Vierailija

Näimme sellaisen ehkä 5-7-vuotiaan pojan kenkäostoksilla isovanhempiensa kanssa. Poika itki äänekkäästi ja pyysi päästä pois kaupasta, pyysi kotiin, selvästi väsyneenä ja murheellisena ja varmasti myös kyllästyneenä. Isoisä raastoi poikaa kädestä hyllyltä toiselle.



Kun poika sanoi menevänsä leikkimään lasten leikkipaikalle, missä mekin istuimme, isoisä vastasi tylysti: " Ja etkä mene, nyt etitään niitä kenkiä!" Poika jatkoi itkemistä samalla, kun isoisä tyynesti tutkaili lasten (punaisia, tyttömäisiä!?!) lenkkareita.



Isoäiti sitten siinä käppäili paikalle ja sanoi: " Ei tollasia, ostetaan ihan sellaset halvat läpykkäät." Poika pyysi uudestaan päästä leikkimään siihen metrin, parin päähän. " No mene nyt," sanoi isoäitinsä. " Mutta eti sitten LAITA sitä kenkää kiinni, me sovitetaan vielä!" tuli vihaisesti, kun poika aikoi korjata kenkäänsä. Siinä sitten vekslattiin isovanhempien ja pojan välillä, voiko lapsi leikkiä vai kulkeeko mukana sovittamassa. Lopuksi poika sitten joutui kulkemaan sovittamassa.



Minulle jäi tosi paha mieli pojan puolesta. Onneksi omalla tyttärelläni on niin ihanat isovanhemmat!



Kommentit (9)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eihän tuo kivalta kuulosta. Lapselle ei saisi ainakaan kovin usein puhua tuossa sävyssä.



Mutta minä jättäisin sinuna ap pika-analyysit vähemmälle. Et voi mitenkään tietää, mitä on tapahtunut ennen tuota tilannetta ja miten väsynyt se lapsi oikeasti on. Ihan jokaisella, jopa isovanhemmilla menee joskus pinna lasten kiukutteluun ja venkoiluun.



Eli ei kannattaisi kauheasti tehdä johtopäätöksiä kenestäkään viiden minuutin ohimenevän kohtaamisen perusteella. Meidän äitien myötätunto on yleensä aina lapsen puolella, mutta toisaalta emme mekään 100% ajasta ole lämpimiä, myötäeläviä ja kannustavia kasvattajia...

Mistä tiedät, miten pitkään ovat lasta hoitaneet? Ties vaikka menossa oli jo viikko äks... vanhemmat vielä töissä ja hoitopaikka suljettu.



Ei vanhemmilla vs. isovanhemmilla ole mitään erillislupaa olla lapselle tylyjä. Mutta ei myöskään ole niin, että isovanhemmilla pitää olla erityisen teräksiset hermot, jotka eivät saa missään oloissa ikinä olla katkeamispisteessä.



Vierailija:

Lainaus:


onhan se nyt eri asia jos oma äiti tai isä hermostuu, mutta miksi isovanhemmat ottaa lapsen hoitoon jos eivät osaa olla nätisti.




kolmelle lapselle kengät ja ainakin kahdelle heistä niitä sai kyllä sovittaa puoliväkisin. 3-vuotias kuopus järjesti oikein kunnon kohtauksen. Mutta ei sitä enää viitsi lapsia Kuomissa kuljettaa kun talvikelit on loppu. Siinä ei pahemmin lapselta kysellä että ostetaanko vai ei, sitten sovitetaan vaikka väkisin jos ei muuten. Enpäs käynyt täällä katsomassa oliko kukaan av-laisista sattunut samaan aikaan Olarin Prismaan.



Onneksi meilläkin on lapsilla kivat isovanhemmat, mutta kenkäkauppaan en heitä silti lähettäisi lasten kanssa, hermot heilläkin menisi.

Isovanhemmat sitten lähtivät kesken helteisen lauantaipäivän läheiseen kirkonkylään hakemaan halpoja lenkkareita viikonlopuksi kun ei ollut muuten mukana kenkiä kuin kumisaappaat. Halusivat ostaa kengät vaikka olisi ilmankin ehkä pärjänneet, mutta periaate... Kkun oli heidän valvonnassaan hävinnyt. Silloin voisin ihan hyvin kuvitella että isovanhemmat olisivat olleet yhtä tuskastuneita meidän pikku-enkeliin =)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat