Seuraa 

Hölmö kysymys, mutta olen jo pitemmän aikaa kokenut näitä " ennenaikaisia" supistuksia (vai mitä lienevätkään), jotka saavat vatsan alueen aivan kovaksi. Näistä ei nyt ole kyse.



Tänään onkin ollut toisenlaista kipua. Aamu alkoi sillä, että valkovuodon seassa oli verta ja kun soitin synnärille, sanoivat, että synnytys on varmaan lähdössä käyntiin ja pyysivät odottelemaan supistuksia. Nyt on ollut noin vartin välein kovia ja polttavia alavatsakipuja, jotka kumminkin menevät noin 15 sekunnissa ohitse.



Ovatko nämä niitä supistuksia? Pianko tästä tulee lähtö?



Malttamaton Mauinna ja Masu 40+0

Kommentit (13)

Kaksi synnytystä takana, ja kokemukset supistuksista edelleen sellaiset, että ennen vesien menoa on vaikeuksia tunnistaa niitä. Vesien menon jälkeen minulla supistuskivut on yltyneet niin ettei voi olla huomaamatta...! Mutta sitten onkin jo pian vauva ollut maailmassa.



Ekaa kertaa en niin hyvin muista ja suurimman osan aikaa olin ammeessa, mutta tällä toisella kertaa kipu tuntui ainoastaan alamahalla, vrt. menkkakivut. Maha ei todellakaan kovettunut!!! Myöhemmin kivut siirtyivät mahalta kylkiin ja selälle, mutta tosiaan edes sairaalan käyrät ei näyttäneet mitään, koska lätkät oli tuossa keskimahalla ja supistukset tuntuivat vain alhaalla. Silti sairaalaan mennessä kohdunsuu oli 4-5cm auki, eli vaikka itse epäröin vielä matkalla että onkohan tämä nyt viimein sitä vai ei (rv 41+6) niin olivat vain saaneetkin jo aikaan paljon ja vauva oli 3h kuluttua maailmassa.



Minulla supistuskipuihin on auttanut nimenomaan liikkeessä pysyminen, sängyllä olo on ollut kaikista kivuliainta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kestävät pidempään kuin 15 sekuntia. Eli minuutin-pari. Voihan se tosin olla, että kaikki eivät tunne supistusten koko kestoa, en tiedä. Voisi kuitenkin ajatella, että sinulle on alkanut tulemaan kipeitä supistuksia, mutta ne varsinaiset synnytystä tarkoittavat supparit eivät ole noin lyhyitä. Itselläni oli kipeitä suppareita viikkokausia ennen ensimmäisen synnytystä aina välillä, ja useana päivänä ennen synnytystä jopa lähes jatkuvasti. Ne vain pitivät välillä taukoa ja niiden pituus ja voimakkuus kasvoi vähitellen. Supparit tuntuivat ensi alkuun vain sellaisena outona olona, mutta kun synnytys lopulta alkoi kunnolla ei tarvinnut paljoa miettiä supistaako ja alanko kohta synnyttämään. Siinä vaiheessa ei enää huomannut mitään muuta maailman menosta kuin sen tuskan joka kesti tosiaankin pitkään aina kerrallaan.



Mut nämä kokemukset on hyvin yksilöllisiä ja voihan olla että olet jo synnyttämässä :)


Eli alavatsaa kouristaa ja henkeä ahistaa. Voihan siihen liittyä paljon muutakin, mutta niin kipeitä ne oikeat supistukset sitten on, ettei muuta pysty tekemään kun keskittymään sen kivun voittamiseen...



zemppiä!



sitruska rv 38+6

Minulla kovettuu eka kohtu ja sen jälkeen alavatsalla alkaa polttelemaan. Se polttelu jatkuu pisimmälle. Jos en huomaa rentouttaa alavatsaa, saattaa se jäädä pitkäksikin aikaa kipeäksi. Hyvä supistus kestää noin minuutin. Ja kivut yltyy pikkuhiljaa. Onnea synnytykseen:) Mäkin haluun...



t.mm

Kotosalla ollaan nyt kuuden päivän ikäisen pikku prinsessan kanssa. Tyttö tuli maailmaan 2.7. klo 8:10.



Nuo edellisenä päivänä koetut supistelut muuttelivat tahtiaan päivän mittaan ja iltaan mennessä kävivät yhä kivuliaammiksi. Supistukset eivät jossain välissä olleet keskenään samanlaisia, sillä osa poltteli vain alavatsaa ja niistä selvisi päivällä vielä puuskuttamalla, mutta osa taas säteili luita pitkin kylkiin ja alaselkään.



Vielä päivällä olin sitä mieltä, että synnytän varmaan vasta parin päivän päästä, mutta supistusten tahti vain tiheni ja 23:sta aikaan soitin synnärille ja neuvoivat pysymään kotona kunnes en enää pärjäisi kipujen kanssa. Yöllä kellon lähestyessä kahta päätimme lähteä synnytyssairaalaan, jossa jo neljän aikaan supistukset olivat niin voimakkaita ettei ilman ilokaasua olisi pärjännyt, jota sitten vedettiinkin niin että olin ihan pöhnässä.



Mukavaa " oikeiden" supistusten odotusta kaikille odottajille!



Mauinna ja tytön tyllerö 6pv

Ite vaikka neljättä kertaa oottelen että millon lähtö tulee ni ainoa mitä jännitän on, että tajuanko millon supistukset alkaa.. :D Ku mulla alussa koskee mahaan vaan sen verran että esim. viime kerralla 2h ravasin sängyn ja wc väliä et mikä se mahas kiertää mut ku ei meinaa ny millään mtn irrota.. :D Sit taas ampparin soitin ku äiti patisti ja ampparis sit alko ne " oikeat" supparit, mitkä nekään ei mul kyl tajua vie tms. Eli mulla siis aika hyvä kipukynnys. Eli kaitpa se riippuu tostakin miten kipua pystyy sietämään. Mut kyllä siis minäkin viimestään noista vähä kivuliaimmista tiiän että nyt se tulee.. :D



T:Äippä + 3 pojua + masukki rv 38+5

..miltä supistukset tuntuu ja otti päähän sanonta: " kyllä sä SITTEN tiedät.." Ajattelin vain, että se on samanlaista hössötystä ja liioittelua, mitä odotusajan vaivoistakin sain lukea.

Itse tunsin ensimmäiset avaavat synnytyssupistukset hiljalleen voimistuvana kipuna alkaen selästä ja loppuen voimakkaana mahaan. Se kipu voimistui aaltomaisesti hetkessä (en muista TOD. aikaa) ja kun pääsi huippuunsa, niin lopahti ja sitten alkoi uudelleen ja kokoajan tiheämmin ja voimakkaammin. Kunnon supistuksen aikana ei pysty kävelemään.

Ensimmäisten kipeiden supistusten jälkeen aikaa synnytykseeni oli vielä n 7h. minulla oli käynnistetty synnytys. En voisi verrata sitä mitenkään menkkakipuun, paitsi, että supistus tuntuu mahassa ja selässä. Se ei minulla ollut terävä kipu vaan voimakas tylppäkipu. Vastaavaa en ollut kokenut, mutta on asioita, mitkä mielestäni sattuu enemmän. Toisen on hirveän vaikea selittää, koska kaikki tuntee kuitenkin eritavalla.



T. Äiti ja poika 2v + masukki 9+3

minä tunnistan sen siitä, että kun supistus tulee, pidätän automaattisesti hengitystä vaikka ei pitäisi. (Odotan nyt viidettä)

Ja se on sellainen todellakin viiltävä kipu, kyllä sen tietää.



Ras-mam rv 36+2

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat