Seuraa 

Hei, Alottelin pinoa, kun ei sellasta vielä näkynyt.



Oon aivan hermoraunio, sillä klo 14 musta tulee rouva Beijaflor:) Eli siis häitä vietetään tänään ja jännittää niin paljon! Nyt pitää lähteä kampaajalle ja meikkiin. Palailen sit kertomaan kuin sujui:)



ON: Enpä oo ehtiny pinoutumaan kun viikko on ollu yhtä hulinaa. Ihanaa kun tuli viime maanantaina 12 raskausviikkoa täyteen. Oireita ei oo vieläkään, mutta tuntuu, että maha pikkuhiljaa alkaa näkymään. Tänään ois sit tarkotus häissä kertoa uutinen. Ei kuitenkaan minään maljapuheena, vaan ihan " yksitellen" ihmisille.



Jeps, nyt on jo tulipalokiire. Hauskaa viikonloppua kaikille!



-Beijaflor rv 12+5

Sivut

Kommentit (30)

Tuosta mun tekstistä saa sen kuvan, että meillä mies vaan menee ja minä en pääse koskaan mihinkään. Se nyt ei aivan pidä paikkaansa. Mies kyllä menee se on totta, mutta en mitenkään ole vankina omassa kodissani. Vastuu kotitöistä on mulla, mutta se on ihan luonnollista, koska olen ollut enemmän kotona. Töihin palasin kun juniori oli vuoden, mutta teen vain puolikasta työaikaa, eli minulla on myös enemmän aikaa käydä kaupassa yms.



Meidän perheessä miehen harrastuksen valitettavasti on sellaisia, että en ihan noin vain niihin voi osallistua. Tilanne varmaan sama, jos ukko pelaisia vaikka jääpalloa. Ei sinne harkkoihin niin vaan mennä. Yhdessä tehdään paljon ja olen kyllä lasten kanssa ollut mukana moottoriradoilla, jos siinä vaan on mitään järkeä ollut. Yleensä ei ole.



Siis... katoaakohan taas pointti niin kuin edellisestäkin viestistä... öööh... ;)



Molemmat ei voi olla vastuussa kodin pyörittämisestä, se ei vaan toimi. Yhdessä voi silti tehdä. Mies tekee paljon kotitöitä, mutta tekee myös paljon töitä. Ei mattojen pesulle aikaa niin hirveesti ole ja tuntuu välillä, että olisi kohtuutonta vaatia osallistumaan enemmän. Tekee nytkin jo paljon + käy töissä enemmän kuin minä.



Vauva, lapset muuttaa elämää, mutta ei se äidinkään elämä siihen lopu. Toiset on enemmän kotihiirityyppiä (minä viihdyn kotona), toiset menevämpää sorttia. Se oma kultainen keskitie pitää löytää. Minulla natisuttaa miehen harrastuksiin menossa ikävä ja se, että välillä vaan kaipaan taukoa kahden täystuhon kanssa touhuamiseen.



Ei tää varmaan mitään auttanut, joten lopetan. :D

Kiva lukea ettet loukkaantunut minun suorapuheisuudestani sapa! =) Saattaapi olla että miehesi on isyyskriisissä ja että asiat helpottavat kun saa vähän kiukutella ja näyttää mieltään. Joillekin miehille se oma aika on yhtä kuin=itsenäisyys ja siitähän ei sovi luopua, vai mitä ;) Ja jotkut miehet ovat epävarmia miehuudestaan ja pelkäävät jäävänsä " tossun alle" ja sellaisissa tilanteissa möykkäävät. Mulla on mies joka kans tekee pitkiä päiviä ja iltoja, että kyllä täällä kerkiää yksin istua lasten kanssa ihan kiitettävästi.



Itkemisestä. Kyyneleet ovat tosi herkässä, yleensä näin ei ole. Kun luin viimeistä vauvalehteä yhtenä iltana, sattui silmiini se artikkeli lapsettomuudesta. Tämä on minulle tuttu aihe koska oma siskoni kärsii siitä. Yhdessä olemme myötäeläneet pettymykset ja tuskan, välillä tunnen sen voimaakkaana kuten se olisi omani. Yksi näistä kirjoittajista lehdessä on siskoni ja lukiessani hänen juttuaan niin kyyneleet alkoivat valua ja itkin katkerasti, en meinannut saada itkua loppumaan. Se on niin epäreilua. Tahaton lapsettomuus on niin julmaa ja epäreilua eikä siihen löydy mitään lohdutusta. En voi sanoa mitään, enkä tehdä mitään mikä lohduttaisi. Jos käy niin ettei hän koskaan saa lapsia, se tulee olemaan kriisin paikka. Uskon että itselläni ei olisi pian viittä lasta jollen olisi läheltä nähnyt miten etuoikeutettu olen ja mikä siunaus oma lapsi on. Siksi kiitän lapsistani joka päivä.

Elämä ei ole reilua.



Nainen on parhaassa iässä synnyttää kakskymppisenä, kuitenkin nykyään yhteiskunnan vaatimuksiin vastaten pitää ensin hankkia ammatti, sitten työpaikka(mieluiten vakituinen) tehdään uraa, rakennetaan taloa, hoidetaan raha.asiat kuntoon ja matkustellaan ensin. Sitten on lasten vuoro. Kuitenkaan luonto ei ole muuttunut yhteiskunnan vaatimusten mukaan ja jo kolmekymppisenä voi olla vaikeauksia " tehdä" se lapsi. Tottakai se onnituu joillakin, mutta kasvava määrä pareja joutuu tänä päivänä lapsettomuushoitoihin. Asiassa on tietenkin aina kääntöpuoli, eihän lapsia voi " tehdä" varmuuden vuoksi jos sitten ei saisikaan. Sehän on selvää. Mutta jotenkin tuntuu että tänä päivänä meille asetetaan liian suuret vaatimukset, ja seuraukset ovat sen mukaiset.



No näitähän voisi pohtia miesiän tulematta järkevään tulokseen. Elämä jatkuu.



Muuten täällä ei kummempaa.



Paljon onnea beijaflorille häitten johdosta! meillä on ensi lauantaina 11V hääpäivä. Näin se aika rientää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

[color=A020F0] [b]ja ONNEA BEIJAFLORILLE TULEVASTA ROUVAUTUMISESTA[/b]

Hääpäivä on kyllä ihana päivä, itsellä siitä päivästä on aikaa 6v ja edelleen tulee mieleen mukavia ja hauskoja muistoja päivästä. Aluksi vähän vierastin sitä kaiken keskipisteenä olemista, mutta YLLÄTTÄVÄN nopeasti siihenkin tottui illan mittaan -heh-. Huomisin koinkin kevyttä henkistä krapulaa kun en ollutkaan enää päivän kuningatar :-/ Joten otahan rva B. kaikki ilo irti koko päivästä !!!



Kyllä suomen suvi on vaan ihanaa aikaa on lämmin ja pieni sopiva tuulenvire, kertakaikkiaan upea ilma! Käsittääkseni koko suomea pitäisi helliä tänään suloinen helle.



Ukkogalluppia oli joku laittanut vireille. Oma mieheni on mukana miehisen innostuneesti: asiasta ei puhuta koko ajan ei välttämättä edes jokatoinenkaan päivä. Sitten tulee yllätyksiä, kuten eilen kun päätettiin illalla mennä ulos syömään (ihanaa kun on pahoinvointi lähtenyt!) ja meillä on aina juomien tultua tapana skoolata jollekin asialle. Mieheni mietti aihetta ja mulla pyöri vaan kaikkea muuta mielessä kun se yhtäkkiä kuiskasi että vaaville skoolataan! Meni sekä kylmät että kuumat väreet ja vähän nolotti itseä kun ei sitten omaan mieleen juolahtanut =)

En mä sitä osaa paremmin selittää, kun meillä ei ole kokemusta lapsiperheen arjen pyörittämisestä ja ollaan aina oltu molemmat tahoillamme tosi paljon työllemme omistautuneita. Nyt tosiaan olen miehelläni töissä ja pyöritämme yhteistä yritystä, joten meillä on monta " rautaa" jo yhteispyörittämistä. Oma kuvitelmani on, että samalla tavalla tämä lapsikin ottaa paikkansa kokonaisuudesta. Tämänhetkisestä suhtautumisesta olen ainakin tosi onnellinen, enkä ole kuullut kyllä mitään rutkutuksia siitä, kun väsymyksen vuoksi menen yllättäen nukkumaan.



Ootteko te muut miettineet äitiysloma/hoitovapaa asioita jo? Onko teillä kokemuksia varhaisesta osa-aikaisesta työstä ja äippäloman yhdistämisestä? Olen vähän sellaista kaavaillut, mutta miten pian se mahtaa olla kunnon puolesta edes mahdollista. Niin vaavi kulkisi tietysti mukana en mihinkään hoitoon halua viedä.

[b]Omppu[/b] kirjoittikin myös, että on meneväistä sorttia ja pitkästyy kotona helposti. Ajattelin, että oman pääkopan takia olisi hyvä lähteä liikkeelle mahdollisimman nopeasti vaavin kanssa.

No se aika on vielä puolen vuoden päässä. Oikein muuten nauratti tuo Ompun kuvaus ruusuisesta perheidyllistä. Jostain syystä sitä aina omissa kuvitelmissaan kaikki hipoo täydellisyyttä =)



Ei nyt täytyy kyllä mennä ulos



Mary

[/color]

[color=blue]Kaikkea hyvää tähän päivään ja aurinkoista hääpäivää :) Kauanko olette olleet yhdessä? Vaikka kyllähän ne häät varmasti jännittää, vaikka toisen olisi tuntenut ikuisuuden.



[color=darkviolet](.) tältä alkaa tuntumaan tietyissä vaatteissa!! Verkkarit laitoin joku ilta jalkaan niin voi jestas mikä pömppö. En halua viel tässä vaiheessa kärähtää, joten asunsa saa valita tarkoin. Tilasin sieltä Halensilta " peittäviä" paitoja. No, arvatkaas miten kävi? Ne päin vastoin korostaa masua. Ukkoki sen huomas. . .ja ehkä ennen mua. Parissa paiassa on sellanen joustava rypytysjuttu rinnan päällä ja siitä alaspäin levenevä helma (fiksu selitys). Luulin tosiaan näitten peittävän, mut nämä jos mitkä on mammapaitoja ;D Eipä tuo haittaa, mut piän näitä tuttujen ilmoilla vasta ku haluan paljastua. .

Oottelen täs, ett kaveri ilmottaa heränneensä. Meen sit käymään siel ihan iteksein. Akka ja ukko menee käymään ukon mummon luona. Pitää käyä itekki siel, ku huomenna lähetään kerta reissuun heti aamusta.

Näyttäs tulevan tosi aurinkoinen ja varmaan kuuma päivää. Toivottavasti ei tarttis pärskiä.



Zatu ja Säde 11+5

[color=violet]Minulla maksoi myös 12,90 ja toppeja olivat. Oranssi ja valkoinen ja yks oli sit muu paita.



[color=darkviolet]Mie äsken pimahin. Jotenki vaan napsahti. Sain tosissaan raivarin, ku ukko ei voinu nousta sohvalta mun imuroiessa. Tykkään aina imuroida sohvatki muruista vapaaksi. Jääräpäitä molemmat, ukko ei voinu siirtyä ja mie en voinu olla imuroimatta.

Meillä ei yleensä riidellä, eikä sanailla akan kuullen lainkaan, mut nyt mulla palo hihat. Akka vaan tuumasi äskön suihkussa, ett isillä on parempi huuto. Tarkotti, että kovempi. .*nolo* No, tuli itelle ainaki kevyempi olo, ku sai puhistaa ilmaa. Mua vaan on niin rassannu kunnei tiiä mitä sisälläni on ja huoli painaa vauvasta onko kaikki sillä hyvin. Kerenny viel sitä ukolle sanoo, ku se lähti kai hakeen ruohonleikkuria tai sit ei jaksannu katella mua.

Tällasta rauhallista perhe-elämää meillä ;)


Tunnustan, että teidän puheet kuulostavat aika etäisille, siis tarkoitan lasten kiukuttelut, miesten menemiset ym, kun itse joutuu olemaan kotona. Tämä siis siitä, kun ensimmäistä odottelen ja elämä tätä ennen ollut molemmilla aika hektistä ja sellaista ns sinkkuelämää kahdestaan. Kumpikin tehnyt vuorotyötä ja omia harrastuksia/ kavereita ollut paljon, joten välillä talvellakin tuntui viikot menevän niin, että illalla myöhään vasta tavattiin... ISO muutos siis myöhemmin tiedossa, mutta kumpikin siihen yrittää parhaansa mukaan varautua. (ja miten se muka tapahtuis, heh) Mies luvannut omasta aloitteestaan karsia paljon harrastuksistaan (pelaa useassa eri porukassa ja valmentaa vielä junnuja) ja olla myös paljon lapsen kanssa, myös kun haluan itse käydä välillä esim harrastamassa, mutta tuleva kevät näyttää tullessaan, että kuinka menee.. Muutos uuteen on varmasti suurempi koitos ensiodottajilla, kuin teillä jotka tiedätte mitä tuleman pitää.. Jokainen tuttuni on kyllä sanonut, että vaikka kuin yrittäisi varautua, niin muutos on silti suurempi, kuin osasi odottaa. hmm..



Itse olen myös aina ollut kova menemään, kotona pitkästyn nopeasti ja kaipaan aina " jonnekin" , jos ei muuta, niin vaikka ulos kahville... Ja ainakin minulla välillä pienet kauhuskenaariot valtaavat huonoina hetkinä pään, mm mielikuva taukoamatta itkevästä lapsesta, jota minä yritän itsekseni hyssytellä hiljaiseksi, +30kg lihoneena, tukka rasvaisena ja huonoimpina päivinä tietenkin tuohon lisään vielä sanan yksinhuoltaja. PIdätte varmaan hulluna, mutta varsinkin alkuvaiheessa nuo ajatukset pyörivät päässä ja mies yritti parhaansa mukaan rauhoitella. Ympärilläni on ollut paljon eroja ja kamppailuja uusperheen ongelmien kanssa, joten kaipa nuo vain tulevat mieleen... (Meidän siviilisääty on siis ehta susipari, ei oo sormuksiakaan hommattu tms) Älkää kuitenkaan ymmärtäkö aivan väärin, olen ollut pitkään erittäin onnellinen ja näen taas kaiken mielikuvissani yltiöruusuisena (lapsi vain hymyilee vastaantuleville rattaistaan, ei kiukuttele, koti kiiltää, itse näytän raikkaammalta kuin koskaan ja ulkoilemme vaunujen kanssa päivittäin piiitkiä lenkkejä) mutta olisi kiva kuulla, jos en ole ainoa, jonka päässä pyörii myös joskus ikäviä pelkoja.



MInulla muuten on ensi viikko lomaa..! :) Tänään lähden itä-suomeen mökkeilemään, tuo mies heittää ja tulee huomenna takaisin töihin, itse jään ainakin loppuviikoksi... sitä paljon puhuttua " omaa aikaa" , vaikka kahdestaan se mökkeily tietty mukavinta olisi, mutta välillä näinkin. Loput kesälomat pidän vasta syksymmällä.



Mutta oikein mukavaa viikonloppua teille muillekin!!! Ja onnea tosiaan Rva Beijaflor! =)



-omppu-



ps. viikon empimisen jälkeen uskalsin vihdoin aamulla vaa´alle, kun maha on kasvanut niin kovasti (lihonut omasta mielestäni), mutta 3vkon takaisesta neuvolsta olikin -1kg. Iso yllätys! Ehkäpä tämä siis alkaa näkyä pikkuhiljaa..??









Onnea tulevalle rouvalle! Täälläpäin on ihana aurinkoinen päivä, toivottavasti teidänkin suunnalla aurinko paistaa! :)



Eilistä pinoa en ole kerennyt lukemaan, mutta jotain mieskeskustelua on vissiin käyty siellä. Miun täytyy kyllä kehua omaani, kun se on joutunut alkuraskaudessa hoitamaan esikkoa melkein yksin, kun miulla on ollut niin huono olo. Vaikka pahoinvointi on helpottanut, kakkavaippoja en kyllä vieläkään voi vaihtaa ilman pahoinvointia. Ei ole mies pahemmin valittanut kohtaloaan. ;)



Mie lähden tästä kohta kaverin kanssa shoppailemaan. Pitäisi löytää kesähousut. Yhdet ostin n. kolme viikkoa sitten, mutta yllättäen ne kiristää jo vyötärön kohdalta. Ja jos löytäisi pari-kolme kivaa kesäpaitaa, niin mie oisin tyytyväinen. Vähän oon kyllä huono tekemään löytyjä.



Eipä tässä muuta, pitää loikata suihkuun ja laittautua vähän inhimillisemmän näköiseksi. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!



T: Monttu 13+1

Viimeinkin löytyi " kohtalotovereita" ...



Olipa mukava lukea, että muillakin tammimammoilla on jo massua. Minä olen pieni ja hoikka ja varmaan siitä syystä masu on näkynyt jo jonkin aikaa. Ei jää tilani enää keneltäkään epäselväksi. :) Sitä sitten on niin kovin ihmetelty kun vasta neljästoista raskausviikko kuitenkin on meneillään ja olenkin välillä tuntenut itseni jo jotenkin epänormaaliksi.



Esikoistani odottelen ja kaikki on niin ihmeellistä vielä. Voimakkain pahoinvointi on onneksi jo ohi, hajuaisti tosin on yliherkkä vieläkin.. Milloin siitä " ongelmasta" pääsee? Pahin väsymyskin on ohi ja nyt kun raskaus alkaa olemaan jo turvallisilla vesillä on ihana päästä viimeinkin nauttimaan olotilastaan.



Mitäs te harrastatte pyöristyvien massujenne kera? Minulla on hevosia, mutta en enää uskalla nousta ratsaille joten pitäisi keksiä jokin turvallisempi harrastus. Vesijumppaa olen ajatellut, kun lenkkeily aiheuttaa jälkikäteen aika kovaakin kipuilua.



Mukavaa illanjatkoa kanssasisarille!

Meidän ukolla on kaksi harrastusta, jotka ovat olleet aina osa meidän elämää: metsästys ja moottoripyöräily. Molemmat on järkyn kalliita harrastuksia ja molempiin menee paljon aikaa.



Me ollaa käyty monta kertaa tiukkaa keskustelua siitä, kuinka paljon voi olla omissa jutuissaan (ja kuinka paljon niihin voi käyttää yhteisiä rahoja) ennen kuin se alkaa nakertamaan arjen pyörittämistä ja arki muuttuu raskaaksi (minulle).



Ongelma miehen harrastuksissa on se, että molemmat on kausiluontoisia. Metsällä käydään metsästyskaudella. Arkena ollaan töissä, joten käytännössä esim. hirvenpyyntiin menee kaikki viikonloput loka-joulukuussa. Välillä on pitkiä päiviä, välillä yökeikkoja, välillä kaatuu elikot heti aamusta ja mies tulee kotiin ajoissa. Moottoripyörälläkään ei paljon talvella ajeta ja ratahommelit on aina viikonloppuisin. Siihen menee kesäviikonloput. Vuodessa ei meillä hirveän montaa vapaata viikonloppua ole.



Kyllä se ketuttaa. En halua nalkuttaa asiasta, koska olen ottanut aikoinani miehen, jolla nuo harrastukset on ollu. Tuntuisi tylyltä sanoa, että nyt lopetat metsästyksen, koska haluan, että olet enemmän kotona. Seinille se ukko täällä hyppisi, jos tietäisi hirviporukan olevan metsässä. Kiinnostus luontoon, halu metsän rauhaan ja joku outo " minä tuon ruuan taloon" ajattelu on minun miehellä niin voimakas, että ei sitä vastaan passaa tapella.



Minä otan ajoittain myös aikaa itselleni. Joku niinkin typerän tuntuinen asia kuin Ikean reissu yksin (terapeuttisia ajomatkoja yksin) lataa akkuja kummasti. Perinteeksi on myös muodostunut kaveriporukalla mökkireissu, joka on vain meille naisille. Ollaan viikonloppua mökillä, ulkoillaan, saunotaan, höpötetään ja kikatellaan. Tekee hyvää. Mies ei niistä mussuta, on vain tyytyväinen, kun otan aikaa itselleni. Potee kai kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä, että on niin vähän kotona.



Meillä muuten mies on ollut puolivuotta hoitovapaalla. Sanoi pari viikkoa oltuaan, että nyt vasta tajuaa, mitä olen tarkoittanut sillä, että alkaa kaivata aikuista juttuseuraa, kun on kahden pienen kanssa kotona. Luulen, että miehelle se oli vielä kovempi juttu, koska toisia isejä ei tässä tuppukylässä hiekkalaatikkojen reunoilla ollut.



Tasapainoilua, rajanvetoa, kiistelyä, kinastelua. Olen yrittänyt elelellä sellaisella tavalla, että koko perhe olisi onnellinen. Miehet on outoja. Niillä on se " henkilökohtainen" reviiri tajuttoman iso ja kaikenlisäksi vissiin pyhä. Luulen, että miehet myös jäävät tietyllä tapaa sivuun perheessä, kun vauva tulee taloon. Vaavi on kiinni äidin tississä ja äiti on ihan hupsu hormoonihyrrä. Iskä on päivät töissä ja tupsahtaa illalla ihan toisenlaiseen maailmaan. Minulle se oli outoa, kun mies oli hoitovapaalla. Ne oli täällä puuhanneet vaikka mitä -ilman minua. Mihin minä tässä yhtälössä kuulun..?



Lörpöti, lörpöti. Lapsille puuroa keittelemään. Ihanan pitkään nukuttiin. :)

[color=blue]UKOISTA VIELÄ [color=violet]kirjottelin jo joku päivä jotain, mutta mutta. .Me on 9 vuotta oltu ihan alusta asti saman katon alla. Tunnetaan toisemme siis läpikotaisin ;) Kiinnostuksen kohteet on aikalailla samat. Autotapahtumissa tykätään käydä ja moottoripyöräilyä harrastettiin yhdessä ennen esikoista. Pyörä myytiin, kun esikoinen oli tulossa, mutta ei se harrastus ole sammunut. Viime kesänä ukko ajeli yksinään, tosin pyörä oli niin susi, että tänä vuonna jäi ottamatta tallista.

No, nyt höpisen jo asian vierestä :) sopivassa määrin meillä annetaan toinen toiselle tilaa, jos siltä tuntuu. Minä en ehkä pienistä valita ja änkeän aina ku mahollista akan kanssa menoihin mukaan. Siksi kai oman talon rakentaminenkaan ei koetellut suhetta. Ja usein ukko lähtee millon mihinkin akan kans kahestaan, vaikka hetkeksi. Sekin tekee jo paljon.

[color=blue]EKA KERTAA VANHEMMIKSI [color=maroon]kun akka oli ihan pieni ehkä muutaman kuukauden ikänen niin ukko tuumasi ettei tiennytkään kuinka kiinni sitä vauvassa on. Meillä onneksi kaikesta on aina pystynyt puhumaan, joten tuota ei voinut sanoa kriisiksi. Ukko tuntui haluavan " tilaa" , taisi muistaakseni käydä viihteellä mistä yllättävän äkkiä tuli kotiin. Oli itsekseen saanut ajatukset selviksi ja se oli siinä. Aina ei tietenkään kaikilla näin ruusuisesti ole.

Mutta mitä voisin sanoa " ohjenuoraksi" niin puhukaa ja puhukaa. Kysykää vaikka toiselta joskus miltä nyt tuntuu (kuulostaa ehkä hassulta?). Kaikki ei aina osaa sanoa asioita ääneen ellei vähän lypsä ;) Tosin on myös sellaisia joita ahistaa utelu, mutta jokainen ukkonsa tuntee niin tietää miten toimia ettei astu varpaille.

[color=darkviolet]Minä kieltämättä jollainlailla yllätyin, ku ukko kysy yks päivä millon ne liikkeet alkaa tuntumaan. Haluaa kai jo jotenkin osalliseksi tähän touhuun. Oli kuulemma juuri oppinut ajattelemaan, että meille tosiaan tulee viimein se kaivattu toinen :)

(.) huh ku tuli täys olo. Aamupäivän olin nälissään, ku unehuin kaverille istuun kauemmaksi aikaa ku pitikään. Tein äskön pari pellistä pitsaa. Saa huomenna reissuun mukaan. Tuli syötyä ehkä pikkasen liikaa tyhjään mahaan :/ no jospa se tästä tasottuu.

Alkaa tuntuun matkakuumetta, ku katoin eholle paria paikkaa mis vois ehkä olla yötä, jos noihin kaupunkeihin eksytään. Tutuilla tahtoo kaikilla olla elukoita ja mie en halua nyt lääkkeitä mielellään pahemmin ottaa. Mitenhän sitä osaa olla täältä palstalta erossa. No ainaki yhellä tutulla ehkä voisin piipahtaa tarkistaan täällä kuulumisia. .



Aurinkoista päivän jatkoa. Pitänee lähtee pihalle.

Sunnuntai tuntuu vallan mainiolta päivältä tällä hetkellä, kun huomenna alkaa LOMA! Neljä viikkoa putkeen, ihanaa!



Minä olen ollut ihan ihmeissäni, kun en ole saanut vieläkään ultra-aikaa. Nyt menossa kuitenkin jo 11+1. Ja HUSin politiikkahan on antaa yleensä ultra-aika 12+ viikolle. Esikoisestakin olin 12+2. No, ehkä se aika sieltä tippuu vielä alkavalla viikolla. Mutta sinänsä kurjaa, kun aika ei ole vieläkään tiedossa, ja siten lomasuunnitelmat täytyy pitää varsin avoimina. Kun näin tiukalla aikataululla ei varmasti onnistu edes vaihtamaan aikaa. Joten pakko siis kieppua loman alku omilla kotikulmilla..



Miehistä: jotenkin se tuntuu vaan olevan miehille vaikeampaa luopua omista menoistaan, ainakaan mitenkään automaattisesti. Jos jostain luopuu, niin se on sitten niin iso show että huh, ja siitä tehdään iso numero. Kun taas itse on luopunut vähän siitä ja tästä, ihan suurempia meteleitä pitämättä. Mutta toivottavasti kaikki perheet saavat omanlaisensa tasapainon kummankin menojen suhteen. Meillä tilanne on pikkuhiljaa lipunut uomiinsa. Pääsen pari kertaa viikossa salille, ja enempää en raaski edes mennä kun olen kuitenkin töissäkin (ja esikoinen 1 v 7 kk). Miehellä on noita omia menojaan, kun on ties missä mukana, kokouksia yms. Mutta luopui sentään parista luottamustehtävästään, eli sen puitteissa kokouksia ei ole enää onneksi ihan joka illalle.



Joku pähkäili rattaista: samoin minä vähän pohdin tuota kulkupeliasiaa, kun esikoinen olisi sitten tämän terhon syntyessä 2 v 2 kk. Se on vähän kiikun kaakun millä kulkupelillä sitä sitten pärjää. Pitää nyt katsella miten tuo esikoinen rattaissa viihtyy (tällä hetkellä erittäin huonosti, haluaa kävellä aina itse) ja sen mukaan sitten tehdä valinta myöhemmin. Tuskin kuitenkaan tuplarattaita. Vaunut tuli myytyä esikoisen jäljiltä pois, ja vaihdettua parempiin rattaisiin, kun noissa yhdistelmissä rataskäytössä olikin vähän puutteita. Eli nyt sitten periaatteessa jonkun kulkupelin hankinta tulee joka tapauksessa kyseeseen..



t. Meku rv 11+1

[color=blue]aurinkoista ja sopivasti sateista ens viikkoa :) Viimestään loppuviikolla palaan maisemiin ja seuraanne.



Zatu ja Säde 11+5 (ja muutaman minsan päästä 6)

Parisuhteista on ollut puhetta - meillä sikäli sama tilanne kuin Ompulla, että esikoista odotellaan. Me ollaan pariuduttu niin nuorena (yo-kirjoitusten keväänä), että kummallakaan ei ollut vielä kovin vakiintuneita omia tapoja, jotka nyt hankaisivat vastakkain. Mies muutti suoraan kotoa mun kanssa yhteen, itse olin asunut pari vuotta sisäoppilaitostyylisessä koulussa, eli jo vähän enemmän itsenäistynyt. Oli helppo hitsautua yhteen, kun alusta asti yhdessä opeteltiin elämään " aikuista elämää" :)



Kriisejä en odota kauheasti vastaan tulevan. Mies ei kyllä vielä mitenkään käsitä, miten paljon se lapsi sitoo. Yritin vihjailla, että ei välttämättä edes vessaan voi mennä yksin. Miehen mielestä lasta pitää karaista, eli antaa huutaa yksinään. No, sen taas näkee. Ihan varmaan ei tuore isä raaski antaa oman lapsensa huutaa yksinään ;)



Nyt on tosi tukala olo, kun on kauhea nuha ja kuumetta. Pitäisi pakkailla laukkuja ja lähteä täältä Helsingistä Keski-Suomeen junalla, mutten tiedä miten jaksan. Mies meni eilen jo edeltä, joten joudun yksin raahustamaan laukkujen kanssa junalle. Eihän se terveenä ole homma eikä mikään, mutta kuumeisena jo ajatus sairaslomalapun hakemisesta terveysasemalta 400 metrin päästä tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta...



Kandi 14+4

mutta vastailen jotain miehestäni. olen ollut avomieheni kanssa 5vuotta syksyllä ja kihloissa 3v. hän jo suunnilleen miettii toisen lapsen tekemistä.. :)



minäkin pääsin kuulemaan sydänääniä nyt neuvola lääkärikäynnillä viikolla. oli jännän kuulosta.. harmi kun mies ei ollut mukana.



toinen ultraus on 2vk päästä. (kävin ensimmäisessä ultrassa rv6+)



pahoinvointia tai mitään muutakaan erikoista oiretta ei minun raskaudessa ole ollut. Väsyttää vain enemmän ja olen herkempi. niin ja onhan se jännä maku suussa.. etenkin kun tulee nälkä. onko muilla sellaista muuten?





tänään olisi rv11 tasan neuvolan mukaan :)



TIKRU06: Olen pähkäillyt ihan saman asian kanssa kuin sinäkin. Poika on 2.5-vuotias, kun vauva syntyy ja tässä kovasti mietiskellyt, että miten kuljetaan. En usko, että poika vielä pysyis seisomalaudalla, kun on niin rasavilli. Sisaristuinta ei noihin meidän nykyisiin vaunuihin saa. Toisaalta ei huvittais kaksosten rattaitakaan ostaa... Pysyisköhän tuo poitsu pulkassa talvella ja sit jos jaksais jo keväämmällä seisomalaudassa pysyä... Tässä miettimistä.



Joku aiemmin kirjoitteli himounista. Apua, nyt oon minä alkanut näkemään jos jonkinmoista! Huh! Viimeyönäkin joku tumma komia mies otti minut rappukäytävässä keskellä päivää jne muuta hurjaa. *NOLO*



Me muuten usein käydään Lappeenrannassa, kun mun porukat asustelee siellä. Seuraavaksi tullaan varmaan linnoituksen yöhön =)



(.) Tänää ei oo kovin paha olo ollut, mut alamahaa kovasti vihloo ja tuntuu ihan kuin ois kivi masussa tms. Semmonen kova painon tunne.



Pesänrakennusgalluppiin: Mulla jo kovasti päässä pyörii sisustuksen muuttaminen uuteen järjestykseen ja mihin tulee vauvan tarvikkeet, mutta mietin niitä vaan joskus itekseen =) Ei passaa vielä hötkyillä. Ja kovasti tekis mieli ostella vauvan vaatteita, mutta pakko hillitä. Pojalle löytyy jo kaikkea, mut jos tulee tyttö, niin sit pääsen shoppaileen tyttöjen vaatteita. Tänää kävin hypistelemässä kaverin luona uutta äitiyspakkausta <3



Eikun syömään taas!



-tau & masuetana 11+1-


laitanpa tähän eka eilisiltaisen sepustukseni ja jatkan siitä...



kiitos kun ootte jaksanu...

...nimittäin kertoa miten teillä ukkojenne kanssa menee tää arkielämä. en varmasti oo ainoa kellä on juuri tää ongelma, mut kovin usein sitä jää oikeesti miettimään kun toinen vaan jaksaa urputtaa omista menoistaa et vaadinko mä oikeesti jotenkin liikaa...???



ja nenn, oot siinä ihan oikeessa et tosi kypsymätöntähän toi mun ukon touhu on, mut oon siitä ite ollu tietonen jo tosi kauan aikaa, oikeestaan sen jälkeen kun eka muksu syntyi niin puoli vuotta siitä meillä oli eka kunnon riita koskien justiisa näitä omia menemisiä ja harrastuksia. ongelman ydin tällä hetkellä on se, että mun mies ei ite ois ees hirveästi halunnu kolmatta vauvaa mut se oli meillä sellainen kompromissi kun mä oisin halunnu vielä enemmän muksuja ja kolmesta oltiin puhuttu ihan ennen ekankaan syntymää. sit meillä ilmeni 25%riski periytyvään sairauteen (joka siis pikku-ukollamme on) ja mies halusi lopettaa muksujen teon kokonaan... kyllä mekin yritetään et molemmat pääsee harrastamaan, mit sit kun aika on vähillä niin mies aina ajattelee et se on hänen etuoikeus kun mä oon vaan kuitenkin ollu koko päivän kotona lasten kanssa...



ja tulisittäkin mieleen kun laitoit nenn et laittais ukon muutamaks päiväks yksinään hoitamaan lapsia niin ois eri ääni kellossa. no kyllähän mun mies sitäkin tekee, mut sit se lähtee äitinsä sukulaisten luo sukuloimaan, niin ei sen tartte ite oikeesti olla koko aikaa kyysämäs niitä muksuja, kyllä siellä mummut ja isotädithoitaa hommat herran puolesta...



nooh, kyllä tää varmaan tästä, pitäis saada enemmän ittellekin töitä niin ei tarttis olla vaan mökkihöperönä lasten kanssa.



tuli muuten eilem sit vuodatettua verta itteltäni ja kunnolla, nimittäin ensin höyläsin itteeni pikkurilliin (ja kunnolla) kuorimaveitsellä ja just äsken astuin sit lasinsiruun silleen et verta tuli oikein juoksemalla... no huomenna on siivottava joka tapaukses kun lattia näytti oikeesti siltä kun ois sikaa teurastettu...:O)



nyt pitää lähtee pesulle ja kauppaaan vielä viimeiset ostokset kakkuja varten kun tänään on se tytön suuri päivä;)



sapa

ja minulla jo pömpöttää maha aikas lailla jo iltapäivästä alkaen.. olen muutenkin " vatsakas" joka lisää masun näkymistä. mies on kauhistellut kuinka iso minusta tulee loppuajasta :) (kun muuten olen normaalikokoinen, paitsi vatsasta).

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat