Vierailija


Ennen lapsia ja nuorena oli niin helppoa tavata miehiä. Nyt mietityttää, että entäpä jos tulisi ero mieheni kanssa, huolisiko minua enää kukaan, kuinka löytäisin joskus jostain uuden kumppanin vaikuttamalta naurettavalta, vai voisiko sitä elää sekä henkisesti että fyysisesti yksin... En voisi kuvitella hakevani netistä seuraa, tuskin baareistakaan kun en niissä käy nytkään, mistä sitten - töistä?? Aika vähissä on kieltämättä vaihtoehdot näin " vanhana" .

Sivut

Kommentit (29)

Joskus aikoinaan meni melkein vuosi pidempiaikaisten seurustelusuhteiden välillä. Se oli melkein fyysistä kipua, kun kaipasin niin kovasti jonkun lähelle. En muuten puhunutkaan heti eron jälkeen aktiivisesta seuranhausta, mietinpähän vain, että missä ylipäätään nykyään voisi miehiä tavata, että olisi edes mahdollista kohdata puolivahingossa joku kiinnostava. Onneksi ei sentään ole ero tulossa, meillä menee tosi hyvin :)

-ap

keskustelupalstalle.



Mutta jos siis haluaa kumppania, kannattaa panostaa ilmoituksen tekemiseen. Ja kirjoittaa siihen, mitä haluaa ja miettiä sitä, millaisen kuvan itsestään haluaa antaa.



Jos toiveissa on vakava parisuhde ja lapsia, ei kannata kirjoittaa, että " olen kurvikas blondi joka tykkää kaikesta hauskanpidosta" ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerkesin viettää yh-elämää 9kk kun nykyinen mies vaan käveli kohdalle. Ei sitä voi ennustaa missä se " oikea" on, tai milloin se kohdalle sattuu ja onko sekään se oikea.

Mutta nyt olen onnellisempi kuin aviovuosina koskaan,anteeks vaan ex-mies mut näin vaan on...



ilman miestä ja seksiä. En enää viitsi vaivautua etsimään. Tuossa vuosi sitten kirjoittelin netin seuranhakupalstalla, mutta kaikki haluaisivat tavata heti ja minä taas olisin ensin mieluiten kirjoitellut ja ehkä soitellut jonkin aikaa. Nykymeininki tuntuu olevan NYT JA HETI!

Olen jo 39-vuotias, joten ikä ns. rajaa markkinoita. TOISAALTA aika moni mieskin on 40-50-vuotiaana toisella kierroksella, ja päinvastoin kuin moni nuori nainen luulee, kaikki miehet eivät hakemalla hae nuorta naista. Osa varmasti kyllä, mutta osalle kelpaa rupsahtaneempikin (mutta muuten mukava...)



Mutta JOS nyt tulisi ero, niin veikkaan, että en ihan vähään aikaan miestä edes kaipaisi. Erotilanteet ovat yleensä aika traumaattisia ja stressaavia. Mutta sitten kun taas kaipaisin, niin kai etsisin sitä työpaikalta ja harrastusten kautta. Täällä Helsingissä on kyllä nelikymppistenkin treffibaareja, mutta ainakin sen yhden kerran kokemuksen perusteella (olin sinkun kaverini seurana) en sinne menisi miestä etsimään. Oli aika sanoisinko epätoivoinen tunnelma siellä. Ihan kuin pahimpaan teini-ikäkauteen.



En koskaan käy missään, niin mistäpä noita ehdokkaita löytäisi, netistä korkeintaan. Ja sitä paitsi, en usko kenenkään huolivan viiden lapsen 46-vuotiasta yksinhuoltajaa. Yksin siis jäisin, mutta ehkä siihenkin tottuisi. Käytännössä olen melkein yksin jo nyt, koska miestä ei paljoa kotona näy. Ero on hyvinkin mahdollinen ihan lähitulevaisuudessa.

Jostain syystä lähes aina kun alan tapailemaan ihmisiä (vain treffailu ja hauskanpito mielessä) no johtavat jonkin laiseen syvempään suhteeseen, ja aina kun olen lopettanut suhteen en ole ehtinyt olla sinkkuna muutamia viikkoja kauempaa. Mikä on kyllä ollut harmillistakin.

En tietenkään nyt osaa vakavissani moista ajatella, ja se että minulla nyt olisi lapsi karkottaisi varmasti suurimman osan miesehdokkaista.



Jos kuitenkin kävisi niin että jäisin yksin jostain syystä (siis lapsen kanssa), niin en varmaan etsisi suhdetta pitkiin aikoihin.

Internetin kautta on moni löytänyt hyvän uuden kumppanin. Kyllä netissä nykyään pyörii paljon ihan täyspäisiä ihmisiä, joilla ei vain ole aikaa tai halua juosta ympäriinsä tyrkyllä. Netissä on sekin hyvä puoli, että voi tutustella jo ennen tapaamista.



Itselläni ei ole kokemusta, mutta tiedän muutaman nettipariskunnan, kaikki ihan " tasokkaita" ihmisiä.

Eikä onneksi yksinolokaan. Se olis varmasti ihanaa pitkästä aikaa. Mutta jos jotakin seuranhaku huolestuttaa, niin pitäkää mielessänne seuratanssit. Siellä joutuu väkisinkin miesten kanssa kasvokkain. Jos ei tanssipaikoilla haeta, niin painukaa sellasiin treeneihin, missä vaihdetaan paria. Homma sopii kaikille ja siellä tapaa kaikenikäisiä ihmisiä maajussista tutkijaan.

No mulla on nyt 4v poika ja 1v ja 3kk tyttö lapset. No se miten miehet on aikaisemmin olleet kiinnostuneita, en usko että se kovin paljon merkitsee nykytilannetta ajatellen. Jos mies haluaa pelkästään housuihin tai sänkyyn, hää voi mun puolesta painua sinne mistä on tullutkin ....mutta ehkä jostain löytyisi mies joka huolisi meidät kaikki kolme :) Jos ei niin ei se ei ollut se arvoinen

Minä en usko, että olisi olemassa yksi ainut se oikea. Ainakin minulla on ollut muutamiakin vakavia seurustelusuhteita ennen miestäni. Ne ovat tietysti kaatuneet erinäisistä syistä, ehkä eniten nuoruuteen ja tyhmyyteen. Toisin sanoen, jos mieheni kanssa jostain syystä tulisi ero, uskon silti, että jossain vaiheessa voisin aloittaa uuden suhteen.

Kyllä sitä on osattava itsekseen elää. Jos joskus rakkaus yllättäisi, niin saisi yllättää. Mutta jos nyt eroaisin, niin en miestä etsimällä etsisi. Voisin elää eronneena aivan hyvin vaikka loppuelämäni.

minkähänlainen markkina-arvo on yhden lapsen yksinhuoltajalla. Oli miehiä jonoksi asti, omaksi hämmästyksekseni. Netistä osa, osa muualta, fiksuja koulutettuja ja mukavia kaikki. Nappasin parhaan itselleni, muut riittää sit sulle ;-)

paljon rauhallisempaa, kun ei tarttis toisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä välittää. Pidemmän päälle vakkari kumppani käy aina jossain vaiheessa tökkimään ja pahasti. -17-

myös nykyisen avomieheni. Kävin ekan vuoden aikana aika paljon treffeillä, mutta en edes kuvitellut (tai antanut miesten olettaa), että olisin valmis mihinkään vakavampaan. Nykyisen ihanan avokinkin kanssa oltiin pitkään " vain ystäviä" ja lopulta (noin 1,5v eron jälkeen) tunnustin lopulta, että turha tässä enää arpoa, ollaan oltu rakastuneita jo vaikka kuinkapitkään.



Eroa ei ole kyllä näkyvissä, sillä suhteemme on loistava ja olemme tosi rakastuneita ja onnellisia, mutta jos tulisi, uskoisin ihan hyvin käyväni kaupaksi edelleen. Aika paljon yrittää miehet jatkuvasti ottaa kontaktia.

että etsin ja löysin. Ja hyvä löytyi.



No jos nyt tulisi ero, odottelisin varmaan vuoden, pari ja vasta sitten tekisin mitään asialle. Sitä ennen vain miettisin, miltä tuntuu.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat