoa ja stressinhallintaa kun on oma synnyttäjä ja sen lisäksi minä joka vain sattuu nyt synnyttämään juuri nyt :). Kyseisenä yönä Jorvissa oli aika lailla ruuhkaa mutta kuitenkin synnytys meni lopulta hyvin. Sain myös pyytämäni epiduraalin mutta se ei kerennyt vaikuttamaan.



Lapsivuode osastolla oli molemmilla kerroilla aivan ihania ihmisiä. Joten voi sanoa että olen ollut tyytyväinen ja mielelläni menisin Jorviin uudelleen.

itselläni on ihan positiivinen kokemus. Synnytin siellä kaksoset kolme viikkoa sitten. Synnytyksen hoitanut kätilö oli erittäin pätevä ja mukava, koko ajan oli tunne, että olen hyvissä käsissä. Synnyttäneiden osastolla oli myös minusta osaavaa henkilökuntaa, mutta totta kyllä, että apua piti osata kysyä, mutta niinhän se on joka puolella. Minulla vauvat joutuivat suoraan lastenosastolle, ja sieltä on sitten huonompia kokemuksia. Sopivasti juhannuksen jälkeen kun synnytin, niin vakituinen henkilökunta oli lomalla. Sairaanhoitajat vaihtuivat koko ajan, ja saimme kärsiä kesäharjoittelijoiden sähläilystä. Siellä oli pakko olla todella tiukkana, että vauvat saivat oikeanlaista hoitoa. Esim. jouduimme kiistelemään siitäkin, kun eivät halunneet antaa toiselle vauvalle lisäannosta maitoa, vaikka toinen oli selkeästi nälkäinen. Kaiken kaikkiaan omalta osaltani kokemus JOrvista oli positiivinen, mutta vauvojen hoidon osalta olin vähän pettynyt.


Synnytin Jorvissa vuonna 2000 talvella, enkä tosiaan voi sitä kenellekään suositella! Tässä muutama syy:

1. Kamala kätilö. Kun tulin synnyttämään, oli kätilö todelle ihana, ja synytyspelkoisea huomioi minua hyvin. Se, jonka kanssa homma sitten hoitui, oli ihan hirveä. Monesta syystä.

2. Vain yksi anestesialääkäri öisin päivystämässä. Minulle kävi niin, että hän oli kiireellisessä leikkauksessa, enkä tuota epiduraali puudutusta saanut.

3. Osastolla vauvalle annettiin lisämaitoa ilman, että meiltä kysyttiin lupaa. Saimme vasta jälkeen päin kuulla.

4. Vaikka osastolla omahoitajamme oli todella kultainen, niin yöhoitaja oli kamala tapaus. Todella epäkohtelias ja jopa julma.

Eli tämän toisen kanssa olen menossa Naistenklinikalle, nimenomaan sen epiduraalin takia, en halua että jää uudestaan saamatta sen takia, että lääkäri on leikkauksessa...

Mutta kuten olet lukenut muidenkin kokemuksista, toiset tykkää ja toiset ei. Tässä vain muutama oma kokemus. T. Maituliini

ketjussa synnytystapa-arviosta on työkaverini kokemus Jorvista....eli siis johtuikohan hänen ikävä kokemuksensa kenties liian vähästä henkilökunnasta....(sektiota pitkitettiin)



Itse olen menossa synnyttämään Hyvinkäälle, jolla ei sairaalana ole kovin hyvä maine, mutta viime aikaisten keskustelujen valossa on alkanut vaikuttaa siltä, että se vio olla jopa parempi paikka synnyttää kuin pääkaupunkiseudun ylikuormitetut sairaalat, jossa henkilökunta ja resursseja tuntuu olevan ihan liian vähän :(

Aika samanlaisia kokemuksia kuin sinulla Flamingo, luulen ettei se ole ensisynnyttäjän paikka. Muuten mukava paikka, mutta ohjaus on olematonta. Pitää mennä ruikuttamaan apua, eikä sitä välttämättä siltikään saa.



Itselläni oli aika vaikea paikka kun imetyksestä ei kerrottu mitään...ei edes sitä milloin voin koittaa syöttää ensimmäisen kerran ja kuin kauan. (Lapsi vietiin suoraan salista lastenosatolle.)Kummassakaan paikassa meille ei neuvottu kylvettämistä, imetysasentoja ym. Nippa nappa kerrottiin, että napaa pitää putsata.



Oli siinä hieman tippa linssissä kun lapsi pääsi kotiin, vaikka itselläni olikin jo alkuun jonkin verran kokemusta lastenhoidosta. Sitä kun kuitenkin sen oman lapsen kanssa on niin avuton, ennen kuin se rutiini löytyy.



Tämäkin kokemus tuli Jorvista ruuhka-aikana.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat