Seuraa 

Miten olette järjestäneet tapaamiset etävanhemman kanssa, jos välimatkaa on useita satoja kilometrejä?



Tähän asti olemme asuneet exäni kanssa lähes naapureina, ja kolmevuotias on voinut tavata isäänsä hyvin helposti (joka toinen viikonloppu sekä muutaman tunnin arkitapaaminen, erossa olemme olleet jo puolet lapsen elämästä).



Nyt olen menossa naimisiin ja todennäköisesti muuttamassa toiselle puolen Suomea, välimatka kasvaa 700 kilometriin...



Selvää on, että tapaamiset harvenee, mutta millaisiksi? Onko kellään kokemusta?



Olen yksinhuoltaja ja lapsi asuu minun luonani, mutta tapaamiset ovat olleet säännöllisiä, joskin lyhytaikaisia (max. kaksi yötä peräkkäin).

Kommentit (1)

mutta lapseni isän ja meidän välillä on kilometrejä yli 600. Tapaamiset ei enää onnistu mitenkään, mutta en pysähdy siihen.



Aikoinaan tapaamiset tapahtui 4-6 kertaa vuodessa, aina n. viikko kerrallaan ja aina olin lapsen kanssa tuon viikon. Meillä tilanne oli se, että minä matkustin aina lapsen kanssa ja hengailin sitten myös siellä isän luona, mutta jos sinulla on sukua ja tuttavia nykyisellä paikkakunnalla, voisit ehkä majoittautua heidän nurkkiin, jos se on mahdollista töiden ym. juttujen suhteen.



Kouluikäisen lapsen tapaamiset kaukana asuvaan etävanhempaan mutkistuvat kyllä vielä entisestään.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat