Vierailija

En tiedä, pitäisikö minun loukkaantua tästä. Välimme ovat aina olleet veljen kanssa hyvät eikä isoja riitoja ole ollut. Hänen vaimonsa kanssa emme ole sydänystäviä, mutta tullemme toimeen.



Tuntuu vähän oudolta, että lasten kummeiksi on tullut valituksi ainoastaan vaimon sisaruksia ja ystäviä. En voi olla kummastelematta tätä. Näinkö köykäiseksi veljeni minut on havainnut? Vai lieneekö kyse hänen vaimonsa päätöksistä, mene ja tiedä.

Sivut

Kommentit (44)

Omalla lapsellamme on kummeina molempien puolelta 1 sisarus ja lisäksi yhteinen tuttavapariskunta. Eli hänellä on 4 kummia. Tämä ystäväpariskunta on sitten sylikummeja.



Seuraavan lapsen kohdalla otetaan myös 1 sisarus kummankin puolelta ja 1 pariskunta.



Kummin valinta on oikeasti todella vaikea tehtävä. Itselläni on 8 erittäin läheistä ja hyvää ystävää, joista kaikki seurustelevat vakavasti tai ovat naimisissa. Eli kaikki ovat minun asteikollani hyviä kummivaihtoehtoja. Lisäksi miehelläkin on paljon sellaisia kavereita, jotka mielihyvin ottaisin kummeiksi. (kylläkin ovat 1 lukuunottamatta sinkkuja).



Sisaruksistakin on vaikea valita, kun emme halua kuin 2 lasta ja meillä molemmilla on 3 sisarusta. Siis kenet jätämme valitsematta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Emme ole kauhean läheisiä olleet, mutta aiemmin olimme ainakin sisaruksia. Kun sitten ei pyydetty kummiksi, niin etäännyimme toisistamme aika tavalla. Minä olin viimeinen, joka sai lapsia ja siinä vaiheessa en enää liittänyt lapsia luterilaiseen kirkkoon. Jos olisin edelleen kuulunut luterilaiseen seurakuntaan, en tiedä, olisinko pyytänyt sukulaisiani kummiksi. Enää en ihmettele mitään, mitä heidän puoleltaan tapahtuu. Vanhemmiten vain kasvamme erillemme entistä enemmän.

En pahottaisi mieltäni jos kukaan sisaruksistani ei pyytäisi minua lapsensa kummiksi, vaikka meillä esikoisen kummina on minun siskoni ja mieheni hyvä ystävä. Kakkosta odotellaan syntyväksi elokuussa ja kummit mietitty valmiiksi ja tälläkertaa toinen siskoni ja yhteinen ystävä saa kummin tittelit. Kummin ei tarvitse olla sukulainen, äidin ja isän läheiset ystävät on hyvä vaihtoehto kummeiksi...Onhan sisarukset jo tätejä, setiä ja enoja....ja sitä kautta läheisiä lapsille (ainakin meillä).

minunkin veljestä tuli outo kun sai perheen, ei olla missään tekemisissä. Kummiksi kyllä ottivat, mutta välit meillä on huonot. Vastaavasti veljeni on yhden meidän lapsen kummi ja ei juuri koskaan muista kummilastaan. Itse en ole sortunut samaan vaan muistan aina syntymäpäivinä, jouluna ym. häntä.

Tuossa joku ihmetteli sitä, että jos ap on ateisti ja veli ei ole. Meidän perheessä oli siten, että minä olin uskovainen kristitty ja sisareni kuuluivat luterilaiseen seurakuntaan tavan vuoksi. Ateisteiksi he olivat muuten julistautuneet jo vuosia aiemmin. Kai minä sitten olin liian uskovainen hoitamaan kummin tehtäviä:)

että sukulaisuus pysyy, vaikka yhteyttä ei pidettäisikään. Kavereista ei taas tiedä - elämäntilanteet voi heitellä ja yhteys voi katketa totaalisesti. (No voi tietty sukulaiseenkin, mutta on se silti aina sukulainen ja joku osa suvusta ehkä tietää henkilön liikkeistä vaikka välit erkanisivatkin.) Mä oon huomannut kavereista etääntymisen jo siitä, kun itselläni on lapsi ja jollain muulla ei. Tosi vaikea pitää yhteyttä, ilmeisesti ystävyytemme ei ole ollut niin vahvaa tekoa, että kestää erilaiset elämäntilanteet. Onneksi en pyytänyt joitain kavereitani kummiksi.



Tosin en tykännyt miehen suvun puolelta tulleesta painostuksesta pyytää miehen sisko kummiksi. Siis voitteko kuvitella, että appeni soitti miehelleni ja sanoi, että mieheni sisko olis syytä päästä kummiksi! Siinä menee musta kummiuden idea ihan pilalle, kun ruvetaan tolla lailla lobbaamaan. Pyysimme sitten miehen siskon kummiksi, vaikka appeni käytös ärsytti minua ihan julmetusti. Lapselle miehen sisko voi silti olla ihan hyvä kummi, ei tätä tarinaa tarvitse lapselle kertoa. Inhotti kyllä silti.



Mielellään olisimme " säästelleet" ns. hyviä kummeja mahdollisille tuleville lapsillemme, mutta nyt tuli annettua luontevimmat (= omat sisarukset) jo ekalle. Vaik eihän sitä tiedä, tuleeko niitä lapsia vielä.

Minä käsitän kummiuden niin, että halutaan sitoa lapseen joku " ulkopuolinen" . Meillä kakarat ovat tädillään hoidossa ja muutenkin tekemisissä paljon enemmän kuin kummiensa. Ja sama pätee myös toisin päin.

Meidän lapsilla on vain yksi täti. Olisi mielestäni epäreiua, että hän olisi vielä lisäksi jollekin lapsista kummina. Tädin hommissa on ihan tarpeeksi ja näin tilanne on tasapuolisempi kaikille. Jos vanhemmilla on useita sisaruksia, tilanne on varmaan toinen.

Miehen sisko varmaan odottaa pääsevänsä meidän tulevan lapsen kummiksi mihensä kanssa, mutta niin ei tule käymään sillä hänen kasvatusperiaatteensa, yms ovat niin kaukana omistamme.



Me pyydetään läheisiä kavereita kummeiksi tälle seuraavallekin vauvalle. Mutta meteli nousee varmasti, me kun ollaan kummeja kälyn lapselle ja meidän suvussa taas kuuluu olla kummeja " ristiin" ...



Mutta suvun mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, kun kerran me vanhemmat ollaan asiasta täysin samaa mieltä.

koska joissakin junttipiireissä " se on tapana" ?

vai että olisi " nätimmän näköistä" ?

tiedätkö että tollaset ulkoiset syyt ovat aivan naurettavia.

JOs on niin sitten en yhtään ihmettele miksi ei pyydä sua mun mielestä on hassua että sinä olisit veljesi lapsen kummi ja hän sinun lapsesi...



Onko sillä kummiudella nyt jotain merkitystä? Sinähän kuitenkin olet niiden lasten täti.

Mun kummit ei ole ollut koskaan mitenkään tärkeitä mulle, samanlaisia tätejä ja setiä kun muutkin sukulaiset.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat