Seuraa 

Hei!



Tämä kuuluu varmasti monen mielestä urpo-kysymyksiin, mutta kysynpä silti..Ja kaikki vaativien vauvojen äidit skipatkaa tämä teksti.



Eli meidän poika 9kk ei vierasta ketään ja olen nyt joka paikasta lukenut kuinka tärkeää on että vauva vierastaa, muuten jää jotain tärkeä kehittymättä.. ja niin mitä?



Ja hän kun ei tunnu tarvitsevan äitiään yhtään.

Menee koko ajan lattioita pitkin tohkeissaa vieraissakin paikoissa, on muutenkin rohkea ja reipas, hymyilee aivan kaikille ihmisille.

Pari kertaa on vienosti hymyillen laittanut pään äiskän kainaloon jos on esim.hississä ollut ihminen johon en itse ota kontaktia mutta joka hymyilee pojalle.

Usein siis tarkkailee miten äiti tekee ja hyvin nopeasti sulaa hymyyn kaikille.

Poitsu on ollut aina helppo, nukkui yöt 3kk vanhana ja vaikeasta GERistä huolimatta oli iloinen suurimman osan ajasta. Ei janoa syliin, eikä kaipaa huomiota, tuntuu että en ole mitenkään tarpeellinen tuolle pikku-ihmiselle :/

Sylissä ei varsinkaan enää viihdy ja eroahdistus on tässä talossa myöskin aivan vieras käsite.



Neuvolassa sanottii että ei syytä huoleen, ja uskonkin sen kyllä.

Tuntuu vaan jotenkin omituiselta kun poika on niin itsenäinen ja äiskää ei tarvita enää yhtään, kasvukipuja?

Äitillä on ainakin eroahdistus!



T:Merry&marsu

Kommentit (8)

... eli tyttö on 10 kk eikä ole vierastanut kuin muutamaa miestä. Ei ole mitenkään minun perään, vaan touhuaa pitkiäkin aikoja yksikseen (käyn tietysti välillä aina vilkaisemassa, mutta usein ei edes huomaa läsnäoloani). Olen ajatellut, että osa tuosta tyytyväisyydestä itsekseen oleiluun menee ainakin liikkumaan oppimisen piikkiin, eli on niin innoissaan kun pääsee puita myöten kulkemaan ja kiipeilemään.



Minua tietysti vähän ihmetyttää, kun esim. kävin töissä eräänä päivänä ja siellä kuka vaan naisista sai ottaa tytön syliinsä ja viedä eri huoneeseenkin kuin missä olin, ja toinen oli ihan tyytyväinen.. kaipa se on vain luottavaisuutta? Olen myös kuullut, että pojat on enemmän äitinsä perään kuin tytöt... liekö vaan yleistys, tiedä häntä.

NOita vaiheitahan tulee ja menee. Muistaakseni eroahdistus voi tulla vasta lapsen ollessa n. vuodenkin ikäinen. Ei syytä huoleen mielestäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta jos hätä tulee, vain äiti pystyy rauhoittamaan (alle puolen tunnin tms), varmaankin koska vielä imetän.



Ei ole hoidossa ollut, isälläänkään juurikaan. Ne hetket kun on hoidettavana, toimii, viimeksi puoli tuntia yksin isän kanssa kun näki minun lähtevän ovesta, kyllä huusi täyttä kurkkua koko ajan! Eli on eroahdistusta, mutta tollaisessa muodossa vain.



Esikoinen oli/on TOSI herkkä ja vierasti kaikkia jo syntymästään asti lähestulkoon.

siis äiti ei poikennut paljonkaan muista... olisin kyllä (täytyy tunnustaa) kaivannut hieman " äiti-keskeisyyttä" . tuntui että lapsi rakasti kaikkia muita aivan yhtä paljon!

no joskus hieman yli vuoden iässä oli pieni vierastaminen, mutta sekään ei oikeastaan ollut vierastamista, tyttö oli vain hetken " hitaasti vieraille lämpeävää" tyyppiä.



No, nyt tämä kakkonen... Tää onkin supervaativa tyyppi! Päivät roikkuu äidin lahkeessa ja yrittää syliin tai sitten istuu sylissä. Kukaan muu kuin minä en kelpaa ja hoitoon ei voi poikaa viedä, kun huutaa niin kamalasti...



Ja äitinä olen kummallakin kerralla ollut aivan samanlainen, joten äidistä se ei ainakaan riipu! Meillä esikoinen on vieläkin super-sosiaalinen ja lähtisi kenen tahansa mukaan! Se onkin hieman pelottavaa, koska jos joku meinasi joskus tytön " napata" , hän tuskin pistäisi ollenkaan vastaan...



Viivi

ikää 10kk. Ei ole vierastanut ollenkaan, mutta eroahdistusta oli n. viikon verran. Neuvolassa sanottiin, että vierastaminen ja eroahdistus voi tulla myöhemminkin eli huoli pois:-)

Tytsy ei vierasta juuri ketään niin kauan, kun saa olla äidin tai isän sylissä tai itsekseen esim. lattialla. Vieraiden sylissä alkaa kyllä huutamaan. Tosin tuskin itsekään tykkäisin jos joku vieras tulis mua halailee. Jos neidin " pitää valita" äidin ja isän sylin väliltä äiti vie lähes aina voiton. Neiti on ollut viime aikoina muutamia kertoja mummon luona hoidossa ja hyvin on mennyt. Mummoa tyttö tapaa muutenkin lähes viikoittain eli on tuttu henkilö.

Jos kaupassa joku vieras hymyilee, neiti saattaa hyvinkin keimailla takaisin, mutta kosketuksesta tulee huuto eli siinä menee raja. Mä pidän meidän neidin käytöstä vierastamisena. Lapsi selkeästi osaa erottaa äitin ja isän muista henkilöistä ja se kai on ideakin. Ei se kuinka paljon lapsi huutaa vieraita ihmisiä nähdessään.

että rauhoititte mieleni :)



En itsekään ole antanut poikaa kenellekään vieraalle suoraan syliin ja olen myöskin ollut lähellä jos joku vieras on häntä pidellyt.

Koskaan ei ole ollut muualla hoidossa, kotona isukin kanssa silloin tällöin, tiiviisti ollaan kyllä pojan kanssa yhdessä oltu.

Ja paljon on sylissä kanneltu tuon refluksin takia, eli nyt kun pääsee itse liikkumaan on kyllä pojan mielestä iso juttu! Eli syystäkin jää äiti kakkoseksi :)



Olisiko jonkinasteista eroahdistusta kun yöllä pyörii ja hyörii ja rauhoittuu vain jos näkee äidin tai pääsee viereen?

Poika on nyt 1v9kk eikä ole koskaan oikeastaan vierastanut. On ollut kohtuu paljon ja pienestä mummin (äitini) hoidossa (mm. remontin takia) ja mummi onkin pojalle tosi tärkeä. Poika ei ole vieraitakaan koskaan vierastanut vaan esim. kaupassa aina iloisesti huudellut (nojoo...) ja naureskellut kaikille. Hoitoon poika meni 10kk iässä eikä kertaakaan mun perään aamuisin itkenyt, ennemmin kotiin lähtöä on itkun kanssa tehty.

Ihan kiva minusta että ollaan näin helpolla päästy, poika on hyvin paljon samanlainen kuin minä pienenä kuulemma, eikä mulla tietääkseni ole jäänyt mitään kehittymättä ;)

Saa nähdä miten tytön, nyt 4,5kk, kanssa menee, hän on paljon rauhallisempi ja viihtyy enemmän sylissä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat